14# Wahlroos : Hienosto- ja slummivaltiot

Hienosto- ja slummivaltiot ovat valtioiden välisen vapaan kilpailun mukaan (lähituleivaisuudessa, jolloin me kaikki olemme vielä elossa) muodostuneet valtioluokat, jossa hienostovaltion väestöksi on valikoitunut hyvän taloudellisen aseman omaavat henkilöt ja slummivaltioiden väestöksi muut henkilöt. Näiden valtioluokkien lisäksi on olemassa niukka mutta kestävä hyvinvointivaltio, jossa julkisten hyödykkeiden tarjonta on tasapainossa niiden rahoituksen kanssa. (Wahlroos 2012, 265.)
"Hienostovaltioiden asukkaat eivät halua maksaa synnyinmaansa ylettömiä veroja (Walhroos 2012, 270)."
"Yksi epätasaisen tulon- ja varallisuudenjaon ilmeinen piirre on se, että rikkaat tunnistaa kohtalaisen helposti (Walhroos 2012, 89)."
"Mm. vaurauden, koulutuksen, elinkeinorakenteen, uskonnon, yhteiskunnallisten ja poliittisten perinteiden vuoksi ei koskaan voi syntyä yhtä ainoaa ihannevaltion mallia (Walhroos 2012, 32)."
Hienostovaltioita (liikemiesmäisesti ajattelevat valtiot, "veroparatiisit") ovat mm. Liechtenstein, Luxenburg, Sveitsi, Bahama, Singapore, Malta, Kypros ja Cayman-saaret ja historiallisesti mm. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, keskiajan Venäjä, nuori Yhdysvallat. Nämä maat tarjoavat varakkaille henkilöille matalan verotuksen, ja saavat vastineeksi korkean henkilöä kohden tulevan tulon, joka mahdollistaa erittäin hyvälaatuisen (rajoitetun) julkisten hyödykkeiden (perusopetus ja ensiaputerveydenhuolto) tarjonnan. Muut palvelut veronmaksaja hankkii yksityisiltä markkinoilta. (Walhroos 2012, 207 ja 265.)

Eräs hienostovaltioiden muoto on Välimeren lämpimän ilmaston maat (jotka eivät halua kilpailusyistä säätää veroja pohjoismaisille melko vakinaisille asukkaille), jossa Pohjoismaiden hyvinvointivaltioiden entiset veromaksajat asuvat asuvat siihen saakka, kunnes ikääntyminen tai kallis sairaus pakottaa heidät palaamaan ilmaisen sairaanhoidon suurkuluttajaksi. "Kansainvälisessä sosiaalisessa shoppailussa, sosiaalisessa turismissa", määrätietoinen hyväosaisten ahneus käyttää hyväkseen häikäilemättä hyvinvointivaltion verovaroin rahoitettuja palveluita. (Walhroos 2012, 270-271 ja 387.)
"Kuka maksaa slummivaltion lasten koulutuksen ja vanhusten eläkkeet ja hoidon? (Walhroos 2012, 271)."
"Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ei muodostu slummivaltio, jos tulonsiirtojen määrä alenee ja veroprosentti alenee (Walhroos 2012, 271)."
"EU:n tulee olla kilpailukykyinen Idän nousevia talouksia vastaan (Walhroos 2012, 271)."
Valtiosta voi muodostua slummivaltio, jos se ylläpitää yllä korkeaa sosiaaliturvaa sekä monialaista julkisten palvelujen ja valikoimaa, ja josta varakkaimmat muuttavat hienostovaltioihin korkean verotuksen aiheuttaman taloudellisen paineen vuoksi, jolloin julkisten menojen rahoitus joutuu ennen pitkää rahoituskriisiin. Slummivaltion syntyminen estetään pitämällä veronmaksukyvyltään parhaat henkilöt omassa maassa esim. rajoittamalla kansalaisten ja pääomien vapaata liikkumista. (Walhroos 2012, 265 ja 271.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.