8# Wahlroos : Valtioiden välinen kilpailu

Valtioiden välinen kilpailu on eräs kilpailun muoto. Valtioiden välisen kilpailun tärkein alue on talous (tärkein syy Neuvostoliiton luhistumiseen), muita kilpailtuja aloja olivat aseet, kulttuuri, poliittinen järjestelmä ja teknologia. (Walhroos 2012, 369-390). Valtio on hävinnyt silloin, kun sen varainhankinta ei pysty tuottamaan niitä julkishyödykkeitä, jotka se on luvannut tuottaa kansalaisilleen (Wahlroos 2012, 363). "Valtoiden välisestä kilpailussa, aika ajoin, jokin valtio häviää, varoittavimpia esimerkkejä ovat Islanti ja Kreikka. Afrikka on varoittava esimerkki lähes kokonaan. (Walhroos 2012, 365 ja 368.)"
"Litistyvä maailma tekee siitä paremman paikan elää (Walhroos 2012, 368)."
"Verotuksen korottaminen alentaa yleensä verotuottoja, koska se heikentää työkannustimia ja investointeja (Walhroos 2012, 364)."
"Litistyvä maailma pakottaa valtiot verotuksen alentamiseen ja sitä kautta itse tuotettujen hyödykkeiden määrän vähentämiseen (Walhroos 2012, 365)."
Islannin pankkijärjestelmän romahduksen ensimmäisen merkit ilmaantuivat syksyllä 2007 ja lopullinen romahdus tapahtui syyskuun lopulla 2008. Syynä oli islantilaisten pankkien Kaupthingin, Landsbankinin ja Glitnirin kallishintainen varainhankinta 2000-luvun kuluessa ja avokätinen luototus korkean riskin kohteisiin. Sijoittajille jäi vähintää 22 miljardin euron arvosta islantilaisia arvonsa menettäneitä pankkivelkakirjoja. Islannin veronmaksajille jäi niin suuri velka (arvio 100 000 Yhdysvaltain dollaria per Islannin asukas), joka antoi monelle ihmiselle syyn lähteä maasta lopullisesti. (Walhroos 2012, 300-301.)

Valtioiden välisen kilpailun ovat mahdollistaneet 1950-luvulta alkanut yhteismarkkina-alueiden muodostuminen, kansainvälisen pääomakaupan avautuminen ja rahan liikkeiden sääntelyn vähentyminen, sekä kansainvälisen politiikan yleisen ilmapiirin muuttuminen. Markkinoiden kehitystä on tukenut kylmän sodan päättyminen, Neuvostoliiton ja sen kommunistisen vallan muutos, globalisaatio, muuttoliikkeen lisääntyminen, valtioden verokilpailu ja rajat ylittävät sijoitukset. (Walhroos 2012, 367.)
"Hyvä sosiaaliturva houkuttelee kansainvälisiä huono-osaisia (Walhroos 2012, 270)."
"Orjuus (ei vapautta, ei omistusoikeutta ja ei mahdollisuutta siihen perustuvaan poliittiseen toimintaan) on totalitarismin edellytys, ja sen seuraus (Walhroos 2012, 348)."
Valtioiden sisäinen vallankäyttö on avautunut kilpailulle globalisaation (mm. Kiina, Venäjä, Itä-Eurooppa, Kaakkois-Aasia) ja kansallisvaltioiden muuttuessa liittovaltioiden osavaltioiksi (valtio ei ole enää itsenäinen toimija, mm. EU (Euroopan Unioni), WTO (Maailman kauppajärjestö), IMF (Kansainvälinen valuuttarahasto), BIS (Kansainvälinen järjestelypankki)). Litistynyt maailma (Freidman, Thomas 2005, The World is Flat, suom. Litteä maailma, 2007) on tilanne, jossa pääoman (sijoitusten ja tuottojen), ihmisten ja informaation siirtokustannukset rajojen yli ovat laskeneet alemmas kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. (Wahlroos 2012, 29-31 ja 375.)

Kansallisvaltioiden poliittisten muutosten lisäksi myös verokilpailu ja ammatti-ihmisten muutto valtioiden välillä on mahdollista. Lisäksi hyvinvointivaltion tarjoamien palvelujen määrä ja laatu tulevat vähenemään, koska tulonsiirtojen pohjana olevien verojen määrää on pakko alentaa, jotta ihmiset ja pääomat eivät poistuisi kansallisvaltion alueelta. Valtion organisaatioiden johtamisessa siirrytään lisääntyvässä määrin johtajavaltaan. (Wahlroos 2012, 30-31.)

Rikkaiden ihmisten muuttoliike on eräs mittari valtion voitolliselle politiikalle. Euroopassa valtioiden välisen verokilpailun voittajia ovat Monaco (F 1 -autonkuljettajat) ja Sveitsi, Malta ja Kypros (eurooppalaiset jääkiekko-, jalkapallo- ja tennispelaajat). (Walhroos 2012, 359-360 ja 365.)

Valtion kilpailukyky heikkenee valtionvelan kasvaessa, koska se aiheuttaa luoton hinnan nousun (luottokelpoisuuden aleneminen) ja lopulta lainansaannin loppumisen ja maksukyvyttömyyden tai kansainvälisen väliintulon (mm. Venäjä 1998, erään Latinalaisen Amerikan maat, Kreikka talvesta 2010 alkaen). Valtion velkaa kasvattavat mm. hidas talouskasvu, suuret menot, aikaisempi valtion velka, uusi velkarahoitus ja tehoton oman pääoman hankinta (verotus ei kata harmaata taloutta, mm. Kreikka). (Walhroos 2012, 361-362.)

KIRJALLISET LÄHTEET:

Walhroos, Björn. (2012). Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle (4. painos). Englanninkielestä suomentanut tekijä, työryhmä ja Matti Kinnunen. Keuruu: Otava. ISBN 978-951-1-25176-7