Olipa tässä, ei kovin kauan sitten, oliko mennäviikolla, päivänä muutamana, herra Arvo Anneli Ainasoja Oulusta. Hän tahtoi Tikuksi tai Takuksi oulupoliisin siniseen muuriin (Tiku osaa kirjoittaa, Taku osaa lukea!) Eipä aikaakaan, kun Arvo Anneli Ainasoja oli oulupoliisin työhaastattelussa Oulun Toripolliisin viereisellä pysäköintialuella, aivan siinä Oulun Kauppahallin takapihalla. Työhaastattelijana toimi ylikonstaapeli Kalle Gabriel Benhur, kavereiden kesken tuttavallisesti ja eipä muodollisesti K.G.B.
Ensin Arvo sai osoittaa aseenkäyttötaitonsa Rovaniemen poliisivankilan henkilökunnan kanssa. Kun kuolonuhreja oli vähemmän kuin sallitut kymmenen viidessä minuutissa, Arvo sai jatkaa työhönkvalivoimista.
Sitten Arvo vietiin Oulun kaduille kuvitteelliseen järjestyksenvalvontatehtävään seepra-autosimulaattorilla. Tästäkin Arvo selviytyi hyvin, hän vei putkaa kymmenen juoksijaa, jotka pyllistelivät kaduilla. Oulussa on nimittäin täysi nollatoleranssi pyllistelylle (ampumisesta ei ole sitten niin väliä, ainahan niitä ihmisiä kuolee kun 9 millisellä posotetaan).
Kun Arvo oli sitten tehnyt laittoman kotipidätyksen tekaistun ilmiannon perusteella ja nähnyt erään kansalaisen närhen munat, koe olikin jo lähes valmis. Mutta voi, vielä puuttui yksi koe, se kaikkein tärkein, merkityksellisin ja määräävin. Peniksen katselmus.
K.G.B. kehoitti Arvo Anneli Ainasojaa laskemaan housunsa, jotta hän voisi tarkastella Arvon penistä. Arvo teki työtä käskettyä, ja K. G. B. näki, että A.A. Ainasojan esinahka oli poistettu, A.A.A oli siis ympäripyöreästi leikattu. K.G.B. totesi silloin, että A.A.A. ei oteta oulupoliisin siniseen muuriin. Ei ikuna, ikinä ja mitä niitä muita ilmauksia on ajalle tästä maailman tappiin ja siitä pari päivää yli.
Arvo Anneli Ainasoja oli todella yllättynyt ja tunsi olevansa valmis kirjoittamaan katkeran kirjeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, Anja Eerikäiselle, Hannu Karpolle ja Maarit Tastulalle. Viimeisenä tekonaan ennen elämänsä, päämääriensä ja yleensäkin sen koko luhistumista Arvo Anneli Ainasoja kysyi "Miten se, että minut on ympärileikattu, voi estää olemasta minua oulupoliisi?"
Oulupoliisin työhaastattelija ylikonstaapeli K.G.B pudisti päätään.
"Tsot, tsot, tsot", hän sanoi. "Täytyy olla täysi mulkku, että voi olla oulupoliisi."
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
Oulukiusaaminen: Psykiatrisessa tarkkailussa kiusaaminen
Oulukiusaamista (Oulun kaupungin alueella esiintyvä yhteisöväkivalta) esiintyy myös julkisen terveydenhuollon psykiatrian toimialalla. Onko se mikään yllätys? Ei, koska Oulu on ahdas kaupunni. Jos sinulla on post-traumaattinen stressioireyhtymä pahoinpitelyn vuoksi, sinut tietenkin sijoitetaan psykiatrisen sairaanhoidon toimesta olosuhteisiin, jossa sinuun kohdistuu pahoinpitelyn uhka muiden potilaiden taholta. Ja jos puolustat itsesäsi, psykiatri Lämsä tai kalju akuuttiosasto 4:n psykiatripoika luokittelee sinut väkivaltaiseksi skitsoksi kuulopuheiden, Parisiin metroaikataulun tai Ilta-sanomien (höpö-höpö-sanomalehti) horoskoopin perusteella.
Ruokaileminen ei ole psykiatrisessa laitoksessa ruokailua, vaan pakotettu muodollisuus. Tarkoitus ei ole viihtyä. Mutta näin sen, mitä on se, kun "tykkää puurosta kuin hullu". Eräät hullut tosiaankin tykkäävät puurosta kuin "hullu puurosta".
Ambulanssikuski vinoilee asunnossa olevista pahvilaatikoista. Kun sanon, että asia ei hänelle kuulu, tulee potilastietoihin provosoivalla vinoilulla tahdottu merkintä taipumuksesta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Mission Complite. Sitten matka jatkuu psykiatri Lämsän luo joka värähtää inhosta kun kuulee pa.ju.oulun juoksevan ilman paitaa. Se on rikos, vaikka Euroopan ihmisoikeussopimus sallii ihmisen pukeutuvan kotonaan ja kadullakin omien mieltymyksiensä mukaan. Niin se vain Oulun mielenterveystoimisto unohtaa tyysti yleiseurooppaaiset ihmisoikeussopimukset. Kai ne on silleen luotu. Niinkuin oulupoliisi. Homokulkueitä sentään vielä suojellaan seepra-autolla jossa tiku ja taku syövät donitseja ja välkyttävät sinisiä valoja. Jopa ahtaassa kaupunni Oulussa.
Sitten tarkkailussa suljetulla osastolla kaksi ensimmäistä vuorokautta huonetoverina on maaninen herra, joka käy käsiksi pa.ju.oulun lippalakkiin ja silmälaseihin. Ja sitten valehtelee, että pa.ju.oulu on heitellyt lakin kyseisen herran vuoteelle ja silmälasit lattialle. Se, että mielisairaalan toinen potilas saa ilman rikosoikeudellista vastuuta loukata toisen potilaan yksityisyyttä käymällä käsiksi hänen henkilökohtaiseen vaatetukseensa on rikos. Mutta ei tietenkään Oulussa, ahtaassa kaupunnissa. Henkilökunta ei puutu mitenkään asiaan, mutta oman koskemattomuutensa puolustaminen merkitään potilastietoihin väkivaltaisena käyttäytymisenä.
Kun maaninen potilas lopulta menettää kontrollin ja viedään noin 20 miehen voimalla eristyshuoneeseen (ja pumpataan täyteen lääkkeitä), pa.ju.oulu siirretään rauhattoman "puuha-peten" huoneeseen. Puuha-pete on ensimmäisestä tarkkailupäivän ruokailusta alkaen huomautellut pa.ju.oululle hänen lippalakistaan jota hän hänen on käytettävä silmien allergiasta aiheutuvan valonherkkyyden takia. Asiaa ei auta se, että puuha-petelle sanotaan allergiasta. Sitten puuha-pete joka jumalan kerta kulkiessaan pa.ju.oulun vuoteen ohi vaatii jotain sanallista kommenttia vihamieliseen käytökseensä.
Sitten tarkkailussa on lisäksi 20-vuotiaita herroja, jotka pelaavat tietokonepelejä mielisairaalan osastolla. Ne uhkaavat vetää turpaan pa.ju.oulua. Henkilökunta ei tietenkään piittaa asiasta mitään, he elävät keltaisten viivojen suojassa (ja pelon suojassa).
Viiden päivän jälkeen on niin kutsuttu hoitoneuvottelu. Kahta tuntia ennen sitä siivoojien tietotoimisto (STT, myös Suomen tietotoimisto) kertoo, että ketään ei sinä päivänä kotiuteta. Sitten pa.ju.oulu menee kyseiseen "neuvotteluun", ja kas vain, häntä ei päästetä vapaaksi. Niin se vain on, "lasten, humalaisten ja akuuttiosaston 4 siivoojien suusta kuulet totuuden." Kalju poikapsykiatri vain naureskelee, mutta sellaistahan se elämä on.
Kalju poikapsykiatri kertoo, että sairaalakäynnit jatkuvat. Niin kai, kun perättämät ilmiannot ovat ahdas kaupunni Oulussa psykiatriset erikoissairaanhoidon perusteita. Jos ihmistä on pahoinpidelty, olisi psykiatrisen hoidon yksikön annettava hänelle yksityishuone. Mutta Oulu on ahdas kaupunni.
Mutta mielisairaalassa on maanisten potilaiden lisäksi myös ihmisiä, jotka ovat murtuneista elämän aiheuttaneen surun vuoksi. Heille on puhuttava hiljaa, vaikka henkilökunta ei sitä ymmärrä. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia, tytöt ja pojat.
Ainoan ystäväsi terveisin
Paidaton juoksija oulu
(koska olet ihminen, joka ansaitsee elää itsensä).
"Valta rappauttaa. Täydellinen valta turmelee täysin (vanha sanomus, joka sopii psykiatrian vallankäyttöön)."Ensin oulupoliisi tulee ilmoittamatta ja yleisavaimella sisään juoksijan kotiin, ja vittuilee kun pa.ju.oulu lisää valaistusta yllättävien sisääntunkeutujien vuoksi. Naispoliisi saa ammatillisen huippukokemuksen näkemällä pa.ju.oulun alastomana. Hän ei silti ilmaise tahtovansa naimisiin (vielä).
Ruokaileminen ei ole psykiatrisessa laitoksessa ruokailua, vaan pakotettu muodollisuus. Tarkoitus ei ole viihtyä. Mutta näin sen, mitä on se, kun "tykkää puurosta kuin hullu". Eräät hullut tosiaankin tykkäävät puurosta kuin "hullu puurosta".
Ambulanssikuski vinoilee asunnossa olevista pahvilaatikoista. Kun sanon, että asia ei hänelle kuulu, tulee potilastietoihin provosoivalla vinoilulla tahdottu merkintä taipumuksesta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Mission Complite. Sitten matka jatkuu psykiatri Lämsän luo joka värähtää inhosta kun kuulee pa.ju.oulun juoksevan ilman paitaa. Se on rikos, vaikka Euroopan ihmisoikeussopimus sallii ihmisen pukeutuvan kotonaan ja kadullakin omien mieltymyksiensä mukaan. Niin se vain Oulun mielenterveystoimisto unohtaa tyysti yleiseurooppaaiset ihmisoikeussopimukset. Kai ne on silleen luotu. Niinkuin oulupoliisi. Homokulkueitä sentään vielä suojellaan seepra-autolla jossa tiku ja taku syövät donitseja ja välkyttävät sinisiä valoja. Jopa ahtaassa kaupunni Oulussa.
Sitten tarkkailussa suljetulla osastolla kaksi ensimmäistä vuorokautta huonetoverina on maaninen herra, joka käy käsiksi pa.ju.oulun lippalakkiin ja silmälaseihin. Ja sitten valehtelee, että pa.ju.oulu on heitellyt lakin kyseisen herran vuoteelle ja silmälasit lattialle. Se, että mielisairaalan toinen potilas saa ilman rikosoikeudellista vastuuta loukata toisen potilaan yksityisyyttä käymällä käsiksi hänen henkilökohtaiseen vaatetukseensa on rikos. Mutta ei tietenkään Oulussa, ahtaassa kaupunnissa. Henkilökunta ei puutu mitenkään asiaan, mutta oman koskemattomuutensa puolustaminen merkitään potilastietoihin väkivaltaisena käyttäytymisenä.
Kun maaninen potilas lopulta menettää kontrollin ja viedään noin 20 miehen voimalla eristyshuoneeseen (ja pumpataan täyteen lääkkeitä), pa.ju.oulu siirretään rauhattoman "puuha-peten" huoneeseen. Puuha-pete on ensimmäisestä tarkkailupäivän ruokailusta alkaen huomautellut pa.ju.oululle hänen lippalakistaan jota hän hänen on käytettävä silmien allergiasta aiheutuvan valonherkkyyden takia. Asiaa ei auta se, että puuha-petelle sanotaan allergiasta. Sitten puuha-pete joka jumalan kerta kulkiessaan pa.ju.oulun vuoteen ohi vaatii jotain sanallista kommenttia vihamieliseen käytökseensä.
"Puuha-pete korjaa asioita (akuuttiosaston potilas kesällä 2012)."Eräs poika oli tullut tarkkailuun vapaaehtoisesti ja oletti, että hän voisi lähteä pois akuuttiosasto 4:ltä milloin haluaisi. Kerroin pojalle, että hän pysyy osastolla niin kauan, kuin henkilökunta haluaa, ja että hänen kannattaa tehdä kaikki juuri niin, kuin henkilökunta haluaa. Huutaminen tuo vain lamaannuttavammat lääkkeet ja pidennetyn vapaudenmenetyksen. Poika oli osastolla vielä viikon saapumisensa jälkeen, toivottavasti hän ei saanut pysyvää vapausrangaistusta.
