12# Wahlroos : Marxin moka

Marxin moka on Karl Marxin talousfilosofinen näkemys että hän hylkäsi ajatuksen vapaasta valinnasta ja markkinataloudesta, jolloin hän teki väärät johtopäätelmät yhteiskunnallsisesta kehityksestä. Marxin moka perustuu siihen, että hän seurasi ranskalaisia sosialisteja Adam Smithin (korosti vapautta ja yksilön valintaa) sijasta. (Walhroos 2012, 370.)
"Marxin taloustiede oli valtaosin tolkutonta, epäjohdonmukaista ja ennustuksissaan epäonnistunutta, vain käsite 'historiallinen materialismi' toimii jotenkuten (Walhroos 2012, 24, 26 ja 126-127)."
"Marxin taloustiede muodostaa hänen ajattelunsa hämmentävimmän tai hämärimmän osan (Walhroos 2012, 125)."
Historiallisen materialismin tärkein osa on tehokkaiden yhteiskunnallisten järjestelmien voitto heikommista, ja siinä esitetään ajatus, että yhteiskunnat kehittyvät vaiheittain (alkukommunismi, orjayhteiskunta, feodaalinen ja kapitalistinen yhteiskunta) ja loogisesti "ihannetilaansa (sosialismi, kommunismi)", Marxin tapauksessa väistämättömään kommunismiin. Marxin mielestä kehitys tapahtui vihamielisyyden (luokkasodan ja väkivaltaisen vallankumouksen) eikä [demokraattisia sääntöjä noudattavan] kilpailun kautta. (Walhroos 2012, 24-26, 124, 126 ja 370.)
"Marxilaiset diktaattorit ovat sitoutuneet vahvasti väistämättömään porvariluokan hävittämiseen (Walhroos 2012, 347)."
"Valtaosa ihmisistä on typeriä, ja koska he enimmäkseen seuraavat tunteitaan, valistuneen valiojoukon on sovellettava yhtä moraalia itseensä ja syötettävä ihmisalamaislaumalleen toista (kreivi Henri de Saint-Simon, ranskalainen vasemmistolainen ajattelija, Marxin filosofiaan vaikuttanut "utopisti", teoksesta Walhroos 2012, 127)."
Marxismi on ainoa oman aikansa radikaali filosofia, jota on testattu reaalimaailmassa. Marxismi ei hyväksy demokratian käyttöä valtajärjestelmänä, ja niin se on soveltunut hyvin totalitaristen järjestelmien johtajien käyttöön eri puolilla maailmaa (mm. Neuvostoliitto, Kuuba, Etelä-Korea, Etiopia), ja sitä on soveltanut lähes jokainen alikehittyneen maan marxilainen diktaattori, hallitus, "kansallinen johtaja" tai "vallankumouksellinen". (Wahlroos 2012, 128.)

Marxin moka oli syynä Philip Bobbitilta (2002) nimessä saaneeseen "pitkään sotaan" 1914-1990, ja sen seurauksena miljardit ihmiset kärsivät kurjuutta ja hidasta talouskasvua usean sukupolven ajan etenkin Neuvostoliitossa ja sen satelliittivaltioissa, Kiinassa sekä monissa Kaakkois-Aasian ja Afrikan totalitaarisissa valtioissa. Pitkän sodan viimeinen sota oli Vietnamin sota. Kurjuus oli inhimillisempää Länsi-Euroopan sosiaalidemokratioissa. (Walhroos 2012, 25, 128-129 ja 343.)

Marxisimin käyttökelpoinen piirre ("ainoa täydellinen ja kattava tieteellinen analyysi maailmasta") totalitarismin kannalta on se, että se muita aatteita automaattisemmin sallii kiistää vastustajien näkemykset, "vastustajat edustavat pelkkiä ennakkoluuloja!" Robert Conquesia (Reflections on a Ravaged Century, 2000) mukaillen, "Marxismin käyttö tieteen filosofisena perustana aiheuttaa tieteen vapauden katoamisen ja filosofisen keskustelun sisällön katoamisen. (Walhroos 2012, 122-125).

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.