Oulukiusaaminen : P.J.O.:n tapaus

P.j.o. on toimitettu tahdosta riippumattomaan mielisairaalahoitoon erään koulun rehtorin tekemän ilmoituksen mukaan. P.j.o. on tämän henkilön kertomuksen mukaan huutanut tappouhkauksia lapsille. P.j.o. on juostessaan laulanut laulua:

"Leijonaa mä metsästän,
tahdon saada suuren.

enkä pelkää ollenkaan,
kun leijonaa mä metsästän (suomalainen lastenlaulu)."

Minä ei ymmärtä, mikä tässä on tappouhkausta. Kai sitten eläinsuojelulakia on sovellettu laajasti. Yleensä Oulussa laulu on otettu huumorilla, mutta nyt jokin kasvattajatäti (herra tai rouva) keksi tarpeeksi rankan tekaistun syytteen, että paidaton juoksu haudataan. Kuulopuheet riittävät Oulussa antamaan ihmiselle tiiliaikaa, tällä hetkellä toistaiseksi (eli mahdollisesti maailman napaan saakka). Onhan se kiva toisaalta vain makailla ja syödä, ja huonetoverit voi kuvitella vähän huonosti valituiksi seuramatkan huonetovereiksi.

Vapauttakaa Paidaton juoksija oulu! Toimittakaa Oulun mielenterveystoimistoon paljon lausuntoja siitä, että P.j.o. on hyvä jätkä.

Tai sitten syynä oli Presidentti Niinistön avustaman syrjäytymisen vastaisen kampanjan iskulause "ihan tavallisia asioista", joka on suunnattu nuoruusiässä tapahtuvan syrjäytymisen estämiseen. Kyseessä oli oulurehtorin kannalta siis köyhyyden, vähäosaisuuden ja surkeuden suojeleminen.

Oulun kaupungin psykiatri rouva Lämsä värähti inhosta, kun luki oulurehtorin kuvauksen "ilman paitaa." Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

// ihan tavallisia asioita

"Ihan tavallisia asioita" on nuorten elämänhallintaa parantamaan pyrkivä kampanja (Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lastensuojelun keskusliitto, Väestöliitto, Pelastakaa lapset ensin ja Suomen vanhenpainliitto), jonka keulakuvana toimii Suomen Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö (ja josta tämän vuoksi on tehty höpöhöpölehdistössä (mm. Iltasanomat ja Iltalenti) pelle. Nuorten elämänhallinnan edesauttamiseksi on annettu virallisesti seuraavat ohjeet:

1. "Älä käytä alkoholia, jos et kestä sitä (nuori ei kestä)."
2. "Älä tapa (tai tee väkivaltaa)."
3. "Älä pilaa elämääsi olemalla ikuinen pelle."
4. "Opi jäljittelemällä oikeista ihmisistä, kuten p.j.o.:sta."
5. "Ei ole laatuaikaa, on vain aikaa."
6. "Ihminen on kokonaisuus, ei vain tähtiä."
7. "Kannusta ihmistä, itseäsikin."
8. "Harjoittele tavoitteellista juoksua (tai muuta liikuntaa)."
9. "Tee työtä."
10. "Anna toisen lukea sinulle ääneen."
11. "Tämä on leikkiä, mutta vakavaa leikkiä."'
12. "Varaa itsellesi palauttavia harjoituksia (vapaa-aikaa)."
13. "Lepää kun olet väsynyt, tee työtä kun olet levännyt."
14. "Mieti oma tavoitteesi omalle elämällesi."
15. "Ne eivät ole ystäviä, jotka vievät sinut vaikeuksiin."
16. "Nuku riittävästi ja suunnittele ajankäyttösi."
17. "Hanki apua, kun elämä iskee sinut maahan."
18. "Opi hyvät käytöstavat, sillä ne tekevät elämästä helpompaa."
19. "Älä sotke paikkoja, sillä se on sivistymätöntä."
20. "Älä puhu mitä sylki tuo suuhun, sillä loukkaamalla ihmisiä loukkaat itseäsi."
21. Medialukutaito (älä usko valheisiin)
22. Ihmisen auttaminen kun hän ei pyydä sitä
23. Virheistä oppiminen (aikaisintaa 25-vuotias voi ymmärtää syy-seuraus-suhteita)
24. "Tartu hetkeen, elä nyt, älä eilen tai huomenna."
25. "Ole läsnä ystäväsi kanssa."
26. "Auta nuorta mäessä, älä mäen alla."
27. "Elämään kuuluvat kuolema, rakkaus ja kuolema."
28. "Turvallisuus on tapa osoittaa rakkautta."
29. "Aikuinen kantaa vastuun lapsesta, ei toisinpäin."
30. "Kotiin on ihmeen hyvä tulla."
31. "Älä uuvuta itseäsi riippuvuuksilla."
32. "Tee hyväntekeväisyyttä, mieluummin henkilökohtaisesti, tai sitten rahallisesti."
33. "Seksi kuuluu aikuiselle, ei lapselle."
34. "Raha ei kasva puussa (tuloylijäämä antaa mahdollisuuksia elää)."
35. Työnantajalle: "Ota nuori töihin, jos vain voit. Opeta hänet, jos otit hänet töihin."

Ohjeet ovat suuntaa-antavia ja niitä on sovellettava tapauskohtaisesti. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia tytöt ja pojat, koska elämä on vain harjoituksia.

SÄHKÖISET LÄHTEET:
Ihan tavallisia asioita. Luettavissa 15.9.2012.

Kosketuksen voima by romanialaiskerjäläinen of Oulu

Herra Romanikerjäläinen keräsi rahaa Oulun Asematunnelissa edellisviikolla. Soitti haitarilla (kuten on soittanut keväästä alkaen) sävelmää "Metsäkukkia", eli ei osaa soittaa, osaa vain kerjätä. Tein sen erehdyksen, että pysähdyin keskustelemaan tämän Romanikerjäläisen kanssa. Herra ei osannut suomea, pyysi keskuskelemaan englanniksi. Ei osannut englantia.

"Leijonaa (32 %-vol.) mä metsästän, tahdon suuren pullon (p.j.o. La 15.9.2012)!"

Sitten Romanikerjäläinen tuli hiplaamaan sadetakkiani. Häkellyin. Pyysin soittamaan jotain muuta, ja herra esitti painaismaisen version melodiasta "Sinfonia rakkauden", ai ai ai ai. Annoin herra romanikerjäläiselle kaksi euroa jotka olivat pois seuraavan päivän Leijona-viina ostoksista ("Leinonaa (32 %-vol.) mä metsästän, tahdon suuren pullon!"). Ei olisi pitänyt, sillä sehän oli ikivanha koirasignaali "nuolen sinun suupieltäsi, äitikoira, että oksentaisit minulle ruokaa".

Romanikerjäläinen osaa kaikki temput (anyväy, romanialaispelaaja hävisi eilen suomalaispelaajalle tenniksessä jossain arvo-ottelussa, eihän keskieurooppalainen kerjäläiskansa menesty kilpailussa suomalaisten kanssa). Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.

0# Wahlroos : Markkinat ja demokratia -teos

Markkinat ja demokratia -teos on 2012 julkaistu Björn Wahlroosin 399 (teksti, viitteet ja lähdeluettelo) sivuinen teos ja kirjan aihe on markkinoiden, yksilöiden, yritysten ja poliittisen vallankäytön ja hallitatapojen suhde länsimaisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Kirjoittajan mielestä yhteiskunnan organisaatioiden toiminnanohjauksen ongelmat tulisi ratkaista ensisijaisesti markkinatalouden johtamisperiaatteilla. (Wahlroos 2012, 10-11.) Kirjan perusajatus on se, että yrityksen, valtion ja ihmisen on menestyttävä kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvassa kilpailussa rakentamalla tuote, jota maksavat asiakkaat haluavat. Kaikki kehitys pohjautuu tuloylijäämään ja vapaaseen valintaan.

"Wahlroos: 'Sanojen on oltava vähän villejä, koska ne muodostavat ajatuksen hyökkäyksen ymmärtämättömyyttä vastaan (John Maynard teoksessa Wahlroos 2012, 11).'"
"Määrätietoinen perustelu on liike-elämässä usein tehokkaampaa kuin akateeminen kohteliaisuus (Wahlroos 2012, 11)."
"Monissa [/../markkinoita] koskevissa selityksissä on totuuden aineksia ja muutamissa jopa vakavaa pyrkimystä ymmärtää (/../)markkinoiden toimintaa (Walhroos 2012, 290)."
"Velka on voimakas kurinpitäjä (Walhroos 2012, 106)."
"Tie on raivattu (Galt teoksesta Walhroos 2012, 373)."
Kirja on kirjoitettu siksi, että Wahlroos on totuttautunut kirjoitamiseen päiväkirjaa pitämällä ja siksi, että hän on tuohtunut siihen että finanssikriisejä käsitellään yleensä poliittisesti värittyneesti, emotionaalisesti ja ammattitaidottomasti. Teoksen käsikirjoitus on englanninkielinen (Wahlroos 2012, 9 ja12.)"Paskaa! (vapaasti mukaillen toimittaja Timo Harakka 2012, HS-kulttuuri)."
Teos on kirjoitettu mukaillen tieteellistä tutkimusta, ja sen kieli on paikoin "villi", kuten herra Walhroos on todennut esipuheessa. Kirjan kieli kärsii siitä, että käännökseen on jäänyt voimakkaana elämään englannin rakenne. Tosin, jos on tottunut kääntämään englantia suomeksi (kuten jokainen tietojenkäsittelytieteiden opiskelija Oulun yliopistossa), tästä ei muodostu ongelmaa. Tästäkin huolimatta, teos on erittäin paljon parempi kuin esim. Jari Sarasvuon tragikoomisbisnessankari-kirjatuotanto (siitä tulee likainen olo).