Sitten tarkkailussa on lisäksi 20-vuotiaita herroja, jotka pelaavat tietokonepelejä mielisairaalan osastolla. Ne uhkaavat vetää turpaan pa.ju.oulua. Henkilökunta ei tietenkään piittaa asiasta mitään, he elävät keltaisten viivojen suojassa (ja pelon suojassa).
Viiden päivän jälkeen on niin kutsuttu hoitoneuvottelu. Kahta tuntia ennen sitä siivoojien tietotoimisto (STT, myös Suomen tietotoimisto) kertoo, että ketään ei sinä päivänä kotiuteta. Sitten pa.ju.oulu menee kyseiseen "neuvotteluun", ja kas vain, häntä ei päästetä vapaaksi. Niin se vain on, "lasten, humalaisten ja akuuttiosaston 4 siivoojien suusta kuulet totuuden." Kalju poikapsykiatri vain naureskelee, mutta sellaistahan se elämä on.
Kalju poikapsykiatri kertoo, että sairaalakäynnit jatkuvat. Niin kai, kun perättämät ilmiannot ovat ahdas kaupunni Oulussa psykiatriset erikoissairaanhoidon perusteita. Jos ihmistä on pahoinpidelty, olisi psykiatrisen hoidon yksikön annettava hänelle yksityishuone. Mutta Oulu on ahdas kaupunni.
Mutta mielisairaalassa on maanisten potilaiden lisäksi myös ihmisiä, jotka ovat murtuneista elämän aiheuttaneen surun vuoksi. Heille on puhuttava hiljaa, vaikka henkilökunta ei sitä ymmärrä. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia, tytöt ja pojat.
Ainoan ystäväsi terveisin
Paidaton juoksija oulu
(koska olet ihminen, joka ansaitsee elää itsensä).
Oulu on ahdas kaupunni
Oulu on ahdas kaupunni. Viikko sitten, viime perjantaina, oli suvaitsevaisuuden liputuspäivä. Oulu-lehden pääkirjoituksessa liputettiin nykymuodin mukaisesti homoseksuaalien hyväksymisen, tällä kertaa naiseksi itsensä kokevien herrojen, puolesta. Niinpä, milloinka suvaitsemattomat hyväksyvät miehuullisen suomalaisen miehen?
Suomalaisen miehen voi pahoinpidellä ilman rikosoikeudellista vastuuta (juhannus 2011 Myllyoja, Koivumaantien ja Soratien risteyksen tapaus; Oulu; nuori herra, oikea käsivarsi kokonaan tatuoitu, vasemman käden hauksessa tribaali-tatuointi) iskemällä kasvoihin nyrkillä, ja oulupoliisin tutkinnan suunta muuttuu kun herra valehtelee tyttökaverinsa tukemana, että juoksija on tehnyt karateiskuja ja -potkuja valkealla naistenpyörällä pyöräilevän herran suuntaan. Näin Oulun Myllyojalla, joka on idioottien ihana ihmemaa, Suomen paras kaupunginosa on Karjasilta, kuten he ovat itse itsensä sellaiseksi äänestäneet.
Sitten jonkun Oulun koulun naisrehtori tekee kesällä 2012 perättömän ilmiannon ja väittää, että pa.ju.oulu on huutanut koulun pihalla oleville lapsille tappouhkauksia. Psykiatri Lämsä ei yksilöi väitettä, ja tarkkailuosaston 4 kalju poikapsykiatri sanoo että aiheesta ei keskustella (ei korppi korpin silmää noki). Ahtaan kaupunnin mielenterveystoimiston pyöräilevä psykiatri Lämsä heittää tämän valheen perusteella pa.ju.oulun viikoksi mielisairaalan suljetulle osastolle. Ja lähettää laskun jälkikäteen. Siinä meni sitten viiden päivän viinarahat.
Oulu on ahdas kaupunni. Urheilijoita vihataan. Suomalaisia miehiä vihataan. Pa.ju.oulua vainotaan kuin noitaa, hassu juttu, inkvisio, Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lähettäminen mielisairaalaan ja Kiinan kansantasavallan ihmisoikeuksien kieltäminen ovat läsnä Pohjois-Skandinavian pääkaupunki Oulussa joka hetki.
Lämsä ja mielenterveystoimisto ja oulupoliisi noitavainoavat suomalaista juoksijaa. Missä Maarit Tastula on, kun häntä tarvitaan? Tai edes Hannu Karpo? Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia, tytöt ja pojat, koska ilman harjoittelua ei ole mestareita.
Ainoan ystäväsi terveisin
Paidaton juoksija oulu.
(koska olet sen arvoinen).
"Oulu on ilo, asenne (Ahtaan kaupunnin slogan Kallioparkin louhostyömaan aidassa kesällä 2012)".
"Paljonko suvaitsemattomuutta suvaitsevaisen on suvaittava jotta olisi suvaitseva (vanha yhteisöeettinen kysymys)?" Vastaus: "Ei yhtään (pa.ju.oulu)".
"Paita päälle (Volvoa kuljettava autoilija suvaitsevaisuuden liputuspäivänä ravintola Sokeri-Jussin pihalta poistuessaan)!"
Suomalaisen miehen voi pahoinpidellä ilman rikosoikeudellista vastuuta (juhannus 2011 Myllyoja, Koivumaantien ja Soratien risteyksen tapaus; Oulu; nuori herra, oikea käsivarsi kokonaan tatuoitu, vasemman käden hauksessa tribaali-tatuointi) iskemällä kasvoihin nyrkillä, ja oulupoliisin tutkinnan suunta muuttuu kun herra valehtelee tyttökaverinsa tukemana, että juoksija on tehnyt karateiskuja ja -potkuja valkealla naistenpyörällä pyöräilevän herran suuntaan. Näin Oulun Myllyojalla, joka on idioottien ihana ihmemaa, Suomen paras kaupunginosa on Karjasilta, kuten he ovat itse itsensä sellaiseksi äänestäneet.
Sitten jonkun Oulun koulun naisrehtori tekee kesällä 2012 perättömän ilmiannon ja väittää, että pa.ju.oulu on huutanut koulun pihalla oleville lapsille tappouhkauksia. Psykiatri Lämsä ei yksilöi väitettä, ja tarkkailuosaston 4 kalju poikapsykiatri sanoo että aiheesta ei keskustella (ei korppi korpin silmää noki). Ahtaan kaupunnin mielenterveystoimiston pyöräilevä psykiatri Lämsä heittää tämän valheen perusteella pa.ju.oulun viikoksi mielisairaalan suljetulle osastolle. Ja lähettää laskun jälkikäteen. Siinä meni sitten viiden päivän viinarahat.
Oulu on ahdas kaupunni. Urheilijoita vihataan. Suomalaisia miehiä vihataan. Pa.ju.oulua vainotaan kuin noitaa, hassu juttu, inkvisio, Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lähettäminen mielisairaalaan ja Kiinan kansantasavallan ihmisoikeuksien kieltäminen ovat läsnä Pohjois-Skandinavian pääkaupunki Oulussa joka hetki.
Lämsä ja mielenterveystoimisto ja oulupoliisi noitavainoavat suomalaista juoksijaa. Missä Maarit Tastula on, kun häntä tarvitaan? Tai edes Hannu Karpo? Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia, tytöt ja pojat, koska ilman harjoittelua ei ole mestareita.
Ainoan ystäväsi terveisin
Paidaton juoksija oulu.
(koska olet sen arvoinen).
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Oulupoliisin opetukset: Uusia järjestyshäiriöitä
Oulupoliisi, ne henkisesti pikkuiset donitsinsyöjät seepra-autossa, se pakettiautojengi (tosi rikolliset ajavat moottoripyörillä tai vanhoilla amerikanraudoilla), on nykyisin onnistunut torjumaan Oulussa kaikki ampuma-aserikokset, seksuaalirikokset, ympäristörikokset (kuten uraanikaivosten kipsialtaiden ylivuotaminen Kainuussa) ja omaisuusrikokset. Ja suuren joukon muitakin juttuja.
Tästä on seurannut sitten se, että oulupoliisin on tehtävä itsensä tarpeelliseksi löytämällä uusia rikollistekoja. Tässä ovat olleet hyvä alku paidattoman juoksun tehovalvonta viimeisen viiden vuoden aikana sekä pyllistyksen valvonnan tehostaminen kesällä 2012. Mutta voi, nämä oulupoliisin tehostetun toiminnan valvontateot eivät riitä takaamaan oulupoliisin rahoitusta ja aseharjoittelua Rovaniemen poliisivankilan poliisivartioiden kanssa pitkällä aikavälillä.
Siksi paidaton juoksija oulu ehdottaakin oulupoliisille uusia valvottavia järjestyshäiriötekoja valvottavaksi, että oulupoliisilla olisi jatkossakin kirjaamiskelpoisia suoritteita annettaviksi ylipoliisipäälliköille Oulussa. Tässä on Top Ten 10 uusista järjestyshäiriöistä:
Tästä on seurannut sitten se, että oulupoliisin on tehtävä itsensä tarpeelliseksi löytämällä uusia rikollistekoja. Tässä ovat olleet hyvä alku paidattoman juoksun tehovalvonta viimeisen viiden vuoden aikana sekä pyllistyksen valvonnan tehostaminen kesällä 2012. Mutta voi, nämä oulupoliisin tehostetun toiminnan valvontateot eivät riitä takaamaan oulupoliisin rahoitusta ja aseharjoittelua Rovaniemen poliisivankilan poliisivartioiden kanssa pitkällä aikavälillä.
Siksi paidaton juoksija oulu ehdottaakin oulupoliisille uusia valvottavia järjestyshäiriötekoja valvottavaksi, että oulupoliisilla olisi jatkossakin kirjaamiskelpoisia suoritteita annettaviksi ylipoliisipäälliköille Oulussa. Tässä on Top Ten 10 uusista järjestyshäiriöistä:
- Varjon luominen kadulle aurinkoisella säällä.
- Kahden katukiven välisen raon päälle astuminen (teon rangaistavuutta lisää se, jos se on tapahtunut Oulun torialueella, jossa se voidaan yksioikoisesti todeta Suuren ja mahtavan Oulun toripolliisin patsaan kunnian loukkaukseksi).
- Oulun toripolliisin halaaminen (vaikka homoilu ei ole Suomessa rikos, niin kyllä se nolottaa, ja Toripolliisin halaaminen on iso, paksu ja pitkä homoilurikos).
- Katupylvään vieressä seisominen.
- Vastatuuleen tai myötätuuleen kulkeminen.
- Hengittäminen. Se on niin pelottavaa (katso järjestyslain pelottelupykälä, ns. noitavainopykälä).
- Kadulla liikkuviin ihmisiin katsominen.
- Tieliikenteen seuraaminen (liittyy edelliseen kohtaan).
- "Sing if you glad to be gay" -kappaleen laulaminen.
- Oulupoliisin pitäminen ikuisena idioottina.
Oulukiusaaminen: Traumaperäinen stressihäiriö
Oulun mielenterveystoimiston psykiatreilla on ammattitaidossa traumaperäisen stressihäiriön mentävä aukko. He ajavat polkupyörällä ja lähettävät juoksijoita tekaistujen ilmiantojen perusteella viikoksi mielisairaalaan. Tässä seuraavassa on heidän opetuskäyttöönsä julkaistu kuvaus siitä, mitkä ovat traumaperäisen stressihäiriön diagnostisoinnin periaatteet Jouko Lönnqvistin mukaan.
Traumaperäinen stressihäiriö on traumaattisen tilanteen, kuten vakavan loukkaantumisen tai sen uhan tai fyysisen koskemattomuuden vaarantumsen jälkeen kehittyvä oireyhtymä. Sille ovat ominaista traumaattisen tilanteen toistuva kokeminen ja toisaalta traumaan liittyvien asioiden jatkuva välttäminen sekä oireet, jotka ilmentävät kohonnutta vireystilaa. Kun oireyhtymä syntyy kuukauden sisällä traumasta ja kestää vähitnään kaksi päivää ja enintään kuukauden ajan, voidaan erikseen diagnosoida akuutti stressihäiriö. Sen sijaan traumaperäisen stressihäiriön edellytetään kestävän yli kuukauden ajan. (Lönnqvist 2011, 56).
