Sosiaalisessa rituaalimurhassa ihmistä ei tapeta, hän vain kadottaa otteen itsestään. Sodankäynnissä menetelmänä on esim. valeteloitus. (Tasala 1997, 101-102.)
"Syytetyn sanat ovat kuin lasinsiruja lattialla, ne viiltävät häntä itseään riippumatta siitä, miten niiden kanssa elää, koska sosiaalinen yhteisö tulkitsee niiden merkityksen oman tahtonsa mukaisesti (Tasala 1997, 102-103)."Sosiaalisissa rituaalimurhissa on tärkeää se, että yhteisön esittämät syytökset on muotoiltu niin, että ne näyttävät oikeutetuilta, syytetyn ajatukset pilkotaan paloiksi ja tartutaan aina epäjohdonmukaisuuksiin. (Takala 1997, 101-102.)
Sosiaalisen rituaalimurhan viimeinen näytös on täydellinen "ymmärtäväinen" hiljaisuus, jossa sosiaalisen murhan kohteeksi valittu henkilö on revitty riekaleiksi, ja jossa hän purkaa tuskaansa näennäisesti riehuen ja itsehillintänsä menettäneenä. "Hänen käytöksensä vahvistaa kaiken, mikä on jätetty ikään kuin roikkumaan ilmaan." (Takala 1997, 103.)
"Eihän mitään oikeasti tapahtunut (Takala 1997, 103)."Lopuksi Sosiaalinen rituaalimurha puhdistaa yhteisön jäsenet antamalla anteeksi yhteisön jäsenen tuominneille. Oulukiusatun viha koteloituu ouluyhteisön jäsenen sisälle, eikä se purkaudu oikeita vihanaiheuttajia kohtaan, vaan se tuhoaa ihmisen tärkeimmät ihmissuhteet. (Takala 1997, 103.)
"Voittaja [tässä : oulukiusaaja] saa aina anteeksi (Takala 1997, 103)."
KIRJALLISET LÄHTEET:
Tasala, Markku. (1997). Työpaikkakiusaamisen noidankehät. Jyväskylä: SMS-julkaisut. ISBN 951-9458-53-0. Saatavuus (23.4.2012): Karjasillan kirjasto, Oulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.