KIRJALLISET LÄHTEET:
Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

SÄHKÖISET LÄHTEET:
Harakka, Timo. (2012). Walhroosin valikoiva historia. Helsingin Sanomat 17.4.2012 osastolla Kulttuuri. lttp://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Wahlroosin+valikoiva+historia/HS20120417SI1KU01nke

1# Wahroos : Enemmistön tyrannia (mediaaniäänestäjän syndrooma)

Enemmistön tyrannia (mediaaniäänestäjän syndrooma) on demokraattisessa päätöksenteossa tilanne, jossa (yksinkertaisimmillaan) 51 prosenttia voi hyväksyä (itseään hyödyttävän) hankkeen, tulonjaon tai lain kustannusten jäädessä kaikkien veronmaksajien kannettavaksi (vauras vähemmistö maksaa köyhän vähemmistön kulutuksen).Tämän yksinkertaisen enemmistön kannattaa siirtää mahdollisimman suuri määrä tarvitsemiaan hyödykkeitä verorahoitteiseksi, ja se on lisännyt hyvinvointivaltioiden kustannuksia taloudellisesti kehittyneissä yhteiskunnissa. (Wahlroos 2012, 173-173 ja 177.)
"Liberalismi ei pakota ketään valtioon vastoin tahtoaan (Ludwig von Mises, 'Itävallan koulukunta', teoksesta Wahlroos 2012, 269)."
"Onko enemmistöllä oikeus pakottaa vähemmistö noudattamaan tahtoaan (de Tocqueville teoksesta Wahlroos 2012, 328)?"
"Kun valitsee äänestämällä jotain, kyse ei ole vapaasta valinnasta, vaan sanattomasta lupauksesta alistua enemmistön tahtoon (Walhroos 2012, 372)."
"Demokratia synnyttää väistämättä julkisten hyödykkeiden liikatarjontaa (Pohjoismaiden ilmaiset koulutus- ja terveyspalvelut) (Walhroos 2012, 264)."
"Keskivertoäänestäjä ja muut vähän ansaitsevat lisäävät sosiaalisia tulonsiirtoja hyvätuloisilta itselleen, kunnen "lehmä on lypsetty kuiviin" (tosin ylimmälle 49 %:lle on halvempaa ostaa tarvittavat 2 %, kuin antaa alimman 51 %:n voittaa itsensä). (Wahlroos 2012,174 ja 383)."
Enemmistön tyrannian ongelmat esiintyvät yksilöiden, sukupolvien (opetus, eläkkeet, terveyspalvelut), ammattiliittojen ja eräiden ammattikuntien (mm. maanviljelijät) saamina tuloetuina. Eräs tarvittavan äänimäärän hankkimismenetelmä ovat ns. lehmäkaupat (äänten vaihtokauppa eri poliittisten ryhmien välillä tavoitellen oman sidosryhmän etua). (Wahlroos 2012, 173-177, 179-180 ja 285.)
"Kun enemmistö jakaa tulo uudelleen, kannustimet katoavat, verotulot vähenevät, talous menee lamaan ja valtio vararikkoon. Rikkailla menee huonosti, mutta niin menee myös kaikilla muillakin. (Walhroos 2012, 364 ja 366.)"
"Kun markkinat tarjoavat rikkaille vapaan valinnan, he voivat hyvin, kuten myös lähes kaikki muutkin (Milton ja Rose Friedman, 'Vapaus valita' 1982, teoksesta Walhroos 2012, 368)."
"Ihmisen ja pääoman pitää pystyä siirtymään pois sieltä, missä niitä sorretaan, se on niiden molempien suurin perusvapaus (Wahlroos 2012, 373)."
Enemmistön tyrannian haitallista valtion palvelujen lisäämistä ja verojen korottamista voidaan vähentää rajoittamalla demokraattisen päätöksenteon toimialaa (mm. Intia, Japani, Yhdysvallat) tai käyttämällä hierarkista päätöksentekoa (Arabian alue, Kiina, Venäjä). Samoja menetelmiä voidaan soveltaa valtion omiin toimialoihin (mm. julkiset työt, koulut, sairaalat, yliopistot). (Walhroos 2012, 261-262.)

Enemmistö tyrannian käyttö ainoana menetelmänä päätöksenteossa estää vapaa rauhanomaisen taloudellisen kilpailun yksilöiden, yhtiöiden ja valtioiden välillä, ja tekee niiden päätöksenteosta tehotonta ja niiden toiminnasta kannattamatonta. Näiden seurauksena on kilpailukyvyn aleneminen, taloudellisen kasvun hidastuminen ja vapauteen liittyvien oikeuksien väheneminen. (Wahlroos 2012, 372-373.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

2# Walhroos : Organisointimalli

Organisointimalli on viitekehys, jonka pohjalta toteutetaan organisatorisen taloudellisen toimijan (yhteiskunta, yhtiö) vallankäyttö. Yhteiskuntien ja yhtiöiden organisointimuodot ovat hierarkinen (hallinnolliset määräykset), demokraattinen (kansanäänestys) ja markkinamekanismi (vapaa vaihdanta). Ihmisyhteisössä nämä perusmuodot esiintyvät erilaisia koosteina ajan ja paikan suhteen (Wahlroos 2012, 19-20, 22 ja 344).
"Valta määrää, mikä on oikein (vanha sanomus teoksesta Wahlroos 2012, 22)."
"Parhaimmille yhteiskunnille on ominaista vallan tasapaino (Wahlroos 2012, 11)."
"Mikä on /../ realistinen ja toimiva asenne (maailman) vallankäyttöön (Walhroos 2012, 315)?"
"Velkavankeus pakottaa noudattamaan velanantajan määräyksiä (mukaillen Wahlroos 2012, 10)."
"Yhteiskunnan tavoitteet ovat talouskasvu ja eri vallankäyttöjärjestelmien tasapaino (Wahlroos 2012, 20-21)".
"Organisaation (mm. hyväntekeväisyyssäätiö, kunta, osavaltio, liittovaltio, toiminimi, osakeyhtiö) tehokkain johtamistapa on hierarkia, ei komitea tai edustajakokous. Kollektiivinen johto epäonnistuu aina johtamisessa. Hierarkian johto tarvitsee valvonnan omanedun tavoittelun estämiseksi. (Wahlroos 2012, 351-352.)"
Julkisyhteisöjen hallinta ja yritysten toiminnanohjaus on perinteisesti erotettu "valtiotieteisiin" ja "kauppatieteisiin", vaikka niiden hallinta perustuu molemmissa tapauksissa hinnoitteluun, äänestämiseen ja toimeenpanokäskyihin. Organisaation toiminnan kannalta on tärkeä tehokas toimintamalli. (Wahlroos 2012, 21.)

Hierarkia eli vahvimman valta (fyysinen voima) on nykyisin käytössä eläinmaailmassa, ja ihmisten hallitsemistapana se on korvaantunut ihmiskunnan kehityksen aikana erilaisilla julkishallinnon järjestelmillä. Tosin pakkovaltaa käytetään edelleen eräissä valtioissa. (Wahlroos 2012, 34-35.)
"Tiedonvälitys toimii mainoksia myymällä (Walhroos 2012, 349-350)."
Demokratian tärkein tehtävä on suojata kansan itsemääräämisoikeus ja estää totalitarismi. Demokraattisella päätöksenteolla on taipumus laajeta päätöksentekomenetelmäksi aloille joille se ei sovellu, joten sen käyttöä on rajoitettava harkituilla perustuslaeilla ja sen sovellustoimialat on pidettävä vähäisinä hyvillä perinteillä, vapailla markkinoilla ja ammattitaitoisella tiedonvälityksellä. (Wahlroos 2012, 349.)
"Demokratian voi turmella joko äärimmäisellä epätasa-arvolla [vain harvat hyötyvät] tai äärimmäisellä tasa-arvolla [kaikki vaativat kaiken] (Montesquieu teoksesta Walhroos 2012, 264)."
"Valta turmelee, ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti (sanomus)."
"Olipa ihminen minkä tahansa etevä vartija, hän on myös sen saman etevä varas (Platon teoksesta Walhroos 2012, 352)."
Yksikään organisointimalli ei sovellu kaikkiin vallankäyttötehtävään, joten sekä niiden toimialat ja toimintatavat on rajattava (Wahlroos 2012, 326-328). Paras julkishallinnon organisaatioiden malli on sama kuin amerikkalainen yrityksen johtamistapa: toimeenpanovalta on runsaasti valtaa omaavalla johtajalla, jota parlamentti valvoo, johtaja nimittäisi itse oman hallituksensa johtamaan valtiota; markkinamekanismi määräisi suuren osan paikallishallinnon toiminnasta ja äänestämällä tehtävää päätöksentekoa käytetään valtion suurissa asioissa. (Wahlroos 2012, 21.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

