Oulukiusaaminen : Loputon vertaisvaino

Loputon vertaisvaino on henkilön yhteisön muiden jäsenten häneen kohdistuva yhteisöväkivalta, jonka keinot ovat alitajuisia, hienovaraisia, huomaamattomia ja loputtomia. Yhteisön syntipukiksi valittu jäsen alistetaan syyllistäen häntä yhteisön jäsenten silmissä. (Tasala 1997, 63-64.)

"Yhteisöväkivallan kohde on yhteisön toimintakyvyn säilyttävä iskusäkki (mukaillen Tasala 1997, 64)."

Epäterveessä yhteisössä jäsenet keräävät koko ajan todisteita toisiaan vastaan, "pahan päivän varalle." Vainotodisteilla pyritään pitämään kiinni omista eduista ja omasta asemasta. Loputtoman vertaisväkivallan perinteisiä työtapoja ovat henkilökohtaisiin tietoihin perustuva kiristäminen (pehmeyteen kiedottu teräs) ja uhkailu. (Tasala 1997, 64-65.)

"Kun kiltiltä (oulukiusatulta) loppuu kärsivällisyys, siinä ilkeiden (oulukiusaajiaen) hymy hyytyy (pjo 9.5.2012)."

Joskus, jos oulukiusattu havaitsee tilaisuuden kostaa oulukiusaajalleen, hänestä voi kehittyä jopa tehokkaampi kiusaaja kuin hänen aikaisemmasta kiusaajastaan. "Kun kerran kiusaaminen on sallittua, taloudellisesti hyviä etuja tuottavaa, ja näinkin helppoa (aikaisempi kiusaajani opetti minut tähän), miksi luopua siitä?" (Tasala 1997, 67.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Tasala, Markku. (1997), Työpaikkakiusaamisen noidankehät. Jyväskylä: Suomen Mielenterveysseura. ISBN 951-9458-53-0. Julkaistu Työsuojelurahaston tuella.