# # # # # # # # #
Traumaperäinen stressihäiriö
Tavallisin ja tunnusomaisin psyykkistä traumaa seuraava oireyhtymä on traumaperäinen stressireaktio (ICD-10), traumaperäinen häiriö DSM-IV:ssä (post-traumatic stress disorder, PTSD). Aiempina vuosikymmeninä tätä oireyhtymää kutsuttiin yleensä traumaattiseksi neuroosiksi, Tässä oppikirjassa käytetään ilmaisua "traumaperäinen stresiihäiriö. Häiriötä luonnehtii keskeisesti se, että potilas ei ole toipunut järkytyksestään ja sen alkuoireista, vaan järkytysoireyhtymä on pitkittynyt ja "lukkiutunut päälle". (Lönnqvist 2011, 273).
Diagnoosi ja erotusdiagnoosi
Traumaperäinen stressihäiriö kehittyy pitkittyneenä vasteena poikkeuksellisen voimakkaaseen uhkaavaan tai tuhoisaan tapahtumaan tai tilanteeseen, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta tai muuta psyykkistä kärsimystä melkein kenelle tahansa. Koska on mahdotonta määritellä, minkälaiset tianteet eri kulttuureissa ja eri ajankohtina kuuluvat "normaalisti" odotettavissa olevaan kokemuspiiriin, järkyttäviä tapahtumia ei voi tarkasti rajata tai määritellä. Järkyttystilanteella tarkoitetaan tässä mitä tahansa tapahtumaa, johon liittyy kuolema, vakava loukkaantuminen tai niiden uhka. Henkilön omaa fyysistä vahingoittumista ei siis välttämättä edellytetä; myös läheltä piti tilanteet voivat muodostua pitkäaikaisesti traumaattisiksi. On mahdollista, että ihminen oli itse tilanteessa ja sen jälkeen täysin toimintakykyinen. (Lönnqvist 2011, 273).
Tavallisessa kliinisessä arviossa stressitapahtuman kriteeri ei yleensä aiheuta ongelmia, kunhan potilaan kokemuksista kysytään; hän ei aina itse pysty oma-aloitteisesti kertomaan niistä. Lähes aina traumaperäisen stressireaktion oireyhtymässä on ollut kyse yksiselitteisesti poikkeuksellisen uhkaavasta tai tuhoisasta tapahtumasta: vakavasta onnettomuudesta, äkillisestä kuoleman näkemisestä tai väkivallan uhriksi joutumisesta. Oikeudellisissa ja vakuutuslääketieteellisissä arvioissa erilaiset traumaattisen stressin kriteriä koskevat käsitykset ja määritelmät ovat joskus ongelmallisia, koska viime kädessä on mahdotonta täsmällsiesti määritellä, minkälaisia tapahtumia eri ammateissa, kuten esimerkiksi lääkärinä tai poliisina, tai erilaisissa olosuhteissa, esimerkiksi sotatilan aikana, on pakko harjaantua kohtaamaan ilman tapahtuman kokemista poikkeuksellisen järkyttävänä. (Lönnqvist 2011, 273).
Traumaperäisen stressihäiriön oireyhtymässä (taulukko 2) on kolme oireiden pääryhmää:
traumaattisen tapahtuman psykologisen uudelleen toistumisen (repetition, re-experiencing) oireet
traumaan liittyvä välttämisoireilu (avoidance) ja reagointiherkkyyden turtuminen (numbing)
kohonneen vireyden oireet (hyperaround) (Lönnqvist 2011, 273.)
Uudelleen toistumisen ja kokemisen oireet ovat häiriölle kaikkein tunnusomaisimpia, varsinkin kun sen muut oireet muistuttavat monien ahdistuneisuushäiriöiden ja osin mielialahäiriöidenkin kliinistä kuvaa. Järkytyskokemus voi toistua mielessä monilla tavoilla, joista tyypillisimpiä ovat tapahtumaan liittyvät toistuvat painajaisunet. Tavallista on myös ahdistuksen lisääntyminen henkilön joutuessa tekemisiin traumasta muistuttavien asioiden kanssa, mikä on altistanut välttämiskäyttäytymiselle. Traumaattinen tapahtuma voi toistua voimakkaina dissosiatiivisina ilmiöinä (flashback -tilat eli dissosiatiiviset palaumat), ikään kuin pakonomaisena sisäisenä elokuvana; tällainen oireilu voi muistuttaa lyhytaikaista psykoottista aistiharhaista tilaa. Itsepintaisesti toistuvat traumamielikuvat voivat myös muistuttaa pakko-oireiseen häiriöön kuuluvia pakkoajatuksia. (Lönnqvist 2011, 273-274).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Taulukko2. Traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit.
A. Henkilö on kohdannut poikkeuksellisen uhkaava tai katastrofaalinen (lyhyt- tai pitkäkestoinen) tapahtuma, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa.
B. Tapahtumaan liittyen ilmenee jokin seuraavista:
(1) jatkuvia muistikuvia
(2) hetkellisiä voimakkaita takautumia
(3) painajaisunia
(4) ahdistuneisuutta olosuhteissa, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta.
C. Henkilö pyrkii välttämään joutumista olosuhteisiin, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta, eikä tällaista välttämistä ollut ennen traumaattista tapahtumaa.
D) Vähintään toinen seuraavista:
(1) kykenemättömyys muistaa osittain tai kokonaan joitakin keskeisiä asioita traumaattisesta tapahtumasta.
(2) jatkuvat psyykkisen herkistymisen ja yliviereyden oireet; vähintään kaksi seuraavista:
(a) unettomuus
(b) ärtymys tai vihanpuuskat
(c) keskittymisvaikeudet
(d) lisääntynyt valppaus tai varuillaan oleminen
(e) liiallinen säpsähtely
F) Häiriö täyttää kriteerit B, C ja D kuuden kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumata tai sellaisen ajanjakson päättymisestä. Joissakin yhteyksissä myös pitemmän ajan kuluttua ilmenneet oireet voidaan katsoa kuuluvaksi tähän häiriöön, mutta tällöin täytyy selvästi täsmentää, että näin on menetelty. (Lönnqvist 2011, 274.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Välttämiskäyttäytymiseen liittyvät oireet ovat keskeisä työ- ja toimintakyvyn ennusteen kannalta. Vaikeassa traumaperäisessä stressihäiriössä pyrkimys välttää järkyttävästä tapahtumasta muistuttavia toimintoja, paikkoja ja ihmisiä johtaa toimintakyvyn menetykseen ja erittäin huomattavaan elämän kapeutumiseen. Välttämisoireita voi ilmetä myös psykogeenisenä amnesiana, kykenemättömyytenä muistaa traumaattisen tapahtuman keskeisiä seikkoja, vaikka jotkin toiset seikat pakonomaisesti tunkisivatkin tietoisuuteen. Välttämisoireiluun liittyy yleensä ainakin jonkin asteista yleistä turtumusta, kiinnostuksen vähenemistä ja näköalattomuuden tunnetta, jotka muistuttavat masennusoireita. Nämä eräänlaiset "puutosoireet" voivat olla vaikuttamassa siiihen, että ihminen hakeutuu hoitoon viiveellä eikä hän itse tunnista traumaattisen tapahtuman ja huonovoitituutensa välistä yhteyttä. (Lönnqvist 2011, 274.)
Kohonneeseen vireystilaan liittyvistä oireista tärkeimpiä ovat unihäiriöt, joita esiintyy ainakin jossakin vaiheessa kaikilla traumaperäisestä stressioireyhtymäst kärsivillä ihmisillä. Sekä nukahtamis- että unessapysymisvaikeudet ovat tavallisia. Jälkimmäisiin liittyvät tyypillisesti traumasta muistuttavat painajaisunet. Sekä kohonneeseen vireystilaan että traumamielikuvien toistumiseen liittyy usein monimuotoista autonomisen hermoston oireilua kuten sydämentykytystä. Joskus häiriö tunnistetaankin sydämen rytmihäiriöitä tutkittaessa. Autonomisen hermoston oireet voivat myös esiintyä paniikkikohtausten kaltaisina kohtauksellisina tiloina tai säpsähtelynä. (Lönnqvist 2011, 274.)
Diagnostisten kriteerioireiden lisäksi traumaperäiseen stressihäiriöön voi liittyä monia muitakin oireita, joilla on erityinen yhteys traumaattiseen tapahtumaan. Useampaa ihmistä kohdanneessa onnettomujudessa eloonjäänelle tai vähäisin fyysisin vammoin selvinneelle ihmiselle saattaa jäädä pitkäaikaisesti mieltä kalvava syyllisyydentunne (survivor guilt, henkiin jääneen syyllisyys), vaikka tähän ei olisi mitään rationaalista aihetta. Raiskauksen tai kidutuksen uhrin traumaperäiseen stressihäiriöön voi liittyä myös omaan kehoon kohdistuva inhon tai häpeän tunne. DSM-V-luokitukseen onkin ehdotettu, että häiriön oireiden jäsennyksessä traumaattisen tapahtuman laukaisemat erilaiset kielteiset tunnereaktiot nostetaan esille omaksi ryhmäkseen. (Lönnqvist 2011, 274.)
Lievinä ja nopeasti ohimenevinä useimmat traumaperäisen stressireaktion oireet ovat normaaleja, odotettavissqa olevia psyykkiseen järkytykseen liittyviä ilmiöitä. Varsinainen traumaperäinen stressihäriö (DSM-IV) on kyseessä vasta sitten, kun oireyhtymä kaikkein kolmen oirepääryhmän osalta on kestnyt selvästi haittaavalla tavalla yli kuukauden. Traumaperäinen stressihäiriö voi alkaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen äkillisenä stressireaktiona mutta myös ilman sitä joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluessa. Yleensä oireyhtymä kehittyy kuuden kuukauden sisällä traumasta. On kuitenkin mahdollista, että häiriö kehittyy viivaästyneesti jopa vuosia tapahtuman jälkeen. Tämä on aiheuttanut ongelmia vakuutuspsykiatrisissa arvioinneissa. (Lönnqvist 2011, 274-275.)
Keskeistä häiriön diagnostiikassa on selvittää, mitä potilaalle on tapahtunut ja miten hänen vointinsa on muuttunut traumaattisen tapahtuman jälkeen. Potilas ei yleensä oma-aloitteisesti kuvaa oireyhtymän kokonaisuutta, vaan hakee apua esimerkiksi unihäiriöön tai elimellistyyppisiin ahdistusoireisiin. Erotusdiagnostiikassa on huomattava traumaattisessa tapahtumassa saatujen fyysisten vammojen merkitys. Osa oireista, kuten reagointiherkkyyden turtuminen ja keskittymisvaikeudet, vaoi johtua myös mahdollisesta aivovammasta. (Lönnqvist 2011, 275.)
Jos potilas on kärsinyt jo ennen traumaa mielenterveyden häiriöistä, voi kyseessä olla tapahtuman aiheuttaman aiemman häiriön paheneminen ilman traumaperäisen stressihäiriön syntymistä. Monihäiriöisyys on kuitenkin hyvin yleistä: potilaalla saattaa olla esimerkiksi sekä aiempi paniikkihäiriö että myöhemmin syntynyt traumaperäinen oireyhtymä. Tällöin tulisi asettaa molemmat diagnoosit. Aiempi tai toinen häiriö ei saisi olla kliininen tai vakuutuslääketieteellinen este sille, että traumaperäinen stressihäiriö tunnistetaan. Puolella traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivistä voi ilmentyä myös vakava masennus. Päihdeongelmat voivat altistaa traumaperäisille oireyhtymille, mutta olla myös runsaana alkoholin käyttönä ilmenevän "itsehoidon" komplikaatioita; tällöinkin potilaan tilan arviossa ja hoidon suunnittelussa monihäiriöisyyden tunnistaminen on tärkeää. (Lönnqvist 2011, 275.)
Traumaperäisten stressireaktioiden diagnostiikassa on tärkeä osa tapaturmien, onnettomuuksien ja rikosten psyykkisten seurausten vakuutuslääketietellistä ja oikeudellista arviointia. Arvioinneissa on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että kyseessä onkin lähinnä taloudellisen tai muun hyödyn tavoittelemiseen liittyvä häiriytyneeksi tekeytyminen (malingering, sairaaksi tekeytyminen). Tällöin ihminen hakee korvauksia häiriön oireita teeskennellen tai antamalla vääriä tietoja traumaattiseta tapahtumasta. (Lönnqvist 2011, 275.)