3# Walhroos : Kilpailu

Kilpailu on rauhanomainen konfliktitilanne, jossa eri toimijat valtaavat rajallisen tilan omaan käyttöönsä ja sitä esiintyy luonnossa, yhteiskunnassa ja useilla eri elämänaloilla. Kilpailussa menestyy paras, eli sopeutuvin, valtaamansa tilan parhaiten käyttävä ja toisille saman tilan käyttäjille vastavuoroisia hyötyjä tarjoava, ja sen tuloksena tulevaisuudessa on parempi valikoima kaikkea. Kilpailu karsii pois huonolaatuiset ratkaisut. (Wahlroos 2012, 26-27.)
"Kilpailu on [markkinoilla ja vapaassa valinnassa] tehokkainta toimiessaan hintajärjestelmän kautta [kaikki kilpailu ei edellytä hintajärjestelmää] (Wahlroos 2012, 368)."
"Kilpailun ja hintamekanismin käyttö voi joissakin tapauksissa olla kalliimpaa kuin jokin muu päätöksentekotapa. Kilpailukin kilpailee. (Walhroos 2012, 357.)"
"Kilpailu ei ole epäinhimillistä, eläimellistä tai sivistymätöntä (Wahlroos 2012, 27)."
"Kilpailu on markkinoiden ja muiden syiden vuoksi jatkuvasti muuttuva vaihdannan ja suunnittelun kokonaisuus, joka tuottaa kyseisenä hetkenä parhaan taloudellisen tuloksen (Walhroos 2012, 357)."
"Maailma on täynnä kilpailua (Walhroos 2012, 368)."
Taloudellinen kilpailu toimii parhaiten markkinnoilla, jossa uusi informaatio muuttaa ajantasaisesti tuotteen kysyntää ja/tai tarjontaa. Tästä muutoksesta seuraa tuotteen hinnan välitön muutos. Rahoitusmarkkinoilla tavanomainen muutosnopeus on joitakin sekunteja. (Wahlroos 2012, 26-27.)

Kilpailu synnyttää kulttuurin ja ohjaa sen kehitystä. Kilpailussa määritelmä "paras" voidaan määritellä vain omien mieltymysten mukaan, sille ei ole tarkkaa määritelmää. Eräitä "parhaan" määriittäviä mekanismeja ovat ihmisyhteisöissä markkinat, vaalit, väittely, tieteellinen tutkimus ja muuttoliike. (Wahlroos 2012, 27-28.)

Kansainvälinen taloudellinen kilpailu on kehittänyt yleismaailmallisen työnjaon joka on tehostanut hyödykkeiden tuotantoa suuresti jälkiteollisessa maailmassa. Voidaan olettaa, että valtioiden välinen vapaa ja sääntöihin perustuva kilpailu tehostaisi valtoiden työnjakoa ja niiden julkishyödykkeiden tuotantoa ja lisäisi kansalaisten asiakastyytyväisyyttä, ja että se voisi vähentää enemmistön tyrannian haitallista vaikutusta valtioiden talouteen.(Walhroos 2012, 268.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

4# Wahlroos : Markkinat

Markkinat on taloudellisen voiton tavoittelun työväline, joka saattaa taloudessa kilpailevat tarpeet ja rajalliset varat vuorovaikutukseen toistensa kanssa, eli se mahdollistaa kaupankäynnin, vapaan vaihdon ja kilpailun. Ajantasaisen tiedonvaihdannan mahdollistavat markkinat on paras toimintaympäristö taloudelliselle kilpailulle. (Wahlroos 2012, 26).
"Markkinoilla on kyse hinnanmuodostuksesta ja muodostunut hinta on sijoittajan tai kuluttajan läpinäkyvin, helpoin ja paras tietolähde (Walhroos 2012, 325)."
"Markkinat alentavat kaupankäynnin haku- ja selvityskustannuksia ja tekevät elämän [tässä: liiketoiminnan] helpommaksi (Walhroos 2012, 26)."
"Asiat alkavat yleensä mennä vikaan, kun yksi kilpailija (/../ poliitikko tai yhtiö [markkinoilla], virkamies, sotapäällikkö, uskonnollinen johtaja tai jopa yhtiön pääjohtaja) saa lähes rajattoman vallan (Walhroos 2012, 320)."
"Ei auta itku markkinoilla (suomalainen sanomus)."
Uusien markkinoiden kehittäminen ja ylläpitäminen vaatii taloudelta ja yhteiskunnilta paljon työtä, rahaa ja aikaa. Nämä suuret transaktiokustannukset ovat aiheuttaneet sen, että organisaatio ja suunnittelu ovat usein markkinoiden asemesta tehokkain tapa jäsentää tuotantoa. (Walhroos 2012, 350-351).

Markkinoiden on tarjottava riittävän suurelle määrälle myyjiä ja ostajia [sanojen laajassa merkityksessä] helppo pääsy, tai mahdollisuus tehdä kauppaa, niin että se luo uskottavan mukaantulon uhan. Suuri vallan keskittyminen on vahingollinen markkinoilla ja politiikassa, mutta organisaatiossa sillä voi olla useita hyviä puolia (yhtiön toiminta on tehokkainta hierarkisesti toteutettuna). (Walhroos 2012, 320-321.)

Markkinoiden ensisijainen tehtävä on toimia informaation käsittelyn mekanismina, joka käsittelee osanottajien tuottamaa dataa muodostaen siitä käyttökelpoista informaatiota. Markkinoiden informaatio kuvaa markkinoita, eikä sen perusteella voida ennustaa markkinoiden käyttäytymistä, vaan markkinoiden tehokkuus syntyy markkinatoimijoiden yhteisestä pyrkimyksestä tehdä voittoa (taloudellinen kannustin). (Wahlroos 2012, 306-307.)

Markkinoiden informaation perusteella valvotaan liikkeenjohdon päätöksentekoa. Keskenään kilpailevat yhtiöt ja johtajat näyttävät sen, kuka keksii tuotannollisesti parhaan ratkaisun ja käyttää tehokkaimmin niukat resurssit. Rahamarkkinoiden informaatio kertoo samat asiat yhtiön ja johtajien taidosta hallita tuloksen teko ja riskien hallinta, jolloin rahoitus suunnataan seuraavalla kvarttaalilla niille, joiden saavutukset ja suunnitelmat ovat parhaat. Yksi kaikki tuotteet tuottava yhtiö (esim. "kommunistinen totalitarismi Oy" ei toimi markkinoiden ohjauksessa ja on historiallisesti osoittautunut tuotannollisesti ja taloudellisesti häviäjäksi). (Walhroos 2012, 220-221.)
"Coatesin kysymys: pitäisikö jokin toiminta toteuttaa yhtiön sisällä vai olisiko se parempi jättää toiselle yhtiölle tai markkinoille (yhtiön harkittava asia kuukausittain) (Walhroos 2012, 222)."
Markkinoiden useiden yhtiöiden useat eri hierarkiat vähentävät yhden suuren useita eri tuotteita valmistavan yhtiön negatiivisia mittakaavatuotoksia (yhtiö on tehokkain tuottaessaan vain harvaa ydinosaamiseen kuuluvaa tuotevalikoimaa, jolloin tuotannossa saavutetaan suurtuotantoedut). Erittäin suuri monialainen yhtiö (tai autoritäärinen valtio) on ei ole niin kilpailukykyinen kuin usean pienemmän yrityksen (valtion) ja markkinan muodostama kokonaisuus. (Walhroos 2012, 221.)

Poliittisessa päätöksenteossa markkinat ovat demokratiaan verrattuna nopeampi ja/tai halvempi päätöksentekomenetelmä. Demokratiaa tulisi käyttää yleensä vain päätettäessä julkisten hyödykkeiden toteutustavasta ja siitä, mikä on on julkisilla tulonsiirroilla toteutettava tulonjako. (Walhroos 2012, 328-220.)

Markkinoiden voidaan arvioida luovan tehokkaan tavan voimavarojen ja hyödykkeiden kohdentamiseen. Markkinoita arvostellaan mm. seuraavilla väittämillä (vastaväite):

1. Markkinoiden tulonjako ei ole oikeudenmukainen (markkinat ja oikeudenmukaiset tulonsiirrot eivät välttämättä sulje toisiaan pois)
2. Markkinoista hyötyvät vain asiantuntijat niiden monimutkaisuuden vuoksi (markkinoiden ymmärtämiseksi on ostettavissa asiantuntijapalveluita)
3. Markkinoille on luontaista epävakaus, jota ei voida hallita muulla kuin julkisella ohjauksella (yksittäinen valvoja voi epäonnistua tehtävässää, mutta usean toimijan markkinoilla on joku, joka todennäköisesti huomaa vaarallisen kehityssuunnan valvoessaan omaa etuaan). (Walhroos 2012, 324-326.)

Markkinnat ovat demokratiaa vanhempi tapa organisoida ihmisten välistä kanssakäymistä ja sitä voidaan käyttää demokratiaa tehokkaampana vaihtoehtona hallittaessa resurssien ja hyödykkeiden virtaa julkisessa hallinnossa tai politiikassa. Lukuunottamatta valtion ydintoimintoja (mm. puolustus, tuomioistuimet, yleinen järjestys) markkinoita voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa demokraattisessa yhteiskunnassa. (Wahlroos 2012, 323.)

