Malthusin loukun lopullinen poistaja oli monen tekijän aikaansaama ihmistyön tuottavuuden voimakas nousu (mm. lukutaidon yleistyminen, maatalouden tuottavuuden nousu, maatalouden työvoiman vapautuminen muihin ammatteihin, ruoantuotannon kasvu, teollinen vallankumous, kaupungistuminen, markkinoiden käyttöönotto, työnjako, tutkimuksen, kommunikaation ja tiedon vallankumous), josta seurasi nälkärajan ylittävä tuloylijäämä. Malthusin mukaan tavallisen ihmisen elintaso määräytyy nälkärajan mukaan koska ihmisten syntyvyys tuottaa aina niin paljon lapsia, että ruoasta on aina puutetta. Ihmisen elintaso voi nousta vain lyhyeksi ajaksi silloin, kun kuolleisuus on korkea (suuret sodat, kulkutaudit, nälänhätä). (Walhroos 2012, 112-114 ja 119-121.)
Malthusin loukon (Clark 2007) julmin piirre on se, että siinä kuolleisuutta lisäävät asiat (hyväntekeväisyys, rauha, uutteruus) parantavat elintasoa, ja kuolleisuutta lisäävät asiat (epähygieenisyys, kadot, lapsenmurhat, väkivalta), alentavat elintasoa. Tälläinen elämäntilanne on toivoton, ja tästä johtuen uskonnolla oli hallitseva asema keskiajan ja uuden ajan alun kulttuureissa, elintason paraneminen oli mahdollista vasta kuoleman jälkeen taivaassa. (Walhroos 2012, 114.)
Malthusilaisien olojen vallitessa nälkää nähtiin kaikkialla ja ihmisen ruoka on niukkaa ja yksitoikkoista, ja tavallinen kansa käytti lähes kaiken rahansa ravintoon jonka saatavuus vaihteli suuresti. Kato ja siitä seurannut ruoan hinnan nousu saattoi viedä keskivertoperheen perikatoon (ja tappaa koko perheen nälkään ja kulkutauteihin). Ruoan tärkein osa tärkkelys (mm. vilja, riisi, peruna). (Wahlroos 2012, 112-115.)
Euroopan ja Pohjois-Amerikan teolliseen vallankumoukseen siirtyneet alueet saavuttivat väestönkasvun ylittävän riittävän ruoantuotannon 1700-luvun loppupuolella vaikka maaseuden syrjäiset ja luontaistaloudessa elävillä seuduilla Malthusilaiset olot jatkuivat myöhään 1800-luvulle saakka. Euroopassa Malthusin katastrofi toteutui Irlannissa 1846-1849 (yli 1,25 miljoonaa kuollutta 8 miljoonasta Irlantilaisesta) ja viimeisenä Suomessa 1866-1869 (8 prosenttia väestöstä kuoli). (Walhroos 2012, 114-115 ja 131.)
Malthusilaiset olot ovat vallinneet Intiassa, Kiinassa ja suuressa osassa Afrikkaa pitkälle 1900-luvulle ja lähes säännölliset nälänhädät ovat tappaneet näissä maissa suuren osan väestöstä. (Walhroos 2012, 114-115.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.