"Kukaan ei arvostellut työtäni. Tunsin itseni loukatuksi. Jos minua olisi arvostelut jostakin, olisin kestänyt paremmin. Mutta nyt minä jouduin suuren hiljaisuuden keskelle. Hyvä työntekijä, jota kukaan ei tarvinnut. (Marjatta teoksesta Tasala 1997, 25)."Työsuhteeni päättymisen jälkeen kukaan työtovereistani ei ottanut yhteyttä minuun. "Olin kuin kuollut." (Marjatta teoksesta Tasala 1997, 25.)
"En ollut 30 työvuoteni aikana ollut kertaakaan sairaslomalla. Nyt menin vastaanotolle, ja sanoin: "Kirjoita mitä tahansa, mutta työpaikalleni en voi enää mennä. Enkä mennyt edes työpaikkakunnalleni sen jälkeen. (mukaillen Marjatta teoksesta Tasala 1997, 25)."
Loppujen lopuksi Marjatta valitsi taistelun tien. Hän opiskelee ja tekee työtä. (Tasala 1997, 27.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Tasala, Markku. (1997), Työpaikkakiusaamisen noidankehät. Jyväskylä: Suomen Mielenterveysseura. ISBN 951-9458-53-0. Julkaistu Työsuojelurahaston tuella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.