Hyvin toimivat markkinat perustuvat lailliseen järjestykseen, luottamukseen ja tehokkuuteen, ja erityisen tärkeässä asemassa ovat markkinoiden läpinäkyvyys (asiakkaat, valvojat, media) ja tiedottamisvelvollisuus. Ongelman markkinoiden valvonnassa aiheuttavat liikesalaisuudet ja valvonnan puutteelisuus, mm. rahoituslaitoksen toiminnan valvonta. (Wahlroos 2012, 308-309.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7

5# Walhroos : Luova tuho

Luova tuho on Joseph Schumpeterin (itävaltalainen ekonomisti, 1970) kuvaama termi, joka tarkoittaa innovaatio- ja kilpailuprosessia, jossa uudet tuotteet ja prosessit voittavat vähemmän tehokkaat ja pitävät kapitalismin jatkuvasti liikkeessä hävittäen tieltään muun muassa monopolit ja tehottomat toimijat. Inhimillinen kehitys perustuu luovaan tuhoon. (Wahlroos 2012, 25 ja 375).
"Luova tuho romuttaa aikaisemmin käytössä olleet menetelmät ja muutos on elämäntapa [yhtiöiden toiminnassa] (Walhroos 2012, 98)."
Luova tuho pitää markkinoiden monopoliasemat (ei-kilpaileva hinnoittelu ja monopolivoitot) lyhytaikaisina, koska innovatiiviset toimijat ja teknologiat syrjäyttävät aikaa myöten monopoliasemassa olevan (Walhroos 2012, 204-205). Maailmaa (paremmaksi) muuttavat voimat ja prosessit perustuvat luovaan tuhoon ja kilpailuun (Wahlroos 2012, 25-26).

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

6# Walhroos : Omistusoikeus, tulotaso ja demokratia

Omistusoikeus on yksilön juridinen oikeus pitää hallussaan maaomaisuutta ja muuta omaisuutta. Ilman tarkasti määriteltyä ja käytännössä toteutettavaa omistusoikeutta ei ole mahdollista ylläpitää vakaata hallintoa, markkinataloutta tai demokratiaa vaan ainoa ihmisyhteisöä koossa pitävä voima on väkivalta. Kaupanteko perustuu omistusoikeuteen kuuluvaan valtaan ostaa tai myydä tuotteita. (Wahlroos 2012, 76.)

"Omistajien ylläpitämä järjestys mahdollistaa markkinamekanismien ja demokratian ylläpysymisen. (Wahlroos 2012, 74-75)."
"Oikeusvaltio, markkinatalous ja demokratia (vaikka se ei ratkaise kaikkia maailman ongelmia) ovat länsimaisten yhteiskuntien pohja ja totalitarismin este. Demokratian tärkein tehtävä on suojata kansan itsemääräämisoikeus. (Wahlroos 2012, 348-349.)"
"Verotus on takavarikointi (Wahlroos 2012, 367).""Kommunismi ei tule toimimaan, koska ihmiset tykkäävät omistaa asioita (Frank Zappa, amerikkailainen rock-muusikko)."
Demokraattisen valtion tärkeimmät yksilölle tarjoamat hyödyt ovat henkilökohtainen turvallisuus, laillinen järjestys sekä ihmis- ja omistusoikeuden turva. Kehittyneissä maissa demokratiaa pidetään parhaana keinona ihmisen tärkeimpien kokemien oikeuksia ylläpitämiseksi. (Walhroos 2012, 317.) Useimmat oikeusvaltion perushyödyt pohjautuvat vapaaseen pääsyyn markkinoille ja vaihdannan vapauteen (Wahlroos 2012, 322).

Jos valtio aiotaan siirtää demokraattiseen valtamalliin, sillä on oltava valmiina demokraattiset perinteet ja laitokset, jotka suojelevat omistus- ja ihmisoikeuksia. Köyhässä ja demokraattisesti järjestäytymättömässä poliittisessa toimintaympäristössä (mm. Venäjä, eräät Balkanin maat, Irak, Afganistan) demokraattisia toimintamalleja ei voida nopeasti siirtää hallinnon käyttöön. (Walhroos 2012, 316-320.)
"Demokratiaa ei voida viedä maihin, jotka eivät ole valmiita siihen (Barack Obama teoksesta Walhroos 2012, 316)."
"Demokratialla ei käytännössä ole menestystä maissa, joissa väestön vuositulo on alle 6 000 dollaria. (Wahlroos 2012, 317)."
"Demokratia on paras kaikista poliittisen vallankäytön huonoista järjestelmistä, ja osa sen puutteista voidaan korjata, osaa ei (Churchill teoksesta Walhroos 2012, 323)."
Matalan tulotason maissa demokratiaa ei voida suositella hallintamenetelmäksi, koska se korvataan muutamassa vuodessa jolla muulla poliittisella järjestelmällä. Lisäksi matalan tulotason maissa (maailman köyhimmät maat, vuosiansio 2 700 dollaria), joissa omistusoikeus on tavanomaisesti melkein olematon, demokratia (verrattuna diktatuuriin) lisää väkivallan käytön todennäköisyyttä (poliittisen viran hankkimiseksi). (Wahlroos 2012, 73-74 ja 317.)

Alikehittyneissä maissa demokraattiset parannukset seuraavat yleensä väistämättä heti, kun maan keskimääräinen tulo on noussut yli 6 000-8 000 dollariin vuodessa. Poliittisen järjestelmän muuttaminen demokratiaksi luo taloudellisen vapauden melko hitaasti (vuosikymmeniä). (Walhroos 2012, 322-323.)
"Köyhässä ja epäjärjestyksessä olevassa yhteiskunnassa demokratiasta ei ole hyötyä, ja se lisää usein sortoa (Wahlroos 2012, 319-320)."
Yhdysvaltain ajama demokraattinen uudistus epäonnistui Afganistanissa ja Irakissa koska heikkoinstituutioisessa perinteisessä arabien heimopolitikointi sallii lahjonnan, epärehellisyyden ja rajattoman oman edun tavoittelun (samoin kuin Afrikan useissa maissa). Siirtyminen hierarkisesta heimojohtamisesta demokraattiseen johtamiseen ei onnistu antamatta itseluottamusta sodan hävinneelle kansalle, ilman toimivia instituurioita (laki ja järjestys), ihmishengen suojaa ja pysyvää omistusoikeutta. (Walhroos 2012, 318-319)."

Väkivallan käytön ehkäisemikseksi ei voida luoda tehokkaita pelotteita yhteiskunnissa (kuolemanrangaistuskin voi olla tehoton), joissa ei ole menetettävää omaisuutta, ihmishenkeä ei arvosteta, elinikä on lyhyt ja elintaso ja elämänlaatu on alhainen. Kun ihminen elää eläinkunnan oloja vastaavassa tilanteessa, laiton fyysinen uhka ja uhan toteuttamine omien etujen ajamiseen muodostuu tavanomaiseksi vallan käytön menetelmäksi. (Walhroos 2012, 317.)

Taloudellinen riippumattomuus, riittävä varallisuus pitää yllä omaa ja perillisten elämäntapaa myös vaikeina aikoina on ihmisen ainoa keino vastustaa hallinnon hirmuvaltaa (oikeusvaltio). Yleensä pelkkä varakkaan yhteiskuntaluokan olemassaolo on riittänyt suojaamaan yhteiskuntaa vallan väärinkäytöltä. (Wahlroos 2012, 72-73.)

Demokraattiset menetelmät (mm. naiskiintiöt, sidosryhmäedustajat) eivät kuulu yhtiöiden toimintatavaksi, koska ne eivät kuulu julkisen vallan piiriin, vaan yhtiössä taloudellisen riskin kantavat osakkeenomistajat. Osakkaat ovat konkurssissa toissasijaisia saamamiehiä velkakirjojen omistajien, tavarantoimittajien, työntekijöiden ja verottajan jälkeen, ja osakkailla on tämän vuoksi oikeus nimittää mieleisensä hallitus valvomaan toimeenpanevaa johtoa. (Walhroos 2012, 332-333.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

7# Wahlroos : Raha ja luotto

Rahan tärkein merkitys on taloudessa tapahtuvan vaihdon väline, muita ovat mm. arvon varasto ja laskentayksikkö. Rahaa edeltävässä talouselämässä maksutapahtuma tarkoitti yhden hyödykkeen vaihtamista toiseen. Maksuna käytetyn hyödykkeen vastaanottaja joutuu miettimään sitä, missä hän voi käyttää maksuna vaihdossa saamaansa itselleen mahdollisesti tarpeetonta hyödykettä. Vaihtotaloudessa, työnjaon puutteen vuoksi, kaikki joutuvat kauppaamaan erilaisia hyödykkeitä ja se on tämän vuoksi tehotonta. (Wahlroos 2012, 81-83.)
"Kaikki on kiinni rahasta (luotonannon tiukentaminen taantuman alkaessa voi johtaa lamaan) (Wahlroos 20§1, 303-305)."
"Gershamin laki: Huono raha syrjäyttää aina hyvän rahan; valuutta, jonka arvon odotetaan heikkenevän, käytetään ensimmäisenä maksutapahtumassa, jolloin valuuttariski siirtyy maksun vastaanottajalle (Wahlroos 2012, 84)."
Rahan arvoon liittyy luottoriski koska sen arvo ei perustu luontaiseen arvoon (toisin kuin vaihtoesineellä, esim. kultakolikko). Mikäli jonkin valuutan arvon odotetaan laskevan, se käytetään maksutapahtumissa ensimmäisenä. (Wahlroos 2012, 84.)

