"Ihmisyhteisön susijohtaja lopettaa yhteisöväkivallan ilman omalla päätöksellään ilman näennäsidemokratia vaatimia 'keskusteluja' (mukaillen Saarikoski 2006, 105-106)."Yhteisöväkivallan kohde esitettään yhteisön suojelemisen kannalta vailla vahingoittamistarkoitusta tehtyjen vahingoittavien toimenpiteiden Suomen rikoslain jne. mukaan oikeutettuna kohteena, koska hän on yhteisön mielestä "väkivaltainen, häiritsevä ja ärsyttävä", ja tällöin kaikki oulukiusaajan (yksittäinen henkilö tai ryhmä) yksilöä vahingoittavat rikolliset teot yhteisöväkivallan tekijän mielestä ( ja Oulun käräjäoikeuden käräjätuomarin mielestä) oikeutettuja. (Saarikoski 2006, 104-105 ja Oulun Käräjäoikeus Soratien ja Koivumaantien tapaus juhannus 2011).
Väkivallan harjoittaminen voidaan kieltää yhteisössä (oppivelvollisuuskoulu, yliopisto, työ, jne.) yksinkertaisesti vain sillä, että "tämä on kiellettyä, ja tämä ei ole näissä olosuhteissa 'demokraattista päätöksentekoa', vaan vain sitä, että 'joissakin asioissa keskustelu' on vain merkityksetöntä ja asioita eteenpäinvievätöntä sanailua (yhteisöväkivallan harjoittajien taitavaa sanaleikkiä ja kielen merkityssisällöillä leikkimistä). Yhteisöväkivaltaa käyttävät henkilöt ( vrt. Liisa Aulilikki de Gryin ) osaavat käyttää tunneälyään, mutta eivät yhteisö edun vuoksi, vain oman etunsa vuoksi.. (Saarikoski 2006, 104-105.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Oulun Käräjäoikeus (käsittelypäivä ei tiedossa): Soramaantien ja Koivumaantien tapaus juhannus 2011, Tatuoitu naistenpyörällä yksin liikkunut lihaksikas 20-mies pahoinpiteli kävelevän 50-vuotiaan jalankulkijan, koska jalankulkija oli tatuoidun 20-vuotiaan pyöräilijän mukaan "pelottava".
Saarikoski, Helena. (2006). Kateus, juoru, kiusaaminen - Esseitä henkisestä yhteisöväkivallasta. Jyväskylä: Nemo. ISBN 952-5613-29-1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.