16# Walhroos : Osakeyhtiö

Osakeyhtiö on länsimaisen liiketoiminnan yksikkö, joka kerää resursseja niukoilla rahoitusmarkkinoilla (pyrkien laajaan ja riittävään pääomapohjaan). Yhtiöitä johdetaan hierarkioilla, joissa päätöksenteon perusteena tulisi olla markkinamekanismi. Demokratialla ei ole yhtiön päätöksenteossa merkitystä. Yhtiö on viimeisin talouden suurista keksinnöistä (1700-luku), aikaisemmat ovat raha ja taloudessa käytettävät luottamusjärjestelmät (mm. raha, luotto, markkinat). (Wahlroos 2012, 76-77, 80-81, 87 ja 93.)
"/../ yhtiöistä tuli Amerikan vapaussodan lapsi ja se on sitä yhä (Pauline Maier teoksesta (Wahlroos 2012, 89)."
"Pelkkä pääoma ei saa yhtiötä menestymään, vaan keskitetty päätöksenteko, oikeat päätökset ja vahva luottamus. (Walhroos 2012, 91-92)."
"Taloudella on lähinnä haitallinen vaikutus yhteiskuntaan (James K. Galbraith teoksessa (Wahlroos 2012, 81 ja 337)."
"Yleisömerkintä on keino hankkia pääomaa (Walhroos 2012, 89)."
"Osakeyhtiö saa mittakaavaetua [liukuhihna-kulttuuri], ja se erottaa sijoitetun pääoman sijoitetusta työpanoksesta (Walhroos 2012, 91)."
"Osakeyhtiön osakkailla on tarve valvoa pääomansa tehokasta käyttämistä ja oman tuottonsa parasta. Osakeyhtiö on palveltava kaikkien osakkeenomistajien etua. (Walhroos 2012, 91 ja 93.)"
"Suuryhtiön suurin ongelma on sen ylivoimaisuus [kilpailussa ja markkinoilla], monopoliasema, josta seuraa kateus ja skandaalilehdistön viha (ensimmmäisenä Ida Tarbellin 19 häväistysartikkelia McClure's Magazinessa vuosina 1902-1904) (Walhroos 2012, 98-100)."
  Modernista osakeyhtiöstä, jonka johtamisen periaatteet ja käytännöt ovat pysyneet ilman suuria muutoksia voimassa viimeiset sata vuotta, on tullut länsimaissa liikeyritysten vakiomuoto. Yhtiön tärkeimmät edut ovat vahva johtamiskulttuuri, selkeä taloudellinen päämäärä, pääoman hankintamalli (osakerahoitus), rahoituksen antama mahdollisuus teknisen kehityksen mahdollisuuksien käyttöönottoon (teknologia on kallista) ja sarjatuotanto (erikoistuminen). Yhtiöt käyttävät fuusioita tuotannon ja logistiikan yhdistämiseen alentaakseen niiden kustannuksia. (Walhroos 2012, 95-96 ja 101.)

Historiallisesti ensimmäinen osakeyhtiön muoto olivat "avoimet sijoitusyhtiöt" laivanvarustuksen toimialalla. Yhtiömuotoiseen varustamoon sijoittaminen pienensi sijoittajan riskiä menettää rahansa (haaksirikko, merirosvous), koska pääoma oli mahdollista jakaa esim. kymmeneen eri laivaan yhden laivan sijasta. Ensimmäisiä idänkaupan riskejä ja taloudellisen voiton mahdollisuuksia jakamaan perustetut alkuyhtiöt olivat suuret brittiläiset kauppakomppaniat (alkaen 1555 Moskovan komppania; 1583 Levantin komppania; 1600 Itä-Intian komppania). (Walhroos 2012, 87.)

Vanha maailma koko takaiskuja ottaessaan osakeyhtiömuotoista toimintatapaa talouselämän käyttöön. Tästä huolimatta, osakeyhtiö omaksuttiin liiketoiminnan perusmalliksi Yhdysvalloissa 1700-luvulla, ja se on Amerikan vallankumouksen tärkein tulos maailmankaupan ja vapaiden markkinoiden kannalta katsoen. (Wahlroos 2012, 88.)