Luotto on markkinataloudessa menetelmä siirtää taloudellisia resulsseja ideiota omaamattomilta niille, joilla on ideoita, mutta ei taloudellisia resursseja. Ilman luottoa ei rahavaroja voida tehokkaasti siirtää kohteisiin, missä ne tuottavat pienimmällä riskillä parhaiten. Luoton saatavuus (ja alhainen hinta) on investoinnin avaintekijä. (Wahlroos 2012, 85.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

8# Wahlroos : Valtioiden välinen kilpailu

Valtioiden välinen kilpailu on eräs kilpailun muoto. Valtioiden välisen kilpailun tärkein alue on talous (tärkein syy Neuvostoliiton luhistumiseen), muita kilpailtuja aloja olivat aseet, kulttuuri, poliittinen järjestelmä ja teknologia. (Walhroos 2012, 369-390). Valtio on hävinnyt silloin, kun sen varainhankinta ei pysty tuottamaan niitä julkishyödykkeitä, jotka se on luvannut tuottaa kansalaisilleen (Wahlroos 2012, 363). "Valtoiden välisestä kilpailussa, aika ajoin, jokin valtio häviää, varoittavimpia esimerkkejä ovat Islanti ja Kreikka. Afrikka on varoittava esimerkki lähes kokonaan. (Walhroos 2012, 365 ja 368.)"
"Litistyvä maailma tekee siitä paremman paikan elää (Walhroos 2012, 368)."
"Verotuksen korottaminen alentaa yleensä verotuottoja, koska se heikentää työkannustimia ja investointeja (Walhroos 2012, 364)."
"Litistyvä maailma pakottaa valtiot verotuksen alentamiseen ja sitä kautta itse tuotettujen hyödykkeiden määrän vähentämiseen (Walhroos 2012, 365)."
Islannin pankkijärjestelmän romahduksen ensimmäisen merkit ilmaantuivat syksyllä 2007 ja lopullinen romahdus tapahtui syyskuun lopulla 2008. Syynä oli islantilaisten pankkien Kaupthingin, Landsbankinin ja Glitnirin kallishintainen varainhankinta 2000-luvun kuluessa ja avokätinen luototus korkean riskin kohteisiin. Sijoittajille jäi vähintää 22 miljardin euron arvosta islantilaisia arvonsa menettäneitä pankkivelkakirjoja. Islannin veronmaksajille jäi niin suuri velka (arvio 100 000 Yhdysvaltain dollaria per Islannin asukas), joka antoi monelle ihmiselle syyn lähteä maasta lopullisesti. (Walhroos 2012, 300-301.)

Valtioiden välisen kilpailun ovat mahdollistaneet 1950-luvulta alkanut yhteismarkkina-alueiden muodostuminen, kansainvälisen pääomakaupan avautuminen ja rahan liikkeiden sääntelyn vähentyminen, sekä kansainvälisen politiikan yleisen ilmapiirin muuttuminen. Markkinoiden kehitystä on tukenut kylmän sodan päättyminen, Neuvostoliiton ja sen kommunistisen vallan muutos, globalisaatio, muuttoliikkeen lisääntyminen, valtioden verokilpailu ja rajat ylittävät sijoitukset. (Walhroos 2012, 367.)
"Hyvä sosiaaliturva houkuttelee kansainvälisiä huono-osaisia (Walhroos 2012, 270)."
"Orjuus (ei vapautta, ei omistusoikeutta ja ei mahdollisuutta siihen perustuvaan poliittiseen toimintaan) on totalitarismin edellytys, ja sen seuraus (Walhroos 2012, 348)."
Valtioiden sisäinen vallankäyttö on avautunut kilpailulle globalisaation (mm. Kiina, Venäjä, Itä-Eurooppa, Kaakkois-Aasia) ja kansallisvaltioiden muuttuessa liittovaltioiden osavaltioiksi (valtio ei ole enää itsenäinen toimija, mm. EU (Euroopan Unioni), WTO (Maailman kauppajärjestö), IMF (Kansainvälinen valuuttarahasto), BIS (Kansainvälinen järjestelypankki)). Litistynyt maailma (Freidman, Thomas 2005, The World is Flat, suom. Litteä maailma, 2007) on tilanne, jossa pääoman (sijoitusten ja tuottojen), ihmisten ja informaation siirtokustannukset rajojen yli ovat laskeneet alemmas kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. (Wahlroos 2012, 29-31 ja 375.)

Kansallisvaltioiden poliittisten muutosten lisäksi myös verokilpailu ja ammatti-ihmisten muutto valtioiden välillä on mahdollista. Lisäksi hyvinvointivaltion tarjoamien palvelujen määrä ja laatu tulevat vähenemään, koska tulonsiirtojen pohjana olevien verojen määrää on pakko alentaa, jotta ihmiset ja pääomat eivät poistuisi kansallisvaltion alueelta. Valtion organisaatioiden johtamisessa siirrytään lisääntyvässä määrin johtajavaltaan. (Wahlroos 2012, 30-31.)

Rikkaiden ihmisten muuttoliike on eräs mittari valtion voitolliselle politiikalle. Euroopassa valtioiden välisen verokilpailun voittajia ovat Monaco (F 1 -autonkuljettajat) ja Sveitsi, Malta ja Kypros (eurooppalaiset jääkiekko-, jalkapallo- ja tennispelaajat). (Walhroos 2012, 359-360 ja 365.)

Valtion kilpailukyky heikkenee valtionvelan kasvaessa, koska se aiheuttaa luoton hinnan nousun (luottokelpoisuuden aleneminen) ja lopulta lainansaannin loppumisen ja maksukyvyttömyyden tai kansainvälisen väliintulon (mm. Venäjä 1998, erään Latinalaisen Amerikan maat, Kreikka talvesta 2010 alkaen). Valtion velkaa kasvattavat mm. hidas talouskasvu, suuret menot, aikaisempi valtion velka, uusi velkarahoitus ja tehoton oman pääoman hankinta (verotus ei kata harmaata taloutta, mm. Kreikka). (Walhroos 2012, 361-362.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7

9# Wahlroos : Vastavoima

Vastavoima on amerikkalaisen John Kenneth Galbraithin kehittämä taloustermi, joka tarkoittaa monopolin (tai oligopolin) johdosta markkinoilla kehittyvää sitä vastaan toimivaa kilpailua. Vastavoima-termi on lienee virheellinen, koska yrityskoko ja suurtuotanto tuovat yritykselle kilpailuedun, jota vastaan muiden yritysten on vaikea kilpailla. (Wahlroos 2012, 28.)
"Vastavoima on veronmaksajan liberaali uhkaus, joka muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää ja tehostaa verovarojen käyttöä (Walhroos 2012, 269-270)."
Länsimaisessa demokraattisessa valtiossa totalitarismin vastavoiman muodostaa enemmistövalta, oikeusvaltio ja markkinatalous. Demokratia mahdollistaa jokaiselle kansalaiselle (todellisen tai kuvitellun) oikeuden ottaa osaa poliittisen vallan valvontaan ja (todellisen tai kuvitellun) tunteen siitä, että on vallankäyttäjä. (Wahlroos 347-348.)
"Valtion talouden [myös yksilön tai yhtiön] voi tuhota väärä talousajattelu, oman edun tavoittelu ja kateus yhdistettynä demokraattiseen päätöksentekoon (Walhroos 2012, 269)."
Velkaantununeen valtion alijäämäinen budjetti ja hyvätuloisten verotettavien määrän aleneminen haittaa pahoin pitkän aikavälin talouskasvua, joten hyvinvointipalveluiden tarjontaa on rajoitettava. Ylivelkaantuneessa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vapaa muutto-oikeus voisi toimia vastavoimana enemmistön diktatuurille pelkästään sillä, että se on varakkaiden henkilöiden käytettävissä oleva mahdollisuus. (Walhroos 2012, 269.)

Vastavoima on yksi vallan keskittymistä rajoittavista kilpailumekanismeista ja joka siten vaikuttaa valtatasapainon syntymiseen. Käsitteellä vähän merkitystä talouden suhteen, mutta sitä voidaan käyttää politiikan ja poliittisen vallankäytön kuvaamiseen. Valta luo usein, aivan kuin ohimenne, vastavoiman itselleen. (Wahlroos 2012, 28-29.)

// Walhroos on tarkoittanut kirjansa vastavoimaksi rikkaiden verotusta vastaan. Tai sitten hän vain kertoo suomalaisille, että työtä on tehtävä jotta hyvinvointipalvelut voidaan säilyttää. Tiedä nyt tässä, aika näyttää. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia, sillä ne ovat ainoa asia, joita meidän ei tarvitse hävetä.