Aiemmin psykiatriassa on käytetty varsin yleisesti myös korvausneuroosin (compensation neurosis) käsitettä silloin, kun itsepintainen korvaushakuisuus on ollut keskeinen ihmisen mielen ja käyttäytymisen sisältö. Tämän diagnoosin käyttöön tulisi kuitenkin suhtautua varauksellisesti monestakin syystä. Ensinnäkin ihmisellä saattaa todella olla korvausvaatimuksiinsa sellaisia perusteita, joiden leimaaminen korvausneuroosiksi on epäasianmukaista. Toiseksi hänellä saattaa olla yhtä aikaa sekä traumaattisen tapahtuman aiheuttama todellinen fyysinen tai psyykkinen vamma että sellaisia persoonallisuuden piirteitä, jotka altistavat korostuneelle korvaushakuisuudelle. Lisäksi on huomattava, että ihmisellä saattaa olla sellain muu mielenterveyden häiriö kuten esimerkiksi paranoidinen psykoosi, joka selittää epäasianmukaisen korvaushakuisuuden. Korvausneuroosin diagnoosia ei ole lainkaan DSM-IV:ssa. Sen sijaan ICD-10 sisältää korvausneuroosin persoonallisuus- ja käytöshäiriöryhmässä itseaiheutettuihin häiriöihin. (Lönnqvist 2011, 275.)
Epidemiologia, kulku ja ennuste
Traumaperäisen stressihäiriön elämänaikainen esiintyvyys arviopitiin 1980-luvulla tehdyissä ydysvaltalaisissa tutkimuksissa 1-3 %:ksi. Osittaista oireyhtymää esiintyi lisäksi 5-15 %:lla. Uudemmissa amerikkailissa epidemiologisissa tutkimuksisa häiriön elinaikaprevalenssi on arvioitu huomattavasti suuremmaksi, esimerkiksi National comorbidity survey -tutkimuksessa noin 8 %:ksi. Naisilla esiintyvyys on kaksi kertaa suurempaa kuin miehillä. Merkittävä osa tästä selittyy sillä, että naiset altistuvat miehiä miehiä enemmän seksuaaliselle väkivallalle. Yhdysvalloissa tavallisin häiriöön liittyvä traumaattinen tapahtuma on naisilla seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen, miehillä taas sotakokemukset ja yleensä väkivaltaisten tapahtumien silminäkijänä oleminen. Äkillinen odottamaton tapahtuma, joka on sisältänyt läheisen omaisen kuoleman, liittyy molemmilla sukupuolilla usein traumaperäiseen stressireaktioon. Häiriö voi ilmaantua missä iässä tahansa. Traumaperäisen stressihäiriön ilmaantuvuus viimeistään 12 kuukauden aikana on eri maissa tehdyissä väestötutkimuksissa ollut 1,1-1,3 %. (Lönnqvist 2011, 275-276.)
Väestöissä, jotka ovat joutuneet kokemaan erityisen paljon voimakkaita traumaattisia tapahtumia esimerkiksi sodan, luonnonmullistusten, poliittisen vainon tai pakolaisuuden yhteydessä, häiriön esiintyvyys on luonnollisesti vielä paljon suurempi: 15-90 %. Yli puolet kidutuksen uhreista ja lähes kaikki entiset keskitysleirivangit ovat kärsineet pitkaikaisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä. (Lönnqvist 2011, 276.)
Ainakin 80 %:lla traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivistä on elinaikanaan myös jokin muu mielenterveyden häiriö. Tavallisimpia näistä ovat mielialahäiriöt ja alkoholismi. Mitä vaikeammasta traumasta on kysymys, sitä todennäköisempää on, että muu häiriö on syntynyt traumaperäisen stressihäiriön jälkeen. Tällöin muu häiriö on pikemmin traumaperäistä stressireaktiota pahentava kuin sille altistava tekijä. (Lönnqvist 2011, 276.)
Traumaperäisen stressireaktion kulku ja ennuste ovat hyvin vaihtelevia. Häiriö voi olla vain muutamia kuukausia kestävä hyväennusteinen tila tai jatkuva vuosikymmeniä kestävänä, vaikeasti invalidisoiva oireyhtymänä. Häiriö alkaa usein äkillisenä stressireaktiona, ja erityisesti akuutit voimakkaat dissosiaatiiviset oireet ennakoivat pidempiaikaista oireyhtymää. Noin puolella traumaperäaisestä stressireaktiosta kärsivistä oireet selvästi lievittyvät itsestään ensimmäisten kolmen kuukaudden aikana ja häviävät lähes kokonaan 1-3 vuoden aikana. Ainakin kolmasosalle jää kuitenkin useita vuosia kestävä krooninen oireyhtymä. Useimmilla häiriöstä kärsivillä oireiden vaikeusaste vaihtelee suuresti uusien ajankohtaisten stressitekijöiden mukaan. Väestössä häiriön kesto näyttäisi olevan hoitoa saaneilla selvästi lyhyempi kuin ilman hoitoa jääneillä. Voimakas välttämiskäytyminenoireilu, samanaikaiset päihdeongelmat ja persoonallisuushäiriöt liittyvät huonoon ennusteeseen. (Lönnqvist 2011, 276.)
Osalle vaikeista traumaperäisistä stressireaktioista kärsiville voi kehittyä kokonaisvaltainen persoonallisuuden muuttuminen. ICD-10:n luokitukseen sisältyykin tuhoisaa kokemusta seuraavan persoonallisuuden muutoksen -diagnoosi. Ennen tällaisen diagnoosin asettamista on tutkittava huolellisesti potilaan oireiden kehitys ja arvioitava hoidon mahdollisuudet. (Lönnqvist 2011, 276.)
Etiologia
Voimakas traumaattinen tapahtuma on välttämätön, mutta harvoin riittävä edellytys traumaperäisen stressireaktion syntymiselle. Suuronnettomuudet ja voimakkaat tapahtumat voivat aiheuttaa häiriön kenelle tahansa ilman muita etiologisia tekijöitä. Toisaalta valtaosa monien suuronnettomuuksien uhteista on toipunut psyykkisesti hyvin. Rauhan aikaan elävissä länsimaissakin yli puolet väestöstä joutuu joskus elämänsä aikana kohtaamaan vakavia onnettomuuksia tai rikoksia. Suurimmalle osalle heistä ei kuitenkaan synny pitkäaikaista traumaperäistä stressioireyhtymää. (Lönnqvist 2011, 276.)
Traumaperäisen stressihäiriön syntymisen ja kroonistumisen riskit voivat lisät traumaan liitttyvät, sitä edeltävät ja sen jälkeiset tekijät. Ihmisarvoa alentavat tai voimakkaasti nöyryyttävät tapahtumat, kuten kidutuksen uhriksi joutuminen, ovat erityisen traumaattia, samoin massiiviset onnettomuudet, jotka hävittävät ihmisen koko aiemman elinympäristön ja siihen liittyvän jatkuvuuden tunteen. Suuronnettomuuteen liittyvä monien ruhjoutuneiden ruumiiden ja hyvin vaikeiden palovammojen käsittely altistaa myös pelastushenkilöstön traumaattiseille reaktioille. Tapahtumassa mahdollisesti saadut fyysiset vammat, erityisesti aivovammat ja niiden puutteellinen hoito, lisäävät altistumista traumaperäisille häiriöille. Toisaalta onnettomuuden tai rikoksen uhrin fyysinen vahingoittumattomuuskin voi olla riksitekijä silloin, kuin se johtaa hoidon tai muun tuen ulkopuolelle jäämiseen. Toistuvat aiemmat ja eritysesti lapsuudenaikaiset traumaattiset tapahtumat lisäävät häiriön riskiä myöhempien järkytyskokemusten yhteydessä. (Lönnqvist 2011, 276.)
Traumaattista tapahtumaa edeltävät mielenterveyden häiriöt, kuten masennusoireyhtymät, ahdistuneisuushäiriöt, päihdeongelmat tai persoonallisuushäiriöt, ovat traumaperäisen stressihäiriön ja sen kroonistumisen riskitekijöitä. Traumaa edeltävät häiriöt voivat altistaa traumaperäiselle stressireaktiolle paitsi vaikeuttamalla järkytyksestä toipumista myös altistamalla traumaattiselle tapahtumalle itselleen. Sosiaalisen tuen vähäisyys on myös osoitettu riskitekijäksi. Lisäksi traumaattisia tapahtumia kokeneisiin kohdistuva yhteiskunnallinen asenne voi olla selittävä tekijä traumaperäisen stressireaktion kielteiselle ennusteelle. Toisaalta sosiaalinen tuki ja yhteisön myötätunto voivat suojata häiriöltä ja edistää toipumista. (Lönnqvist 2011, 276-277.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Case: Traumaperäinen stressihäiriö
42-vuotias kiinteistönvälittäjä tuli työterveysasemalle keskittymisvaikeuksien ja unettomuuden vuoksi. Potilas oli kolme kuukautta aiemmin ollut liikenneonnettomuudessa. Hänen autoonsa oli törmännyt varomattomaan ohitukseen lähtenyt ajoneuvo. Vieressä istunut työtoveri ja vastaantulleen auton ajaja kuolivat. Potilas oli ollut vain pari minuuttia tajuttomana, mutta hänen alaraajansa murtuivat useasta kohdasta, ja hän jäi noin tunniksi puristuksiin autoonsa. Keskussairaalan kirurgisella osastolla kuukauden kestäneen hoidon aikana hänen psyykkinen vointinsa oli tuntunut hyvältä, joskin hän oli saanut sairaalassa unilääkkeitä kipulääkkeiden ohella. Kotiutuksen jälkeen hän alkoi nukkua katkonaisesti heräten sydän tykyttäen painajaisiin, vjossa onnettomuustapahtuma ja autossa puristuksissa oleminen toistuivat samanlaisina joka yö. Sairaalasta määrätty lyhytvaikutteinen unilääke ei auttanut unihäiriöön, vaan tuntui vain pahentavan sitä. Potilasta alkoi päivittäin vaivata syyllisyys siitä, että ei ollut pystynyt kertomaan onnettomuustapahtumasta tai voinnistaan omaisilleen, koska nämä tuntuivat vain ahdistuvan tästä. Alaraajamurtumat paranivat hyvin, mutta työhönpaluu epäonnistui keskittymisvaikeuksien vuoksi. (Lönnqvist 2011, 277.)
Kolmella ensimmäisellä käynnillä työterveyslääkäri vastaanotolla käytiin läpi onnettomuustapahtumia. Potilas koki tämän helpottavana, mutta nukkui edelleen huonosti heräten aamuyöllä. Hänen mielialansa laski ja murtukohtiin liittyvä kipuilu yltyi uudelleen. Työterveyslääkäri totesi, että potilaalla on sekä traumaperäinen stressireaktio että keskivaikea masennustila. Potilaalle aloitettiin psykiatrin puhelinkonsultaatioiden perusteella mirtatspiin-lääkitys, 30 mg/vrk; unilääkkeestä luovuttiin. Tukea antavissa keskusteluissa käytiin uudelleen läpi sekä onnettomuutta että siitä toipumista. Potilasta kannustettiin jatkamaan myös fysikaalista kuntoutustaan. Unihäiriö korjaantui viikon kuluttua. Potilas pystyi palaamaan työhönsä kuukauden kuluttua, mutta ei uskaltanut ajaa autolla, mikä aiheutti työlle selvää haittaa. Työterveyslääkäri suunnitteli yhdessä potilaan kanssa varovaisen harjoitteluohjeman, jossa potilas aloitti autolla ajon vähitellen ensin kotipihallaan ja sitten muun liikenteen mukana. Potilaan työkyky palasi ennalleen, joskin hitaasti. Antidepressiivinen lääkehoito lopetettiin vuoden kuluttua. Jos potilaan toipuminen ei olisi alkanut hoidon ensimmäisten kuukausien kuluessa, olisi työterveyslääkäri lähettänyt hänet psykiarille vakuutusyhtiön tukeman tiiviin psykoterapian järjestämistä ja toisen masennuslääkkeen hoitokokeilua varten. (Lönnqvist 2011, 277.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lyhytaikaisen tai pitkäaikaisen stressin ja traumaattisten tapahtumien vaikutuksesta aivoihin ja elimistön neuroendokrinologiseen säätelyyn on tehty valtava määrä tutkimusta, mutta vain osa tästä koskee diagnosoitujen traumaperäisten häiriöiden biologisia riskitekijöitä. Traumaperäisestä astessireaktiosta kärsivillä on todettu matalampia plasman, virtsan ja syljen kortisolitasoja kuin samanlaisen tapahtuman kokeneilla vertailuhenkilöillä, joille ei ole kehittynyt traumaperäistä stressireaktiota. Myös välittömästi traumaattisen tapahtuman jälkeen mitatut kortisolieritysvasteet ovat matalampia niillä, joille häiriö seurannassa kehittyy verrattuna muihin samanlaisen tapahtuman kokeneisiin. Valkosolujen glukokortikoidireseptorien määrä ja sensitiivisyys on traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä todettu suuremmaksi kuin muista mielenterveyden häiriöistä kärsivillä tai samanlaisessa traumatapahtumassa olleilla. Deksametasonikokeessa on todettu lisämunuaisen kortisolierityksessä poikkeavan voimakasta vaimentumista eli hypersuppressiota. Löydös on päinvastianen kuin merkittävällä osalla masennuspotilaista. Myös ACTH- ja CRF-erityksessä sekä kortisolin vuorokausivaihtelussa on havaittu löydöksiä, jotka viittaavat siihen, että stressihermojärjestelmän sisäinen säätely on traumaperäisessä stressireaktiossa tunnusomaisella tavalla poikkeava. Käytännön kliinisessä työssä näitä lavoratoriotutkimuksia ei kuitenkaan voida käyttää diagnostiikan apuna, koska niihin liittyy runsaasti potilaskohtaisia sekoittavia tekijöitä. (Lönnqvist 2011, 277-278.)
Fysiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että traumaperäiseisestä stressireaktiosta kärsivillä on tunnusomaisia autonomisen hermoston toiminnan piirteitä, muun muassa suurempi sydämen lyöntitiheys, korkeampi verenpaine ja ylipäätään lisääntynyt sympaattisen hermoston aktiivisuus sekä lepotilassa että stressivasteena. On arvioitu, että samanaikainen keskimääräistä pienempi lisämunuaisen kortisolivaste ja suurempi sympaattisen hermoston toiminta aiheuttaisivat traumaattisen kokemuksen biologisen lukkiutumisen. (Lönnqvist 2011, 278.)
Traumaperäiseen stressireaktioon näyttäisi liittyvän samanlaisia noradrenergisen järjestelmän sensitiivisyyden muutoksia kuin paniikkihäiriöön ja muihin ahdistuneisuushäiriöihin. On myös viitteitä siitä, että häiriö voisi jakautua alatyyppeihin noradrenergisen ja serotonergisen sensitiivisyyden suhteen. Myös muiden välittäjäainejärjestelmien hypersensitiivisyyteen viittaavia löydöksiä on todettu. (Lönnqvist 2011, 278.)
Aivojen kuvantamistutkimuksissa on osalla traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivistä todettu hippokampuksen alueen merkittävää pienentymistä. PET-tutkimuksissa on havaittu, että traumasta muistuttavien ärsykkeiden ja mielikuvatehtävien aikana oikeaan aivopuoliskoon painottuva limbisten ja paralimbisten alueiden sekä näköaivokuoren aktiivisuus lisääntyy ja vasemman aivopuolikson aivokuoren temporaalialueiden sekä frontaalisen Brocan alueen aktiivisuus vähenee. On kuitenkin epäselvää, mitkä aivojen rakenteelliset tai toiminnalliset muutokset ovat syntyneet traumaattisen kokemuksen tai traumaperäisen stressireaktion alkamisen jälkeen ja mitkä jo ennen traumaa. (Lönnqvist 2011, 278.)
Kaksoistutkimusten mukaan traumaperäisten oireiden kehittymiseen vaikuttavat myös perinnölliset tekijät. (Lönnqvist 2011, 278.)
Hoito
Pitkäaikaisesta tai vaikeasta traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivät tulisi ohjata psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Lieviä ja lyhytkestoisia 1-2 kuukautta kestäneitä oireyhtymiä voidaan hoitaa psykiatristen konsultaatioiden tuella myös perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai mahdollisten fyysisten vammojen hoidosta ja kuntoutuksesta vastaavassa yksikössä, jos hoitava lääkäri ja työryhmä hankkivat asiaan liittyvää lisäkoulutusta. Hoito voi yleensä olla avohoitoa, ellei monihäiriöisyys tai hyvin voimakas toimintakyvyn lasku edellytä tutkimusta ja hodion aloitusta sairaalassa. Monissa maissa on vaikeiden traumaperäisten stressireaktioiden hoitoon ja erityisryhmiin perehtyneitä avohoidon erityisyksiköitä kuten Suomessa kidutettujen kuntoutusyksikkö Helsingin Diakonissalaitoksella. (Lönnqvist 2011, 278.)
Traumaperäisen stressireaktion huolellinen diagnostiikka ja myös asiamukainen fyysiten vammojen ja sairauksien tutkiminen ovat sinänsä hoitoa. Traumaattisen kokemuksen kärsivällinen ja myötäelävä läpikäynti on välttämätöntä sekä häiriön tunnistamisessa että hoidon aloitusta varten. Tältä osin häiriön hoidossa noudatetaan akuutin kriisihoidon periaatteita myös silloin, kun hoitoon tulo on viivästynyt ja traumaattisesta tapahtumasta on kulunut pidempi aika (ks. edellä tässä luvussa traumaattisen kriisin kulku ja hoidon periaatteet). Monet pelkäävät, että hoitava henkilö ei ehdi tai ei pysty riittävästi kuuntelemaan niitä järkyttäviä kokemuksia, joista oireilu on saanut alkunsa. Alkuselvittelyihin onkin varattava riittävästi aikaa. (Lönnqvist 2011, 278.)
Traumaattiseen tapahtumaan mahdollisesti liittyvien fyysisten vammojen huolellinen tutkiminen, hoitaminen ja kuntouttaminen sekä potilaalle annettava asianmukainen tieto vammoihin liittyvistä löydöksistä antaa turvallisuudentunnetta, joka edistää traumaperäisestä stressihäiriöstä toipumista. Tietyille potilasryhmille, kuten esimerkiksi kidutuksen uhreille, on kehitetty fyysiatrisia kuntoutusmuotoja, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myös psyykkiselle toipumiselle. (Lönnqvist 2011, 278-279.)
Samanaikaisten muiden psyykkisten häiriöiden tunnistaminen on tärkeää: erityisesti traumaperäiseen stressihäiriöön kohdistuvaan psykoterapiaa ei voida toteuttaa, jos potilas kärsii vaikeasta masennustilasta tai päihderiippuvuudesta. Tällaiset tilat onkin yleensä arvioitava hoidollisesti ensisijaisiksi traumaperäiseen stressireaktioon nähden. (Lönnqvist 2011, 279.)
Kriisipsykoterapia ja myös psykodynaaminen lyhytpsykoterapia, jossa käydään läpi traumaattista tapahtumaa ja sen merkitystä ihmisen psyykkisessä kokonaiskehityksessä, on todettu muutamissa kontrolloiduissa tutkimuksissa tehokkaiksi äkillisessä, vain muutamia kuukausia kestänessä traumaperäisessä stressireaktiossa. Pitkäaikaisemmissa ja vaikeammissa oireyhtymissä kriisi-inverventiohoito ei ole yleensä riittävä, eikä psykodynaamisen psykoterapian tehokkuudesta ole vakuuttavaa näyttöä. Yksittäisissä tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia hypnoosihoidolla, jossa traumaattisiin muistikuviin yhdistetään suggestion avulla rentoutumistekniikoita. (Lönnqvist 2011, 279.)
Pitkäaikaisten traumaperäisten stressihäiriöiden hoidossa kognitiivis-behavioraalista lähestymistapaa käyttävän psykoterapian tehokkuus on osoitettu hyvin. Hyviä tuloksia on saatu useilla erilaisilla kognitiivis-behavioraalisilla hoitomuodoilla, joissa kaikissa on yhtenä hoidon osana aktiivinen vähittäinen uudelleen altistuminen traumaattiselle tapahtumalle joko mielikuvissa, mielleyhtymiä tuottavien ärsykkeiden avulla tai tapahtumapaikalla. Tähän altistumiseen yhdistetään syntyneiden ajatus- ja tunnereaktioiden jäsentämistä ja erilaisia oireherkkyyttä vähentäviä eli desensitoivia rentoutumistekniikoita. Hoidon määrätietoisena tavoitteena on, että potilas pystyy aktiivisen harjoittelun avulla vähitellen voittamaan välttämisoireensa ja hallitsemaan traumaattisiin muistikuviin liittyvää ahdistuneisuuttaan. Samanlaisen trauman kokeneilla potilailla hoito voidaan toteuttaa myös ryhmässä. (Lönnqvist 2011, 279.)
Kognitiivis-behavioraliisen lähestymistavan puitteissa on kehitetty myös erityistekniikoita kuten silmanliikkeiden ja poisherkistämisen yhdistämistä hyväksikäyttävä EMDR (eye movement desensitization and reprocessing). Vaikka EMDR:n vaikutusmekanismit ovat vielä epäselviä, sen vaikuttavuus on hyvä, joskaan ei välttämättä parempi kuin muiden traumaan fokusoituvien kognitiivis-behavioraalisten hoitomuotojen teho. EMBR:n käyttö vaatii oman koulutuksensa, eikä tätäkään hoitoa tule käyttää ilman potilaan kokonaisarviota. (Lönnqvist 2011, 279.)
Traumaattisen kokemuksen psykodynaaminen ymmärtäminen ja kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan pikemminkin potilaan kokemus ymmärretyksi tulemisesta on edellytys aktiiviselle hoitoyhteistyölle. Kaikissa psykoterapiamuodoissa on syytä ottaa huomioon traumaattisen tilanteen muistikuviin mahdollisesti liittyvät häpeän- ja syyllisyydentunteet ja tukea potilaan itsearvostusta. (Lönnqvist 2011, 279.)
Merkittävä osa, 10-20 %, kroonisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivistä ei pysty hyötymään kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta eikä muustakaan tiiviistä psykoterapiasta. Heitä voidaan kuitenkin merkittävästi auttaa tukea antavalla hoitusuhteella, toiminnallisella psykiatrisella kuntoutuksella ja lääkehoidolla. Suuri osa kaikista traumaattisen tapahtuman kohdanneista ihmisistä ja myös niistä, jotka kärsivät traumaperäisestä stressihäiriöstä, voi merkittävästi hyötyä hyvin toteutetuista vertaistukiryhmätapaamisista, kunhan muustakin tarpeenmukaisesta hoidosta on huolehdittu. (Lönnqvist 2011, 279.)
Lääkehoito on traumaperäisen stressireaktion hoidossa toissijainen psykososiaaliseen hoitoon nähden. Lääkehoidosta voi olla jopa huomattavaa psykologista haittaa, jos henkilö kokee lääkemääräyksen vain lääkärin keinon välttää traumaattisen kokemuksen myötätuntoista kuuntelemista. Lääkehoito on kuitenkin aiheellinen ainakin niille potilaille, joilla on itsepintaisia, hyvin voimakasta oireilua tai toimintakyvyn jatkuvaa alentumista tai vain osittainen hoitovaste psykoterapeuttiseen hoitoon. Osalla oireyhtymään liittyy niin vakava psyykkisten voimavarojen väheneminen, että he eivät pysty aktiiviseen psykoterapiaan ennen kuin tilaa on lievitetty lääkehoidon avulla. On erityisen tärkeää kertoa potilaalle lääkehoidon tavoitteista ja perusteista: lääkehoidon tavoitteena ei ole traumaattisen kokemuksen kieltäminen tai sammuttaminen vaan oireiden hallinnan lisääminen psyykkistä työtä varten. (Lönnqvist 2011, 279-280.)