Yhtiön tarjoaa liiketoiminnallisia etuja (transaktiokustannusten aleneminen), joista ensimmäinen on se, että se voi selvittää tuotannon todellisen hinnan tuottamalla asian itse (panosmarkkinoilla kustannukset ovat harvoin läpinäkyviä). Yhtiö sallii lisäksi myynti- ja toimitusprosessin automatisoinnin, pitkäaikaiset yhteistoimintasuhteet (luottamuksen) ja veroedun käytettäessä toimintojen järjestämiseen oman organisaation toimiyksiköitä (liikevaihto- tai arvonlisäveroa ei kanneta yhtiön sisäisistä kaupoista). (Walhroos 2012, 217-220.)

Yhtiöt toteuttivat melkein kaikki 1800-luvun suurimmat infrastuktuurihankkeet (mm. rautatiet: Britannia, Yhdysvallat). Niitä seurasi pääomavaltaisen perusteollisuuden kasvu (alkaen selluloosa-, paperi-, teräs- ja öljyteollisuus sekä sähköntuotanto- ja jakelu; lopulta konepajateollisuus). (Walhroos 2012, 89.)
"Osakeyhtiön johto ei valvo asiakkaiden, työntekijöiden tai alihankkijoiden etua, vain osakkeidenomistajien (Walhroos 2012, 93)."
"Osakeyhtiö tulee leikata kustannuksiaan, pyrkiä pääoman korkeaan tuottoon ja ulkoistaa kaikki epäolennainen toiminta. Ja olla velkaantumatta. (Walhroos 2012, 105-106.)"
Osakeyhtiön osakkaita (sijoittajia) yhdistää ainoastaan pyrkimys mahdollisimman suureen sijoitetun pääoman tuottoon mahdollisimman pienellä riskillä (ja varmistaa, että heitä ensisijaisemmat velkojat saavat rahansa). Heillä ei ole oikeutta johtaa yhtiötä, eikä (sijoittamaansa pääomaa suurempaa) vastuuta yhtiön [johdon] tekemistä virheistä. Johdon toimintaa voidaan tutkia oikeusistuimissa. (Walhroos 2012, 90 ja 93.)

Osakeyhtiö osakkaan tulee voidan uskoa, että yhtiön varat on sijoitettu ammattimaisesti ja käytetty ainoastaan yhtiöjärjestyksessä, toimiluvissa tai muista seikoista ilmeneviin yhtiölle tarpeellisiin päämääriin. Osakkaiden varoja voi sijoittaa vain riskiin, jonka tuotto-odotus on riittävän suuri, ja joka ei loukkaa muita osakeyhtiön periaatteita. (Walhroos 2012, 90-91.)

Osakeyhtiön johdolta vaaditaan yleensä lainsäädännössä kuvattua rangaistuksenuhkan sisältävää (sanktioitua) varovaisuutta päätöksien teossa. Osakkaiden pääoman tuottoa tavoiteltaessa riskin on oltava kohtuullinen ja markkinakäytännön mukainen. Viime kädessä hallitus vastaa osakkeenomistajille yhtiön toiminnasta.(Walhroos 2012, 94-95.)

Osakeyhtiön johto voidaan saattaa juridiseen vastuuseen silloinkin, kun he eivät ole toimineet rikollisesti tai olleet juridisesti katsoen tahallisen epärehellisiä tai törkeän huolimattomia. Yrityksen johdon toiminta voidaan saattaa oikeuden arvioitavaksi jo silloin, kun heidän voidaan olettaa toimineen epäpätevästi tai varomattomasti. Tämä juridisen uhkan tarkoitus on varmistaa se, että osakeyhtiön johto noudattaa osakkeenomistajien, yhtiöjärjestyksen ja lakien asettamia ehtoja ja vaatimuksia. Yhtiön johdon vastuuvapaus edellyttää sitä, että he osoittavat toimineensa harkiten ja päättäväisesti kaikkien osakkeenomistajien edun hyväksi ja että päätöksen teon hetkellä yhtään parempaa menettelytapaa ei ole ollut tarjolla. (Walhroos 2012, 94-95.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.