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

10# Wahlroos : Työmarkkinat

Työmarkkinat on järjestelmä, jossa työvoima kilpailee työpaikoista, ja sen tärkein ongelma on tehottomuus (korkea työttömyysaste, hidas työllistyminen, ammattitaidottman työvoiman matala markkina-arvo työnantajalle). Ammattiliittot ja työmarkkinalainsäädäntä luovat ja ylläpitävät korkeaa työttömyysastetta. (Walhroos 2012, 285-288.)
"Työmarkkinat ovat pysyvä [eurooppalaisen kulttuurin] ongelma (Walhroos 2012, 285)."
"Työmarkkinoiden ongelma on siinä, että työntekijät eivät sitoudu (Jari Sarasvuo konkurssinsa jälkeen)."
Korkean työttömyysasteen syitä ovat mm. palkka, jota ei voida alentaa ainakaan lyhyellä aikavälillä, vähimmäispalkka ja monikulttuurinen talousjärjestelmä (kieli, kulttuuri, etninen alkuperä, opetus- ja sosiaaliturvajärjetelmä, jne.), hyvän toimeentulon takaava ansiosidonnainen työttömyysturva (moraalikato, moral hazard) ja työvoiman tarjontakartelli (ammattiliittojen vapaata kilpailua rajoittava vallankäyttö, työvoiman saatavuuden rajoittaminen). (Walhroos 2012, 286-287.)

Euroopan valtioiden työmarkkinoilla on kaksi suurta tekijää, jotka hidastavat talouden kasvua. Valtioiden taloudellista suorituskykyä heikentävät työvoiman moraalin kato ja ammattitaidottoman väestön maahanmuutto, ja näistä ongelmista seuraa työvoiman vajaakäyttö (vähäiset vuosityötunnit ja työuratyötunnit) (Walhroos 2012, 356).

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

11# Wahlroos : Vapaa lähtöoikeus

Vapaa lähtöoikeus on organisaation [tässä: osakeyhtiön tai valtion] ohjausmenetelmä, jossa sen johdon tehoton toiminta (huono tulos selvien ja yleisesti hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamisessa) johtaa varallisuuden poistumiseen tehokkaampaan organisaatioon. Vapaan lähtöoikeuden tulisi torjua organisaation toimintakyvyn menetys ohjaamalla se toteuttamaan sen alkuperäisen vision mukaisia strategioita. (Walhroos 2012, 354-355.) Kansaomainen ilmaisu termille on "jaloilla äänestäminen."

"En tiedä menestymisen salaisuutta, mutta epäonnistumsen salaisuus on se, että yrittää täyttää kaikkien tavoitteet (Bill Cosby, amerikkalainen musta koomikko)."
"Vapaa lähtö- ja paluuoikeus on EU:n perusperiaate (Walhroos 2012, 271)."
"Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes jokaista (p.j.o. 31.8.2012)."
Vapaa lähtöoikeus yhdenmukaistaa ja selkeyttää organisaation jäsenten tavoitteita (homogenisoi sidosryhmien intressit), jolloin tarkkailun ja demokraattisen valvonnan tarve vähenee verrattuna rajoitettuun lähtöoikeuteen. Suuri joukko keskenään ristiriitaisia tavoitteita heikentää organisaation tulosta. (Wahlroos 2012, 353.)
"Ellei voi lähteä pois, voi vain juonitella (B. Walhroosin ystävä professori Bengt Holmström, MIT, sijoitusten turvaamisesta suuressa perheyrityksessä teoksesta Walhroos 2012, 353)."
"Niin kauan kuin toimijalla on vapaa lähtöoikeus, voi olettaa hänen tekevän sen, mikä on paras valinta hänen omalla kohdallaan (Wahlroos 2012, 364)."
Vapaa lähtöoikeus vähentää oman edun tavoittelun (oppurtunismi) haittoja organisaation henkilösuhteissa. Mikäli toimija on sidottu johonkin organisaatioon [tässä: perheyritys tai kansallisvaltio kansainvälisessä yhteisössä] ilman vapaata lähtöoikeutta, demokraattisen äänivallan käyttö päätöksiä tehdessä johtaa kokoustaisteluihin, riitoihin ja juonitteluun. (Walhroos 2012, 353.)

Osakeyhtiössä vapaa lähtöoikeus on julkisen osakeyhtiön tärkein vallankäyttömenetelmä ja se toteutuu osakkeen omistajan mahdollisuutensa myydä osakkeensa milloin vain. Syynä voi olla esim. jokin erimielisyys, tyytymättömyys enemmistön päätökseen, epäluottamus johdon suunnitelmiin tai yhtiön matalat tuotto-odotukset pääomalle. Vapaa lähtöoikeus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa osakeyhtiöissä. (Walhroos 2012, 352-353.)
"Vaikeuksissa oleva valtio on sijoituskohteena riskialtis (Walhroos 2012, 372)."
Vapaan lähtöoikeuden esteitä ovat mm. siirtymiseen liittyvät kustannukset (transaktiokustannukset) ja erilaiset rajoitukset (mm. kommunistinen tyrannia (tyyppiesimerkki Pohjois-Korea, ei maastamuuttoa), maahanmuuttopolitiikka, kielitaito, kulttuuri, sosiaaliturva, eläkkeet jne.). Henkilökohtaiset sosiaaliseen ympäristöön liittyvät transaktiokustannukset (kieli, kulttuuri, ihmissuhteet, työkokemus) ovat suuri maastamuuttohalukkuutta alentava este, joka vaikuttaa yleensä taloudellisia syitä enemmän mahdollisen vapaan lähtöoikeuden käyttöön. (Walhroos 2012, 271 ja 370-371.)

Vapaasti liikkuvasta pääomasta ja investoinneista on tullut globalisaation myötä kansainvälisillä markkinoilla vahva ja tehokas vallankäyttömenetelmä, joka suosii valtioita, joissa on oikeusvaltioon perustuva infrastruktuuri. Näissä maissa on tehokas riitojen ratkaisukulttuuri, matala poliittinen riski, terve valtion talous ja kohtuulliseksi katsottu verotus. (Walhroos 2012, 370-371.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

12# Wahlroos : Marxin moka

Marxin moka on Karl Marxin talousfilosofinen näkemys että hän hylkäsi ajatuksen vapaasta valinnasta ja markkinataloudesta, jolloin hän teki väärät johtopäätelmät yhteiskunnallsisesta kehityksestä. Marxin moka perustuu siihen, että hän seurasi ranskalaisia sosialisteja Adam Smithin (korosti vapautta ja yksilön valintaa) sijasta. (Walhroos 2012, 370.)
"Marxin taloustiede oli valtaosin tolkutonta, epäjohdonmukaista ja ennustuksissaan epäonnistunutta, vain käsite 'historiallinen materialismi' toimii jotenkuten (Walhroos 2012, 24, 26 ja 126-127)."
"Marxin taloustiede muodostaa hänen ajattelunsa hämmentävimmän tai hämärimmän osan (Walhroos 2012, 125)."
Historiallisen materialismin tärkein osa on tehokkaiden yhteiskunnallisten järjestelmien voitto heikommista, ja siinä esitetään ajatus, että yhteiskunnat kehittyvät vaiheittain (alkukommunismi, orjayhteiskunta, feodaalinen ja kapitalistinen yhteiskunta) ja loogisesti "ihannetilaansa (sosialismi, kommunismi)", Marxin tapauksessa väistämättömään kommunismiin. Marxin mielestä kehitys tapahtui vihamielisyyden (luokkasodan ja väkivaltaisen vallankumouksen) eikä [demokraattisia sääntöjä noudattavan] kilpailun kautta. (Walhroos 2012, 24-26, 124, 126 ja 370.)
"Marxilaiset diktaattorit ovat sitoutuneet vahvasti väistämättömään porvariluokan hävittämiseen (Walhroos 2012, 347)."
"Valtaosa ihmisistä on typeriä, ja koska he enimmäkseen seuraavat tunteitaan, valistuneen valiojoukon on sovellettava yhtä moraalia itseensä ja syötettävä ihmisalamaislaumalleen toista (kreivi Henri de Saint-Simon, ranskalainen vasemmistolainen ajattelija, Marxin filosofiaan vaikuttanut "utopisti", teoksesta Walhroos 2012, 127)."
Marxismi on ainoa oman aikansa radikaali filosofia, jota on testattu reaalimaailmassa. Marxismi ei hyväksy demokratian käyttöä valtajärjestelmänä, ja niin se on soveltunut hyvin totalitaristen järjestelmien johtajien käyttöön eri puolilla maailmaa (mm. Neuvostoliitto, Kuuba, Etelä-Korea, Etiopia), ja sitä on soveltanut lähes jokainen alikehittyneen maan marxilainen diktaattori, hallitus, "kansallinen johtaja" tai "vallankumouksellinen". (Wahlroos 2012, 128.)

Marxin moka oli syynä Philip Bobbitilta (2002) nimessä saaneeseen "pitkään sotaan" 1914-1990, ja sen seurauksena miljardit ihmiset kärsivät kurjuutta ja hidasta talouskasvua usean sukupolven ajan etenkin Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa, Kiinassa sekä monissa Kaakkois-Aasian ja Afrikan totalitaarisissa valtioissa. Pitkän sodan viimeinen sota oli Vietnamin sota. Kurjuus oli inhimillisempää Länsi-Euroopan sosiaalidemokratioissa. (Walhroos 2012, 25, 128-129 ja 343.)