Kun lääkehoitoa käytetään, masennuslääkkeet ja niiden ryhmässä SSRI -lääkkeet eli serotoniinin takaisinoton estäjät ovat ensisijaisia. Useat korkeatasoiset lumekontrolloidut tutkimusket ovat osoittaneet SSRI-lääkehoidon vaikuttavuuden traumaperäisen stressireaktion hoidossa. Paraoksetiini ja setraliitti on osoitettu selvästi tehokkaiksi näissä tutkimuksissa, joissa potilaat olivat sekä miehiä että naisia ja he olivat kohdanneet siviilielämään kiittyviä traumaattisia tilanteita ja kärsineet myös vähemmän kroonisista häiriöistä. Myös fluoksetiini on osoitettu tehokkaaksi. Noin kaksi kolmasosaa potilaista on kliinisesti erittäin merkittävästi hyötynyt SSRI-hoidosta sekä itse traumaperäisessä stressioireyhtymässä että samanaikaisissa muissa häiriöissä. Mirtatsipiini-hoidon vaikuttavuudesta on saatu näyttöä, ja tämä lääke soveltuu väsyttävän vaiktutuksensa vuoksi erityisesti niille potilaille, jotka kärsivät vaikeasta unettomuudeta. Myös venlafaksiini saattaa olla tehokas traumaperäisen stressihäiriön lääkehoidossa. Jo aiempina vuosina trisyklisistä masennuslääkkeistä saatiin jonkin verran vaikuttavuusnäyttöä, mutta ne ovat haittavaikutusten vuoksi uudempiin masennuslääkkeisiin nähden toissijaisia PTSD:n hoidossa. (Lönnqvist 2011, 280.)
Masennuslääkitys aloitetaan pienellä annoksella, ja sitä suurennetaan asteittain samaan tapaan kuin paniikkihäiriön lääkehoidossa. Depressiolääkkeen vaste traumaperäisen stressireaktion oireille tulee hitaammin kuin keskimäärin masennsutiloissa, vas neljän viikon hoidon jälkeen. Depressiolääkkeen todellinen hoitovaste voidaan tässä häiriössä arvioida aikaisintaan vasta 6-8 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Lääkehoidon toteuttaminen edellyttää siis hyvää tukea antavaa hoitosuhdetta. Lääkeannoksen tulee olla vähintään yhtä suuri kuin masennustilojen hoidossa. Jos jollekin masennuslääkkelle, kuten esimerkiksi sertraliinille, ei saada hoitovastetta, on perusteltua tehdä hoitokokeilu ainakin yhdellä tai kahdella toisen ryhmän lääkkeellä esimerkiksi venlafaksiinilla tai amitriptyylillä, ennen kuin lääkehoidosta luovutaan. Sekä tutkimusnäyttö että kliiniset kokemukset viittaavat siihen, että asianmukainen depressiolääkehoito edesauttaa traumaperäräisen stressihäiriön psykorerapian toteuttamista. (Lönnqvist 2011, 280.)
Vaikka traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivä on joko ajoittain tai jatkuvasti ahdistunut, ei ahdistuksen lieventäminen bentsodiatsepiinihoidolla ole riippuvuusriskun vuoksi vuoksi yleensä suositeltavaa. Bentsodiatsepiineillä ei ole todettu hoituvastetta trauman uudelleen kokemisen oireisiin tai välttämistäyttäytymiseen. Bentsodiatsepiimihoitoa tulisi mieluimmin käyttää vain ajoittain tarvittaessa tai lyhytaikaisesti, jos ollenkaan. Jakuvampaan bentsodiatsepiinihoitoon tulsi mennä vain, jos potilas kärsii jatkuvasta sietämättömästä tuskaisuudesta, joka ei lievity psykososiaalisella hoidolla tai depressiolääkkeillä. Useissa avoimissa tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia propranololista ja klonidunista häiriöön liittyvein autonomisten hermoston oireiden hoidossa. Propranololia annoksella 20-80 mg/vrk voidaan suositella häiriöön liittyvän sydämentykytyksen ja vapinan hoitoon tarvittaessa tai määräaikaisesti. Joidenkin potilaiden painajaisunia propranololi voi kuitenkin pahentaa. (Lönnqvist 2011, 280.)
Osa psykoosilääkkeistä saatta lisälääkityksenä lievittää vaikean traumaperäisen stressihäiriön oireita, mutta antipsykootit eivät yleensä kuulu traumaperäisen stressihäiriön hoitoon, ellei potilaalla ole myös samanaikaisesti psykoottinen häiriö tai voimakasta vihamielistä käytöstä. Avoimissa tutkimuksissa, tapausselostuksissa ja joissakin pieniä aineistoja käyttäneissä kontrolloiduissaq tutkimuksissa on kuvattu myönteisiä vasteita lukusilole muillekin lääkeaineille, joista erityisesti lamotrigiini saattaa olla hyödyllinen, mikäli oireisiin yhdistyy impulssikontrollin ongelmia, raivonpuuskia tai voimakasta mielialan vaihtelua. Epilepsialääkkeet saattavat olla hyödyllisiä vaikeden dissosiatiivisten palaumaoireiden eli flashback-tilojen hoidossa. Kun traumaperäisen stressihäiriön hoidossa käytetään psykoosilääkkeitä, mielialan tasaajia tai epilepsialääkkeitä, potilas kuuluu erikoissairaanhoitoon tai vähintäänkin erikoislääkärin konsultaatioon. (Lönnqvist 2011, 280.)
Toipumisen kannalta olisi suositeltavaa, että potilas voisi palata mahdollisimman nopeasti työhönsä tai muihin järkytyskokemusta edeltäviin normaaleihin toimintoihinsa. Tämä olisi otettava huomioon jo äkillisessä stressireaktiossa, koska pitkään jatkuva sairausloma altistaa välttämiskäyttäytymisen urautumiselle. Useissa työpaikoissa on saatu hyviä kokemuksia työterveyshuollon valvomasta nopeasta ja parin viikon aikana asteittain tapahtuvasta palaamisesta työpaikalle, jossa ei aivan heti edellytetä täyttä työpanosta voimakkaiden traumaattisten tapahtumien jälkeen. Tapahtumassa mahdollisesti syntyneet fyysiset vammat saattavat tietenkin pitkittää työkyvyttömyyttä ja vaikeuttaa myös psyykkisen työkyvyn palautumista. Traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivien kohdalla olisi pyrittävä siihen, että potilas saisi tapahtumaan liittyvän mahdollisen rahallisen korvauksen aktiivisen hoidon ja kuntoutuksen korvauksena eikä niinkään pysyvänä haitta-päivärahana. Joillakin häiriö voi johtaa hvyin pitkään työkyvyttömyyteen. Tehokkaan hoidon lisäksi olisi tutkittava myös työtehtävien muuttamista tai uudelleenkoulutuksen mahdollisuudet. Vakuutusoikeudellisen käsittelyn venyttäminen haittaa hoitoa ja valitettavan usein edistää tilan kroonistumista. (Lönnqvist 2011, 280-281.)
Ennaltaehkäisy
Yksittäinen jälkipuintitilaisuus ei estä traumaperäisen stressireaktion syntyä, mutta äkillisen stressireaktion hyvällä yksilötason hoidolla ilmeisesti on pidempikestoiselta oireilulta ennaltaehkäisevää vaikutusta. (Lönnqvist 2011, 281.)
Pelastushenkilöstön sekä terveydenhuoltoalan työntekijöiden hyvä ammattitaito sekä työyksiköiden asianmukainen koulutus, harjoittelu ja muu varautuminen poikkeustilanteiden hoitoon ovat omiaan ehkäisemään työstä johtuvia traumaperäisiä stressireaktioita. Poikkeustilanteita koskeva koulutus ja valmiussuunnittelu onkin myös osaltaan ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, samoin myös kaikki se yhteiskunnan turvallisuutta lisäävä toiminta, jolla pyritään estämään onnettomuuksia ja muita traumaattisia tapahtuma. (Lönnqvist 2011, 281.)
KIRJALLISUUTTA:
Ahola, K, Honkonen, T, Isometsä E, Kalimo R, Nykyri R, Aromaa A, Lönnqvist J. The relationship between job-related burnout and depressive disorders - results from the Finnish Health 2000 Study. J Affecti Disord 2005; 88: 55-62.
Ahola K, Honkonen T, Isometsä E, Kalimo R, Nykyri R, Koskinen S, Aromaa A, Lönnqvist J. Burnout in the general population. Results from the Finnish Healt 2000 Study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2006; 41: 11-17.
Bisson J, Andrew M, Psychological treatment of post-taumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2007; Issue 3. Art No: CD003388.
Casey P, Maracy M, Kelly B D, Lehtinen V, Ayuso JL. Can adjustment disorders and depressive epidisode be distinguished ? Results from ODIN. J Affect Disord 2006; 92: 291-297.
Charney D S. Psychobiological mechanisms of resilience and vulnerability: implications for successfull adaption to extreme stress. Am J Psychiatry 2004; 151: 195-216.
Haravuori H, Suomalainen L, Marttunen M. Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi - miten nuoret voivat tänään. Duodecim 2010. s. 70-85.
Honkonen, T. Työ ja mielenterveys. Kirjassa: Martimo K P, Antti-Poika M, Uitti J, toim. Työstä terveyttä. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010, s. 70-85.
Korkeila K, Törmä M. Psyykkisesti traumatisoitunut potilas yleislääkärin vastaanotolla -diagnosoi, tue ja seuraa. Doudecim 2010; 126: 2645-543.
Kähärä K, Ala-aho S, Hakala A-L, Toivonen T, Turunen T. (2010). Koulusurmien jälkeinen psykososiaalinen tuki - mitä Kauhajoen tapauksesta opittiin. Duodecim; 126: 2654-2660.
Leppävuori A, Paimio S, Avikainen T, Nordman T, Puustinen K & Riska M. (2009). Suuronnettomuustilanteiden kriisityö. Helsinki: Tammi.
National Collaborating Centre for Mental Health. (2005). Post-taumati stress disorder: the managemetn of PTSD in primary and secondary care. London: National Institute for Health and Clinical Excellence (NICE).
Pelkonen M, Marttunen M, Henriksson M, Lönnqvist J. (2007). Adolescent adjustment disorder: precipitant stressors and distress syptoms of 89 outpatients. Eurepean Psychiatry 2007; 22: 288-295.
Saari S, Kantanen I, Kämäräinen L, Parviainen K, Valoaho S & Yli-Pirilä P (toim). (2009). Hädän hetkellä - psyykkisen ensiavun opas. Helsinki: Duodecim ja Suomen punainen risti.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2009). Traumaattisten tilanteiden psykososiaalinen tuki ja palvelut. Opas kunnille ja kuntayhtymille. STM:n julkaisuja 2009: 16.
Stein D J, Ipser J C & Seedat S. (2006). Pharmacotherapy for posttraumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2006; 1: CD002795.
Www.kaypahoito.fi. Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Dudecim ja Suomen Psykiatriayhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Luettavissa 24.8.2009.
Tuunainen A, Akila R & Räisänen K. Osaatko tunnistaa työuupumuksen ja hoitaa sitä? Cuodecim 2011; 127: 1139-1146.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Lönnqvist Jouko. (2011). Potilaan tutkiminen. Teoksesta Lönnqvist Jouko, Henriksson Markus, Marttunen Mauri & Partonen Timo (toim). Keuruu: Duodecim.
Lönnqvist Jouko. (2011). Psyykkiset kriisit, sopeutumishäiriöt ja stressireaktiot. Teoksesta Lönnqvist Jouko, Henriksson Markus, Marttunen Mauri & Partonen Timo (toim). Keuruu: Duodecim.
Traumaperäinen stressihäiriö on traumaattisen tilanteen, kuten vakavan loukkaantumisen tai sen uhan tai fyysisen koskemattomuuden vaarantumsen jälkeen kehittyvä oireyhtymä. Sille ovat ominaista traumaattisen tilanteen toistuva kokeminen ja toisaalta traumaan liittyvien asioiden jatkuva välttäminen sekä oireet, jotka ilmentävät kohonnutta vireystilaa. Kun oireyhtymä syntyy kuukauden sisällä traumasta ja kestää vähitnään kaksi päivää ja enintään kuukauden ajan, voidaan erikseen diagnosoida akuutti stressihäiriö. Sen sijaan traumaperäisen stressihäiriön edellytetään kestävän yli kuukauden ajan. (Lönnqvist 2011, 56).
# # # # # # # # #
Traumaperäinen stressihäiriö
Tavallisin ja tunnusomaisin psyykkistä traumaa seuraava oireyhtymä on traumaperäinen stressireaktio (ICD-10), traumaperäinen häiriö DSM-IV:ssä (post-traumatic stress disorder, PTSD). Aiempina vuosikymmeninä tätä oireyhtymää kutsuttiin yleensä traumaattiseksi neuroosiksi, Tässä oppikirjassa käytetään ilmaisua "traumaperäinen stresiihäiriö. Häiriötä luonnehtii keskeisesti se, että potilas ei ole toipunut järkytyksestään ja sen alkuoireista, vaan järkytysoireyhtymä on pitkittynyt ja "lukkiutunut päälle". (Lönnqvist 2011, 273).
