"Vapaa lähtö- ja paluuoikeus on EU:n perusperiaate (Walhroos 2012, 271)."
"Kaikkia ei voi miellyttää, ei edes jokaista (p.j.o. 31.8.2012)."
Vapaa lähtöoikeus yhdenmukaistaa ja selkeyttää organisaation jäsenten tavoitteita (homogenisoi sidosryhmien intressit), jolloin tarkkailun ja demokraattisen valvonnan tarve vähenee verrattuna rajoitettuun lähtöoikeuteen. Suuri joukko keskenään ristiriitaisia tavoitteita heikentää organisaation tulosta. (Wahlroos 2012, 353.)
"Niin kauan kuin toimijalla on vapaa lähtöoikeus, voi olettaa hänen tekevän sen, mikä on paras valinta hänen omalla kohdallaan (Wahlroos 2012, 364)."
Vapaa lähtöoikeus vähentää oman edun tavoittelun (oppurtunismi) haittoja organisaation henkilösuhteissa. Mikäli toimija on sidottu johonkin organisaatioon [tässä: perheyritys tai kansallisvaltio kansainvälisessä yhteisössä] ilman vapaata lähtöoikeutta, demokraattisen äänivallan käyttö päätöksiä tehdessä johtaa kokoustaisteluihin, riitoihin ja juonitteluun. (Walhroos 2012, 353.)
Osakeyhtiössä vapaa lähtöoikeus on julkisen osakeyhtiön tärkein vallankäyttömenetelmä ja se toteutuu osakkeen omistajan mahdollisuutensa myydä osakkeensa milloin vain. Syynä voi olla esim. jokin erimielisyys, tyytymättömyys enemmistön päätökseen, epäluottamus johdon suunnitelmiin tai yhtiön matalat tuotto-odotukset pääomalle. Vapaa lähtöoikeus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa osakeyhtiöissä. (Walhroos 2012, 352-353.)
Vapaan lähtöoikeuden esteitä ovat mm. siirtymiseen liittyvät kustannukset (transaktiokustannukset) ja erilaiset rajoitukset (mm. kommunistinen tyrannia (tyyppiesimerkki Pohjois-Korea, ei maastamuuttoa), maahanmuuttopolitiikka, kielitaito, kulttuuri, sosiaaliturva, eläkkeet jne.). Henkilökohtaiset sosiaaliseen ympäristöön liittyvät transaktiokustannukset (kieli, kulttuuri, ihmissuhteet, työkokemus) ovat suuri maastamuuttohalukkuutta alentava este, joka vaikuttaa yleensä taloudellisia syitä enemmän mahdollisen vapaan lähtöoikeuden käyttöön. (Walhroos 2012, 271 ja 370-371.)
Vapaasti liikkuvasta pääomasta ja investoinneista on tullut globalisaation myötä kansainvälisillä markkinoilla vahva ja tehokas vallankäyttömenetelmä, joka suosii valtioita, joissa on oikeusvaltioon perustuva infrastruktuuri. Näissä maissa on tehokas riitojen ratkaisukulttuuri, matala poliittinen riski, terve valtion talous ja kohtuulliseksi katsottu verotus. (Walhroos 2012, 370-371.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.