Marxisimin käyttökelpoinen piirre ("ainoa täydellinen ja kattava tieteellinen analyysi maailmasta") totalitarismin kannalta on se, että se muita aatteita automaattisemmin sallii kiistää vastustajien näkemykset, "vastustajat edustavat pelkkiä ennakkoluuloja!" Robert Conquesia (Reflections on a Ravaged Century, 2000) mukaillen, "Marxismin käyttö tieteen filosofisena perustana aiheuttaa tieteen vapauden katoamisen ja filosofisen keskustelun sisällön katoamisen. (Walhroos 2012, 122-125).

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

13# Wahlroos : Markkinavaltio

Markkinavaltio on globaaliin kilpailuun sopeutunut kansallisvaltio (tuottaa kansalaisille heidän tarpeidensa mukaiset julkishyödykkeet tehokkaasti), jonka oma tuotanto ja uudelleenjako on pienin mahdollinen (toimialarajoitukset). Markkinavaltion visio on maksimoida jokaisen jäsenen mahdollisuudet ja se pyrkii pitämään maailmantalouden vakaana. Termin on kuvannut ensimmäisenä strateginen historioitsija Philip Bobbit laatimassaan valtioiden luokittelussa. (Walhroos 2012, 206-207.)
"Markkinavaltioiden välinen yhteistyössä on omat heikkoutensa, jotka voivat johtaa maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Vapaat markkinat vaativat toimiakseen tehokasta kansainvälistä valvontaa. (Walhroos 2012, 207.)"
"Demokraattinen oikeusvaltio on valtio, jossa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettu toisistaan (Walhroos 2012, 250)".
"Työ pitää tehdä oikein ja se pitää saada tehdyksi (Walhroos 2012, 216)."
Markkinavaltion toimintaympäristöön kuluu maailmanlaajuinen sota terrorismia vastaan (valtioiden välisten sotien sijaan), säätelemättömät kansainväliset rahamarkkinat (kotimaisten pääomamarkkinoiden sijaan) ja kansainvälinen maailmanlaajuinen tiedonvälitys (kansallisen tiedonvälityksen sijaan). Markkinavaltio on riippuvainen kansainvälisistä rahamarkkinoista ja globaalista yritysten verkottomisesta (jossain määrin), ja kansallisilla ja ylikansallisilla poliittisilla toimijoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä sen vallankäytössä. (Wahlroos 2012, 206-207.)

Markkinavaltiot ovat liittolaisia taistelussa kansainvälistä terrorismia (totalitäärinen sota) ja omaa etuaan muiden kustannuksella tavoittelevia valtioita ja ei-valtiollisia organisaatioita vastaan ja kilpailijoita talouskasvun ja työntekijöiden suhteen. Markkinavaltiot pitävät yllä kansainvälisiä tehokkaita markkinoita, koska se mahdollistaa rahoituksen ja viennin. (Walhroos 2012, 207.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

14# Wahlroos : Hienosto- ja slummivaltiot

Hienosto- ja slummivaltiot ovat valtioiden välisen vapaan kilpailun mukaan (lähituleivaisuudessa, jolloin me kaikki olemme vielä elossa) muodostuneet valtioluokat, jossa hienostovaltion väestöksi on valikoitunut hyvän taloudellisen aseman omaavat henkilöt ja slummivaltioiden väestöksi muut henkilöt. Näiden valtioluokkien lisäksi on olemassa niukka mutta kestävä hyvinvointivaltio, jossa julkisten hyödykkeiden tarjonta on tasapainossa niiden rahoituksen kanssa. (Wahlroos 2012, 265.)
"Hienostovaltioiden asukkaat eivät halua maksaa synnyinmaansa ylettömiä veroja (Walhroos 2012, 270)."
"Yksi epätasaisen tulon- ja varallisuudenjaon ilmeinen piirre on se, että rikkaat tunnistaa kohtalaisen helposti (Walhroos 2012, 89)."
"Mm. vaurauden, koulutuksen, elinkeinorakenteen, uskonnon, yhteiskunnallisten ja poliittisten perinteiden vuoksi ei koskaan voi syntyä yhtä ainoaa ihannevaltion mallia (Walhroos 2012, 32)."
Hienostovaltioita (liikemiesmäisesti ajattelevat valtiot, "veroparatiisit") ovat mm. Liechtenstein, Luxenburg, Sveitsi, Bahama, Singapore, Malta, Kypros ja Cayman-saaret ja historiallisesti mm. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, keskiajan Venäjä, nuori Yhdysvallat. Nämä maat tarjoavat varakkaille henkilöille matalan verotuksen, ja saavat vastineeksi korkean henkilöä kohden tulevan tulon, joka mahdollistaa erittäin hyvälaatuisen (rajoitetun) julkisten hyödykkeiden (perusopetus ja ensiaputerveydenhuolto) tarjonnan. Muut palvelut veronmaksaja hankkii yksityisiltä markkinoilta. (Walhroos 2012, 207 ja 265.)

Eräs hienostovaltioiden muoto on Välimeren lämpimän ilmaston maat (jotka eivät halua kilpailusyistä säätää veroja pohjoismaisille melko vakinaisille asukkaille), jossa Pohjoismaiden hyvinvointivaltioiden entiset veromaksajat asuvat asuvat siihen saakka, kunnes ikääntyminen tai kallis sairaus pakottaa heidät palaamaan ilmaisen sairaanhoidon suurkuluttajaksi. "Kansainvälisessä sosiaalisessa shoppailussa, sosiaalisessa turismissa", määrätietoinen hyväosaisten ahneus käyttää hyväkseen häikäilemättä hyvinvointivaltion verovaroin rahoitettuja palveluita. (Walhroos 2012, 270-271 ja 387.)
"Kuka maksaa slummivaltion lasten koulutuksen ja vanhusten eläkkeet ja hoidon? (Walhroos 2012, 271)."
"Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ei muodostu slummivaltio, jos tulonsiirtojen määrä alenee ja veroprosentti alenee (Walhroos 2012, 271)."
"EU:n tulee olla kilpailukykyinen Idän nousevia talouksia vastaan (Walhroos 2012, 271)."
Valtiosta voi muodostua slummivaltio, jos se ylläpitää yllä korkeaa sosiaaliturvaa sekä monialaista julkisten palvelujen ja valikoimaa, ja josta varakkaimmat muuttavat hienostovaltioihin korkean verotuksen aiheuttaman taloudellisen paineen vuoksi, jolloin julkisten menojen rahoitus joutuu ennen pitkää rahoituskriisiin. Slummivaltion syntyminen estetään pitämällä veronmaksukyvyltään parhaat henkilöt omassa maassa esim. rajoittamalla kansalaisten ja pääomien vapaata liikkumista. (Walhroos 2012, 265 ja 271.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

15# Walhroos : Malthusin loukku

Malthusin loukku on nopeasta väestönkasvusta ja tehottomasta maataloudesta johtuvat lainalaisuus, jonka mukaan väestönkasvun ollessa eksponentiaalista ja ruoantuotannon lisäyksen lineaarista, väestönkasvu pysähtyy jossakin vaiheessa ruuan puutteen aiheuttamaan kuolleisuuteen (nälänhätään). Termi on nimetty se keksijän brittiläisen pastori Thomas Malthusin (1798) mukaan. (Walhroos 2012, 113.)
"Väestön mahti on loputtomasti suurempi kuin maan kyky tuottaa toimeentuloa ihmisille (Malthus teoksesta Walhroos 2012, 120)."
Malthusin loukun lopullinen poistaja oli monen tekijän aikaansaama ihmistyön tuottavuuden voimakas nousu (mm. lukutaidon yleistyminen, maatalouden tuottavuuden nousu, maatalouden työvoiman vapautuminen muihin ammatteihin, ruoantuotannon kasvu, teollinen vallankumous, kaupungistuminen, markkinoiden käyttöönotto, työnjako, tutkimuksen, kommunikaation ja tiedon vallankumous), josta seurasi nälkärajan ylittävä tuloylijäämä. Malthusin mukaan tavallisen ihmisen elintaso määräytyy nälkärajan mukaan koska ihmisten syntyvyys tuottaa aina niin paljon lapsia, että ruoasta on aina puutetta. Ihmisen elintaso voi nousta vain lyhyeksi ajaksi silloin, kun kuolleisuus on korkea (suuret sodat, kulkutaudit, nälänhätä). (Walhroos 2012, 112-114 ja 119-121.)

Malthusin loukon (Clark 2007) julmin piirre on se, että siinä kuolleisuutta lisäävät asiat (hyväntekeväisyys, rauha, uutteruus) parantavat elintasoa, ja kuolleisuutta lisäävät asiat (epähygieenisyys, kadot, lapsenmurhat, väkivalta), alentavat elintasoa. Tälläinen elämäntilanne on toivoton, ja tästä johtuen uskonnolla oli hallitseva asema keskiajan ja uuden ajan alun kulttuureissa, elintason paraneminen oli mahdollista vasta kuoleman jälkeen taivaassa. (Walhroos 2012, 114.)

Malthusilaisien olojen vallitessa nälkää nähtiin kaikkialla ja ihmisen ruoka on niukkaa ja yksitoikkoista, ja tavallinen kansa käytti lähes kaiken rahansa ravintoon jonka saatavuus vaihteli suuresti. Kato ja siitä seurannut ruoan hinnan nousu saattoi viedä keskivertoperheen perikatoon (ja tappaa koko perheen nälkään ja kulkutauteihin). Ruoan tärkein osa tärkkelys (mm. vilja, riisi, peruna). (Wahlroos 2012, 112-115.)