Diagnoosi ja erotusdiagnoosi
Traumaperäinen stressihäiriö kehittyy pitkittyneenä vasteena poikkeuksellisen voimakkaaseen uhkaavaan tai tuhoisaan tapahtumaan tai tilanteeseen, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta tai muuta psyykkistä kärsimystä melkein kenelle tahansa. Koska on mahdotonta määritellä, minkälaiset tianteet eri kulttuureissa ja eri ajankohtina kuuluvat "normaalisti" odotettavissa olevaan kokemuspiiriin, järkyttäviä tapahtumia ei voi tarkasti rajata tai määritellä. Järkyttystilanteella tarkoitetaan tässä mitä tahansa tapahtumaa, johon liittyy kuolema, vakava loukkaantuminen tai niiden uhka. Henkilön omaa fyysistä vahingoittumista ei siis välttämättä edellytetä; myös läheltä piti tilanteet voivat muodostua pitkäaikaisesti traumaattisiksi. On mahdollista, että ihminen oli itse tilanteessa ja sen jälkeen täysin toimintakykyinen. (Lönnqvist 2011, 273).
Tavallisessa kliinisessä arviossa stressitapahtuman kriteeri ei yleensä aiheuta ongelmia, kunhan potilaan kokemuksista kysytään; hän ei aina itse pysty oma-aloitteisesti kertomaan niistä. Lähes aina traumaperäisen stressireaktion oireyhtymässä on ollut kyse yksiselitteisesti poikkeuksellisen uhkaavasta tai tuhoisasta tapahtumasta: vakavasta onnettomuudesta, äkillisestä kuoleman näkemisestä tai väkivallan uhriksi joutumisesta. Oikeudellisissa ja vakuutuslääketieteellisissä arvioissa erilaiset traumaattisen stressin kriteriä koskevat käsitykset ja määritelmät ovat joskus ongelmallisia, koska viime kädessä on mahdotonta täsmällsiesti määritellä, minkälaisia tapahtumia eri ammateissa, kuten esimerkiksi lääkärinä tai poliisina, tai erilaisissa olosuhteissa, esimerkiksi sotatilan aikana, on pakko harjaantua kohtaamaan ilman tapahtuman kokemista poikkeuksellisen järkyttävänä. (Lönnqvist 2011, 273).
Traumaperäisen stressihäiriön oireyhtymässä (taulukko 2) on kolme oireiden pääryhmää:
traumaan liittyvä välttämisoireilu (avoidance) ja reagointiherkkyyden turtuminen (numbing)
kohonneen vireyden oireet (hyperaround) (Lönnqvist 2011, 273.)
Uudelleen toistumisen ja kokemisen oireet ovat häiriölle kaikkein tunnusomaisimpia, varsinkin kun sen muut oireet muistuttavat monien ahdistuneisuushäiriöiden ja osin mielialahäiriöidenkin kliinistä kuvaa. Järkytyskokemus voi toistua mielessä monilla tavoilla, joista tyypillisimpiä ovat tapahtumaan liittyvät toistuvat painajaisunet. Tavallista on myös ahdistuksen lisääntyminen henkilön joutuessa tekemisiin traumasta muistuttavien asioiden kanssa, mikä on altistanut välttämiskäyttäytymiselle. Traumaattinen tapahtuma voi toistua voimakkaina dissosiatiivisina ilmiöinä (flashback -tilat eli dissosiatiiviset palaumat), ikään kuin pakonomaisena sisäisenä elokuvana; tällainen oireilu voi muistuttaa lyhytaikaista psykoottista aistiharhaista tilaa. Itsepintaisesti toistuvat traumamielikuvat voivat myös muistuttaa pakko-oireiseen häiriöön kuuluvia pakkoajatuksia. (Lönnqvist 2011, 273-274).
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Taulukko2. Traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit.
A. Henkilö on kohdannut poikkeuksellisen uhkaava tai katastrofaalinen (lyhyt- tai pitkäkestoinen) tapahtuma, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa.
B. Tapahtumaan liittyen ilmenee jokin seuraavista:
(2) hetkellisiä voimakkaita takautumia
(3) painajaisunia
(4) ahdistuneisuutta olosuhteissa, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta.
C. Henkilö pyrkii välttämään joutumista olosuhteisiin, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta, eikä tällaista välttämistä ollut ennen traumaattista tapahtumaa.
D) Vähintään toinen seuraavista:
(2) jatkuvat psyykkisen herkistymisen ja yliviereyden oireet; vähintään kaksi seuraavista:
(b) ärtymys tai vihanpuuskat
(c) keskittymisvaikeudet
(d) lisääntynyt valppaus tai varuillaan oleminen
(e) liiallinen säpsähtely
F) Häiriö täyttää kriteerit B, C ja D kuuden kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumata tai sellaisen ajanjakson päättymisestä. Joissakin yhteyksissä myös pitemmän ajan kuluttua ilmenneet oireet voidaan katsoa kuuluvaksi tähän häiriöön, mutta tällöin täytyy selvästi täsmentää, että näin on menetelty. (Lönnqvist 2011, 274.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Välttämiskäyttäytymiseen liittyvät oireet ovat keskeisä työ- ja toimintakyvyn ennusteen kannalta. Vaikeassa traumaperäisessä stressihäiriössä pyrkimys välttää järkyttävästä tapahtumasta muistuttavia toimintoja, paikkoja ja ihmisiä johtaa toimintakyvyn menetykseen ja erittäin huomattavaan elämän kapeutumiseen. Välttämisoireita voi ilmetä myös psykogeenisenä amnesiana, kykenemättömyytenä muistaa traumaattisen tapahtuman keskeisiä seikkoja, vaikka jotkin toiset seikat pakonomaisesti tunkisivatkin tietoisuuteen. Välttämisoireiluun liittyy yleensä ainakin jonkin asteista yleistä turtumusta, kiinnostuksen vähenemistä ja näköalattomuuden tunnetta, jotka muistuttavat masennusoireita. Nämä eräänlaiset "puutosoireet" voivat olla vaikuttamassa siiihen, että ihminen hakeutuu hoitoon viiveellä eikä hän itse tunnista traumaattisen tapahtuman ja huonovoitituutensa välistä yhteyttä. (Lönnqvist 2011, 274.)
Kohonneeseen vireystilaan liittyvistä oireista tärkeimpiä ovat unihäiriöt, joita esiintyy ainakin jossakin vaiheessa kaikilla traumaperäisestä stressioireyhtymäst kärsivillä ihmisillä. Sekä nukahtamis- että unessapysymisvaikeudet ovat tavallisia. Jälkimmäisiin liittyvät tyypillisesti traumasta muistuttavat painajaisunet. Sekä kohonneeseen vireystilaan että traumamielikuvien toistumiseen liittyy usein monimuotoista autonomisen hermoston oireilua kuten sydämentykytystä. Joskus häiriö tunnistetaankin sydämen rytmihäiriöitä tutkittaessa. Autonomisen hermoston oireet voivat myös esiintyä paniikkikohtausten kaltaisina kohtauksellisina tiloina tai säpsähtelynä. (Lönnqvist 2011, 274.)
Diagnostisten kriteerioireiden lisäksi traumaperäiseen stressihäiriöön voi liittyä monia muitakin oireita, joilla on erityinen yhteys traumaattiseen tapahtumaan. Useampaa ihmistä kohdanneessa onnettomujudessa eloonjäänelle tai vähäisin fyysisin vammoin selvinneelle ihmiselle saattaa jäädä pitkäaikaisesti mieltä kalvava syyllisyydentunne (survivor guilt, henkiin jääneen syyllisyys), vaikka tähän ei olisi mitään rationaalista aihetta. Raiskauksen tai kidutuksen uhrin traumaperäiseen stressihäiriöön voi liittyä myös omaan kehoon kohdistuva inhon tai häpeän tunne. DSM-V-luokitukseen onkin ehdotettu, että häiriön oireiden jäsennyksessä traumaattisen tapahtuman laukaisemat erilaiset kielteiset tunnereaktiot nostetaan esille omaksi ryhmäkseen. (Lönnqvist 2011, 274.)
Lievinä ja nopeasti ohimenevinä useimmat traumaperäisen stressireaktion oireet ovat normaaleja, odotettavissqa olevia psyykkiseen järkytykseen liittyviä ilmiöitä. Varsinainen traumaperäinen stressihäriö (DSM-IV) on kyseessä vasta sitten, kun oireyhtymä kaikkein kolmen oirepääryhmän osalta on kestnyt selvästi haittaavalla tavalla yli kuukauden. Traumaperäinen stressihäiriö voi alkaa heti traumaattisen tapahtuman jälkeen äkillisenä stressireaktiona mutta myös ilman sitä joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluessa. Yleensä oireyhtymä kehittyy kuuden kuukauden sisällä traumasta. On kuitenkin mahdollista, että häiriö kehittyy viivaästyneesti jopa vuosia tapahtuman jälkeen. Tämä on aiheuttanut ongelmia vakuutuspsykiatrisissa arvioinneissa. (Lönnqvist 2011, 274-275.)
Keskeistä häiriön diagnostiikassa on selvittää, mitä potilaalle on tapahtunut ja miten hänen vointinsa on muuttunut traumaattisen tapahtuman jälkeen. Potilas ei yleensä oma-aloitteisesti kuvaa oireyhtymän kokonaisuutta, vaan hakee apua esimerkiksi unihäiriöön tai elimellistyyppisiin ahdistusoireisiin. Erotusdiagnostiikassa on huomattava traumaattisessa tapahtumassa saatujen fyysisten vammojen merkitys. Osa oireista, kuten reagointiherkkyyden turtuminen ja keskittymisvaikeudet, vaoi johtua myös mahdollisesta aivovammasta. (Lönnqvist 2011, 275.)
Jos potilas on kärsinyt jo ennen traumaa mielenterveyden häiriöistä, voi kyseessä olla tapahtuman aiheuttaman aiemman häiriön paheneminen ilman traumaperäisen stressihäiriön syntymistä. Monihäiriöisyys on kuitenkin hyvin yleistä: potilaalla saattaa olla esimerkiksi sekä aiempi paniikkihäiriö että myöhemmin syntynyt traumaperäinen oireyhtymä. Tällöin tulisi asettaa molemmat diagnoosit. Aiempi tai toinen häiriö ei saisi olla kliininen tai vakuutuslääketieteellinen este sille, että traumaperäinen stressihäiriö tunnistetaan. Puolella traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivistä voi ilmentyä myös vakava masennus. Päihdeongelmat voivat altistaa traumaperäisille oireyhtymille, mutta olla myös runsaana alkoholin käyttönä ilmenevän "itsehoidon" komplikaatioita; tällöinkin potilaan tilan arviossa ja hoidon suunnittelussa monihäiriöisyyden tunnistaminen on tärkeää. (Lönnqvist 2011, 275.)
Traumaperäisten stressireaktioiden diagnostiikassa on tärkeä osa tapaturmien, onnettomuuksien ja rikosten psyykkisten seurausten vakuutuslääketietellistä ja oikeudellista arviointia. Arvioinneissa on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että kyseessä onkin lähinnä taloudellisen tai muun hyödyn tavoittelemiseen liittyvä häiriytyneeksi tekeytyminen (malingering, sairaaksi tekeytyminen). Tällöin ihminen hakee korvauksia häiriön oireita teeskennellen tai antamalla vääriä tietoja traumaattiseta tapahtumasta. (Lönnqvist 2011, 275.)
Aiemmin psykiatriassa on käytetty varsin yleisesti myös korvausneuroosin (compensation neurosis) käsitettä silloin, kun itsepintainen korvaushakuisuus on ollut keskeinen ihmisen mielen ja käyttäytymisen sisältö. Tämän diagnoosin käyttöön tulisi kuitenkin suhtautua varauksellisesti monestakin syystä. Ensinnäkin ihmisellä saattaa todella olla korvausvaatimuksiinsa sellaisia perusteita, joiden leimaaminen korvausneuroosiksi on epäasianmukaista. Toiseksi hänellä saattaa olla yhtä aikaa sekä traumaattisen tapahtuman aiheuttama todellinen fyysinen tai psyykkinen vamma että sellaisia persoonallisuuden piirteitä, jotka altistavat korostuneelle korvaushakuisuudelle. Lisäksi on huomattava, että ihmisellä saattaa olla sellain muu mielenterveyden häiriö kuten esimerkiksi paranoidinen psykoosi, joka selittää epäasianmukaisen korvaushakuisuuden. Korvausneuroosin diagnoosia ei ole lainkaan DSM-IV:ssa. Sen sijaan ICD-10 sisältää korvausneuroosin persoonallisuus- ja käytöshäiriöryhmässä itseaiheutettuihin häiriöihin. (Lönnqvist 2011, 275.)
