4# Wahlroos : Markkinat

Markkinat on taloudellisen voiton tavoittelun työväline, joka saattaa taloudessa kilpailevat tarpeet ja rajalliset varat vuorovaikutukseen toistensa kanssa, eli se mahdollistaa kaupankäynnin, vapaan vaihdon ja kilpailun. Ajantasaisen tiedonvaihdannan mahdollistavat markkinat on paras toimintaympäristö taloudelliselle kilpailulle. (Wahlroos 2012, 26).
"Markkinoilla on kyse hinnanmuodostuksesta ja muodostunut hinta on sijoittajan tai kuluttajan läpinäkyvin, helpoin ja paras tietolähde (Walhroos 2012, 325)."
"Markkinat alentavat kaupankäynnin haku- ja selvityskustannuksia ja tekevät elämän [tässä: liiketoiminnan] helpommaksi (Walhroos 2012, 26)."
"Asiat alkavat yleensä mennä vikaan, kun yksi kilpailija (/../ poliitikko tai yhtiö [markkinoilla], virkamies, sotapäällikkö, uskonnollinen johtaja tai jopa yhtiön pääjohtaja) saa lähes rajattoman vallan (Walhroos 2012, 320)."
"Ei auta itku markkinoilla (suomalainen sanomus)."
Uusien markkinoiden kehittäminen ja ylläpitäminen vaatii taloudelta ja yhteiskunnilta paljon työtä, rahaa ja aikaa. Nämä suuret transaktiokustannukset ovat aiheuttaneet sen, että organisaatio ja suunnittelu ovat usein markkinoiden asemesta tehokkain tapa jäsentää tuotantoa. (Walhroos 2012, 350-351).

Markkinoiden on tarjottava riittävän suurelle määrälle myyjiä ja ostajia [sanojen laajassa merkityksessä] helppo pääsy, tai mahdollisuus tehdä kauppaa, niin että se luo uskottavan mukaantulon uhan. Suuri vallan keskittyminen on vahingollinen markkinoilla ja politiikassa, mutta organisaatiossa sillä voi olla useita hyviä puolia (yhtiön toiminta on tehokkainta hierarkisesti toteutettuna). (Walhroos 2012, 320-321.)

Markkinoiden ensisijainen tehtävä on toimia informaation käsittelyn mekanismina, joka käsittelee osanottajien tuottamaa dataa muodostaen siitä käyttökelpoista informaatiota. Markkinoiden informaatio kuvaa markkinoita, eikä sen perusteella voida ennustaa markkinoiden käyttäytymistä, vaan markkinoiden tehokkuus syntyy markkinatoimijoiden yhteisestä pyrkimyksestä tehdä voittoa (taloudellinen kannustin). (Wahlroos 2012, 306-307.)

Markkinoiden informaation perusteella valvotaan liikkeenjohdon päätöksentekoa. Keskenään kilpailevat yhtiöt ja johtajat näyttävät sen, kuka keksii tuotannollisesti parhaan ratkaisun ja käyttää tehokkaimmin niukat resurssit. Rahamarkkinoiden informaatio kertoo samat asiat yhtiön ja johtajien taidosta hallita tuloksen teko ja riskien hallinta, jolloin rahoitus suunnataan seuraavalla kvarttaalilla niille, joiden saavutukset ja suunnitelmat ovat parhaat. Yksi kaikki tuotteet tuottava yhtiö (esim. "kommunistinen totalitarismi Oy" ei toimi markkinoiden ohjauksessa ja on historiallisesti osoittautunut tuotannollisesti ja taloudellisesti häviäjäksi). (Walhroos 2012, 220-221.)
"Coatesin kysymys: pitäisikö jokin toiminta toteuttaa yhtiön sisällä vai olisiko se parempi jättää toiselle yhtiölle tai markkinoille (yhtiön harkittava asia kuukausittain) (Walhroos 2012, 222)."
Markkinoiden useiden yhtiöiden useat eri hierarkiat vähentävät yhden suuren useita eri tuotteita valmistavan yhtiön negatiivisia mittakaavatuotoksia (yhtiö on tehokkain tuottaessaan vain harvaa ydinosaamiseen kuuluvaa tuotevalikoimaa, jolloin tuotannossa saavutetaan suurtuotantoedut). Erittäin suuri monialainen yhtiö (tai autoritäärinen valtio) on ei ole niin kilpailukykyinen kuin usean pienemmän yrityksen (valtion) ja markkinan muodostama kokonaisuus. (Walhroos 2012, 221.)

Poliittisessa päätöksenteossa markkinat ovat demokratiaan verrattuna nopeampi ja/tai halvempi päätöksentekomenetelmä. Demokratiaa tulisi käyttää yleensä vain päätettäessä julkisten hyödykkeiden toteutustavasta ja siitä, mikä on on julkisilla tulonsiirroilla toteutettava tulonjako. (Walhroos 2012, 328-220.)

Markkinoiden voidaan arvioida luovan tehokkaan tavan voimavarojen ja hyödykkeiden kohdentamiseen. Markkinoita arvostellaan mm. seuraavilla väittämillä (vastaväite):

1. Markkinoiden tulonjako ei ole oikeudenmukainen (markkinat ja oikeudenmukaiset tulonsiirrot eivät välttämättä sulje toisiaan pois)
2. Markkinoista hyötyvät vain asiantuntijat niiden monimutkaisuuden vuoksi (markkinoiden ymmärtämiseksi on ostettavissa asiantuntijapalveluita)
3. Markkinoille on luontaista epävakaus, jota ei voida hallita muulla kuin julkisella ohjauksella (yksittäinen valvoja voi epäonnistua tehtävässää, mutta usean toimijan markkinoilla on joku, joka todennäköisesti huomaa vaarallisen kehityssuunnan valvoessaan omaa etuaan). (Walhroos 2012, 324-326.)

Markkinnat ovat demokratiaa vanhempi tapa organisoida ihmisten välistä kanssakäymistä ja sitä voidaan käyttää demokratiaa tehokkaampana vaihtoehtona hallittaessa resurssien ja hyödykkeiden virtaa julkisessa hallinnossa tai politiikassa. Lukuunottamatta valtion ydintoimintoja (mm. puolustus, tuomioistuimet, yleinen järjestys) markkinoita voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa demokraattisessa yhteiskunnassa. (Wahlroos 2012, 323.)

Hyvin toimivat markkinat perustuvat lailliseen järjestykseen, luottamukseen ja tehokkuuteen, ja erityisen tärkeässä asemassa ovat markkinoiden läpinäkyvyys (asiakkaat, valvojat, media) ja tiedottamisvelvollisuus. Ongelman markkinoiden valvonnassa aiheuttavat liikesalaisuudet ja valvonnan puutteelisuus, mm. rahoituslaitoksen toiminnan valvonta. (Wahlroos 2012, 308-309.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7