Euroopan ja Pohjois-Amerikan teolliseen vallankumoukseen siirtyneet alueet saavuttivat väestönkasvun ylittävän riittävän ruoantuotannon 1700-luvun loppupuolella vaikka maaseuden syrjäiset ja luontaistaloudessa elävillä seuduilla Malthusilaiset olot jatkuivat myöhään 1800-luvulle saakka. Euroopassa Malthusin katastrofi toteutui Irlannissa 1846-1849 (yli 1,25 miljoonaa kuollutta 8 miljoonasta Irlantilaisesta) ja viimeisenä Suomessa 1866-1869 (8 prosenttia väestöstä kuoli). (Walhroos 2012, 114-115 ja 131.)

Malthusilaiset olot ovat vallinneet Intiassa, Kiinassa ja suuressa osassa Afrikkaa pitkälle 1900-luvulle ja lähes säännölliset nälänhädät ovat tappaneet näissä maissa suuren osan väestöstä. (Walhroos 2012, 114-115.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.

16# Walhroos : Osakeyhtiö

Osakeyhtiö on länsimaisen liiketoiminnan yksikkö, joka kerää resursseja niukoilla rahoitusmarkkinoilla (pyrkien laajaan ja riittävään pääomapohjaan). Yhtiöitä johdetaan hierarkioilla, joissa päätöksenteon perusteena tulisi olla markkinamekanismi. Demokratialla ei ole yhtiön päätöksenteossa merkitystä. Yhtiö on viimeisin talouden suurista keksinnöistä (1700-luku), aikaisemmat ovat raha ja taloudessa käytettävät luottamusjärjestelmät (mm. raha, luotto, markkinat). (Wahlroos 2012, 76-77, 80-81, 87 ja 93.)
"/../ yhtiöistä tuli Amerikan vapaussodan lapsi ja se on sitä yhä (Pauline Maier teoksesta (Wahlroos 2012, 89)."
"Pelkkä pääoma ei saa yhtiötä menestymään, vaan keskitetty päätöksenteko, oikeat päätökset ja vahva luottamus. (Walhroos 2012, 91-92)."
"Taloudella on lähinnä haitallinen vaikutus yhteiskuntaan (James K. Galbraith teoksessa (Wahlroos 2012, 81 ja 337)."
"Yleisömerkintä on keino hankkia pääomaa (Walhroos 2012, 89)."
"Osakeyhtiö saa mittakaavaetua [liukuhihna-kulttuuri], ja se erottaa sijoitetun pääoman sijoitetusta työpanoksesta (Walhroos 2012, 91)."
"Osakeyhtiön osakkailla on tarve valvoa pääomansa tehokasta käyttämistä ja oman tuottonsa parasta. Osakeyhtiö on palveltava kaikkien osakkeenomistajien etua. (Walhroos 2012, 91 ja 93.)"
"Suuryhtiön suurin ongelma on sen ylivoimaisuus [kilpailussa ja markkinoilla], monopoliasema, josta seuraa kateus ja skandaalilehdistön viha (ensimmmäisenä Ida Tarbellin 19 häväistysartikkelia McClure's Magazinessa vuosina 1902-1904) (Walhroos 2012, 98-100)."
  Modernista osakeyhtiöstä, jonka johtamisen periaatteet ja käytännöt ovat pysyneet ilman suuria muutoksia voimassa viimeiset sata vuotta, on tullut länsimaissa liikeyritysten vakiomuoto. Yhtiön tärkeimmät edut ovat vahva johtamiskulttuuri, selkeä taloudellinen päämäärä, pääoman hankintamalli (osakerahoitus), rahoituksen antama mahdollisuus teknisen kehityksen mahdollisuuksien käyttöönottoon (teknologia on kallista) ja sarjatuotanto (erikoistuminen). Yhtiöt käyttävät fuusioita tuotannon ja logistiikan yhdistämiseen alentaakseen niiden kustannuksia. (Walhroos 2012, 95-96 ja 101.)

Historiallisesti ensimmäinen osakeyhtiön muoto olivat "avoimet sijoitusyhtiöt" laivanvarustuksen toimialalla. Yhtiömuotoiseen varustamoon sijoittaminen pienensi sijoittajan riskiä menettää rahansa (haaksirikko, merirosvous), koska pääoma oli mahdollista jakaa esim. kymmeneen eri laivaan yhden laivan sijasta. Ensimmäisiä idänkaupan riskejä ja taloudellisen voiton mahdollisuuksia jakamaan perustetut alkuyhtiöt olivat suuret brittiläiset kauppakomppaniat (alkaen 1555 Moskovan komppania; 1583 Levantin komppania; 1600 Itä-Intian komppania). (Walhroos 2012, 87.)

Vanha maailma koko takaiskuja ottaessaan osakeyhtiömuotoista toimintatapaa talouselämän käyttöön. Tästä huolimatta, osakeyhtiö omaksuttiin liiketoiminnan perusmalliksi Yhdysvalloissa 1700-luvulla, ja se on Amerikan vallankumouksen tärkein tulos maailmankaupan ja vapaiden markkinoiden kannalta katsoen. (Wahlroos 2012, 88.)

Yhtiön tarjoaa liiketoiminnallisia etuja (transaktiokustannusten aleneminen), joista ensimmäinen on se, että se voi selvittää tuotannon todellisen hinnan tuottamalla asian itse (panosmarkkinoilla kustannukset ovat harvoin läpinäkyviä). Yhtiö sallii lisäksi myynti- ja toimitusprosessin automatisoinnin, pitkäaikaiset yhteistoimintasuhteet (luottamuksen) ja veroedun käytettäessä toimintojen järjestämiseen oman organisaation toimiyksiköitä (liikevaihto- tai arvonlisäveroa ei kanneta yhtiön sisäisistä kaupoista). (Walhroos 2012, 217-220.)

Yhtiöt toteuttivat melkein kaikki 1800-luvun suurimmat infrastuktuurihankkeet (mm. rautatiet: Britannia, Yhdysvallat). Niitä seurasi pääomavaltaisen perusteollisuuden kasvu (alkaen selluloosa-, paperi-, teräs- ja öljyteollisuus sekä sähköntuotanto- ja jakelu; lopulta konepajateollisuus). (Walhroos 2012, 89.)
"Osakeyhtiön johto ei valvo asiakkaiden, työntekijöiden tai alihankkijoiden etua, vain osakkeidenomistajien (Walhroos 2012, 93)."
"Osakeyhtiö tulee leikata kustannuksiaan, pyrkiä pääoman korkeaan tuottoon ja ulkoistaa kaikki epäolennainen toiminta. Ja olla velkaantumatta. (Walhroos 2012, 105-106.)"
Osakeyhtiön osakkaita (sijoittajia) yhdistää ainoastaan pyrkimys mahdollisimman suureen sijoitetun pääoman tuottoon mahdollisimman pienellä riskillä (ja varmistaa, että heitä ensisijaisemmat velkojat saavat rahansa). Heillä ei ole oikeutta johtaa yhtiötä, eikä (sijoittamaansa pääomaa suurempaa) vastuuta yhtiön [johdon] tekemistä virheistä. Johdon toimintaa voidaan tutkia oikeusistuimissa. (Walhroos 2012, 90 ja 93.)

Osakeyhtiö osakkaan tulee voidan uskoa, että yhtiön varat on sijoitettu ammattimaisesti ja käytetty ainoastaan yhtiöjärjestyksessä, toimiluvissa tai muista seikoista ilmeneviin yhtiölle tarpeellisiin päämääriin. Osakkaiden varoja voi sijoittaa vain riskiin, jonka tuotto-odotus on riittävän suuri, ja joka ei loukkaa muita osakeyhtiön periaatteita. (Walhroos 2012, 90-91.)

Osakeyhtiön johdolta vaaditaan yleensä lainsäädännössä kuvattua rangaistuksenuhkan sisältävää (sanktioitua) varovaisuutta päätöksien teossa. Osakkaiden pääoman tuottoa tavoiteltaessa riskin on oltava kohtuullinen ja markkinakäytännön mukainen. Viime kädessä hallitus vastaa osakkeenomistajille yhtiön toiminnasta.(Walhroos 2012, 94-95.)

Osakeyhtiön johto voidaan saattaa juridiseen vastuuseen silloinkin, kun he eivät ole toimineet rikollisesti tai olleet juridisesti katsoen tahallisen epärehellisiä tai törkeän huolimattomia. Yrityksen johdon toiminta voidaan saattaa oikeuden arvioitavaksi jo silloin, kun heidän voidaan olettaa toimineen epäpätevästi tai varomattomasti. Tämä juridisen uhkan tarkoitus on varmistaa se, että osakeyhtiön johto noudattaa osakkeenomistajien, yhtiöjärjestyksen ja lakien asettamia ehtoja ja vaatimuksia. Yhtiön johdon vastuuvapaus edellyttää sitä, että he osoittavat toimineensa harkiten ja päättäväisesti kaikkien osakkeenomistajien edun hyväksi ja että päätöksen teon hetkellä yhtään parempaa menettelytapaa ei ole ollut tarjolla. (Walhroos 2012, 94-95.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.