Epidemiologia, kulku ja ennuste
Traumaperäisen stressihäiriön elämänaikainen esiintyvyys arviopitiin 1980-luvulla tehdyissä ydysvaltalaisissa tutkimuksissa 1-3 %:ksi. Osittaista oireyhtymää esiintyi lisäksi 5-15 %:lla. Uudemmissa amerikkailissa epidemiologisissa tutkimuksisa häiriön elinaikaprevalenssi on arvioitu huomattavasti suuremmaksi, esimerkiksi National comorbidity survey -tutkimuksessa noin 8 %:ksi. Naisilla esiintyvyys on kaksi kertaa suurempaa kuin miehillä. Merkittävä osa tästä selittyy sillä, että naiset altistuvat miehiä miehiä enemmän seksuaaliselle väkivallalle. Yhdysvalloissa tavallisin häiriöön liittyvä traumaattinen tapahtuma on naisilla seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen, miehillä taas sotakokemukset ja yleensä väkivaltaisten tapahtumien silminäkijänä oleminen. Äkillinen odottamaton tapahtuma, joka on sisältänyt läheisen omaisen kuoleman, liittyy molemmilla sukupuolilla usein traumaperäiseen stressireaktioon. Häiriö voi ilmaantua missä iässä tahansa. Traumaperäisen stressihäiriön ilmaantuvuus viimeistään 12 kuukauden aikana on eri maissa tehdyissä väestötutkimuksissa ollut 1,1-1,3 %. (Lönnqvist 2011, 275-276.)
Väestöissä, jotka ovat joutuneet kokemaan erityisen paljon voimakkaita traumaattisia tapahtumia esimerkiksi sodan, luonnonmullistusten, poliittisen vainon tai pakolaisuuden yhteydessä, häiriön esiintyvyys on luonnollisesti vielä paljon suurempi: 15-90 %. Yli puolet kidutuksen uhreista ja lähes kaikki entiset keskitysleirivangit ovat kärsineet pitkaikaisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä. (Lönnqvist 2011, 276.)
Ainakin 80 %:lla traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivistä on elinaikanaan myös jokin muu mielenterveyden häiriö. Tavallisimpia näistä ovat mielialahäiriöt ja alkoholismi. Mitä vaikeammasta traumasta on kysymys, sitä todennäköisempää on, että muu häiriö on syntynyt traumaperäisen stressihäiriön jälkeen. Tällöin muu häiriö on pikemmin traumaperäistä stressireaktiota pahentava kuin sille altistava tekijä. (Lönnqvist 2011, 276.)
Traumaperäisen stressireaktion kulku ja ennuste ovat hyvin vaihtelevia. Häiriö voi olla vain muutamia kuukausia kestävä hyväennusteinen tila tai jatkuva vuosikymmeniä kestävänä, vaikeasti invalidisoiva oireyhtymänä. Häiriö alkaa usein äkillisenä stressireaktiona, ja erityisesti akuutit voimakkaat dissosiaatiiviset oireet ennakoivat pidempiaikaista oireyhtymää. Noin puolella traumaperäaisestä stressireaktiosta kärsivistä oireet selvästi lievittyvät itsestään ensimmäisten kolmen kuukaudden aikana ja häviävät lähes kokonaan 1-3 vuoden aikana. Ainakin kolmasosalle jää kuitenkin useita vuosia kestävä krooninen oireyhtymä. Useimmilla häiriöstä kärsivillä oireiden vaikeusaste vaihtelee suuresti uusien ajankohtaisten stressitekijöiden mukaan. Väestössä häiriön kesto näyttäisi olevan hoitoa saaneilla selvästi lyhyempi kuin ilman hoitoa jääneillä. Voimakas välttämiskäytyminenoireilu, samanaikaiset päihdeongelmat ja persoonallisuushäiriöt liittyvät huonoon ennusteeseen. (Lönnqvist 2011, 276.)
Osalle vaikeista traumaperäisistä stressireaktioista kärsiville voi kehittyä kokonaisvaltainen persoonallisuuden muuttuminen. ICD-10:n luokitukseen sisältyykin tuhoisaa kokemusta seuraavan persoonallisuuden muutoksen -diagnoosi. Ennen tällaisen diagnoosin asettamista on tutkittava huolellisesti potilaan oireiden kehitys ja arvioitava hoidon mahdollisuudet. (Lönnqvist 2011, 276.)
Etiologia
Voimakas traumaattinen tapahtuma on välttämätön, mutta harvoin riittävä edellytys traumaperäisen stressireaktion syntymiselle. Suuronnettomuudet ja voimakkaat tapahtumat voivat aiheuttaa häiriön kenelle tahansa ilman muita etiologisia tekijöitä. Toisaalta valtaosa monien suuronnettomuuksien uhteista on toipunut psyykkisesti hyvin. Rauhan aikaan elävissä länsimaissakin yli puolet väestöstä joutuu joskus elämänsä aikana kohtaamaan vakavia onnettomuuksia tai rikoksia. Suurimmalle osalle heistä ei kuitenkaan synny pitkäaikaista traumaperäistä stressioireyhtymää. (Lönnqvist 2011, 276.)
Traumaperäisen stressihäiriön syntymisen ja kroonistumisen riskit voivat lisät traumaan liitttyvät, sitä edeltävät ja sen jälkeiset tekijät. Ihmisarvoa alentavat tai voimakkaasti nöyryyttävät tapahtumat, kuten kidutuksen uhriksi joutuminen, ovat erityisen traumaattia, samoin massiiviset onnettomuudet, jotka hävittävät ihmisen koko aiemman elinympäristön ja siihen liittyvän jatkuvuuden tunteen. Suuronnettomuuteen liittyvä monien ruhjoutuneiden ruumiiden ja hyvin vaikeiden palovammojen käsittely altistaa myös pelastushenkilöstön traumaattiseille reaktioille. Tapahtumassa mahdollisesti saadut fyysiset vammat, erityisesti aivovammat ja niiden puutteellinen hoito, lisäävät altistumista traumaperäisille häiriöille. Toisaalta onnettomuuden tai rikoksen uhrin fyysinen vahingoittumattomuuskin voi olla riksitekijä silloin, kuin se johtaa hoidon tai muun tuen ulkopuolelle jäämiseen. Toistuvat aiemmat ja eritysesti lapsuudenaikaiset traumaattiset tapahtumat lisäävät häiriön riskiä myöhempien järkytyskokemusten yhteydessä. (Lönnqvist 2011, 276.)
Traumaattista tapahtumaa edeltävät mielenterveyden häiriöt, kuten masennusoireyhtymät, ahdistuneisuushäiriöt, päihdeongelmat tai persoonallisuushäiriöt, ovat traumaperäisen stressihäiriön ja sen kroonistumisen riskitekijöitä. Traumaa edeltävät häiriöt voivat altistaa traumaperäiselle stressireaktiolle paitsi vaikeuttamalla järkytyksestä toipumista myös altistamalla traumaattiselle tapahtumalle itselleen. Sosiaalisen tuen vähäisyys on myös osoitettu riskitekijäksi. Lisäksi traumaattisia tapahtumia kokeneisiin kohdistuva yhteiskunnallinen asenne voi olla selittävä tekijä traumaperäisen stressireaktion kielteiselle ennusteelle. Toisaalta sosiaalinen tuki ja yhteisön myötätunto voivat suojata häiriöltä ja edistää toipumista. (Lönnqvist 2011, 276-277.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Case: Traumaperäinen stressihäiriö
42-vuotias kiinteistönvälittäjä tuli työterveysasemalle keskittymisvaikeuksien ja unettomuuden vuoksi. Potilas oli kolme kuukautta aiemmin ollut liikenneonnettomuudessa. Hänen autoonsa oli törmännyt varomattomaan ohitukseen lähtenyt ajoneuvo. Vieressä istunut työtoveri ja vastaantulleen auton ajaja kuolivat. Potilas oli ollut vain pari minuuttia tajuttomana, mutta hänen alaraajansa murtuivat useasta kohdasta, ja hän jäi noin tunniksi puristuksiin autoonsa. Keskussairaalan kirurgisella osastolla kuukauden kestäneen hoidon aikana hänen psyykkinen vointinsa oli tuntunut hyvältä, joskin hän oli saanut sairaalassa unilääkkeitä kipulääkkeiden ohella. Kotiutuksen jälkeen hän alkoi nukkua katkonaisesti heräten sydän tykyttäen painajaisiin, vjossa onnettomuustapahtuma ja autossa puristuksissa oleminen toistuivat samanlaisina joka yö. Sairaalasta määrätty lyhytvaikutteinen unilääke ei auttanut unihäiriöön, vaan tuntui vain pahentavan sitä. Potilasta alkoi päivittäin vaivata syyllisyys siitä, että ei ollut pystynyt kertomaan onnettomuustapahtumasta tai voinnistaan omaisilleen, koska nämä tuntuivat vain ahdistuvan tästä. Alaraajamurtumat paranivat hyvin, mutta työhönpaluu epäonnistui keskittymisvaikeuksien vuoksi. (Lönnqvist 2011, 277.)
Kolmella ensimmäisellä käynnillä työterveyslääkäri vastaanotolla käytiin läpi onnettomuustapahtumia. Potilas koki tämän helpottavana, mutta nukkui edelleen huonosti heräten aamuyöllä. Hänen mielialansa laski ja murtukohtiin liittyvä kipuilu yltyi uudelleen. Työterveyslääkäri totesi, että potilaalla on sekä traumaperäinen stressireaktio että keskivaikea masennustila. Potilaalle aloitettiin psykiatrin puhelinkonsultaatioiden perusteella mirtatspiin-lääkitys, 30 mg/vrk; unilääkkeestä luovuttiin. Tukea antavissa keskusteluissa käytiin uudelleen läpi sekä onnettomuutta että siitä toipumista. Potilasta kannustettiin jatkamaan myös fysikaalista kuntoutustaan. Unihäiriö korjaantui viikon kuluttua. Potilas pystyi palaamaan työhönsä kuukauden kuluttua, mutta ei uskaltanut ajaa autolla, mikä aiheutti työlle selvää haittaa. Työterveyslääkäri suunnitteli yhdessä potilaan kanssa varovaisen harjoitteluohjeman, jossa potilas aloitti autolla ajon vähitellen ensin kotipihallaan ja sitten muun liikenteen mukana. Potilaan työkyky palasi ennalleen, joskin hitaasti. Antidepressiivinen lääkehoito lopetettiin vuoden kuluttua. Jos potilaan toipuminen ei olisi alkanut hoidon ensimmäisten kuukausien kuluessa, olisi työterveyslääkäri lähettänyt hänet psykiarille vakuutusyhtiön tukeman tiiviin psykoterapian järjestämistä ja toisen masennuslääkkeen hoitokokeilua varten. (Lönnqvist 2011, 277.)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lyhytaikaisen tai pitkäaikaisen stressin ja traumaattisten tapahtumien vaikutuksesta aivoihin ja elimistön neuroendokrinologiseen säätelyyn on tehty valtava määrä tutkimusta, mutta vain osa tästä koskee diagnosoitujen traumaperäisten häiriöiden biologisia riskitekijöitä. Traumaperäisestä astessireaktiosta kärsivillä on todettu matalampia plasman, virtsan ja syljen kortisolitasoja kuin samanlaisen tapahtuman kokeneilla vertailuhenkilöillä, joille ei ole kehittynyt traumaperäistä stressireaktiota. Myös välittömästi traumaattisen tapahtuman jälkeen mitatut kortisolieritysvasteet ovat matalampia niillä, joille häiriö seurannassa kehittyy verrattuna muihin samanlaisen tapahtuman kokeneisiin. Valkosolujen glukokortikoidireseptorien määrä ja sensitiivisyys on traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä todettu suuremmaksi kuin muista mielenterveyden häiriöistä kärsivillä tai samanlaisessa traumatapahtumassa olleilla. Deksametasonikokeessa on todettu lisämunuaisen kortisolierityksessä poikkeavan voimakasta vaimentumista eli hypersuppressiota. Löydös on päinvastianen kuin merkittävällä osalla masennuspotilaista. Myös ACTH- ja CRF-erityksessä sekä kortisolin vuorokausivaihtelussa on havaittu löydöksiä, jotka viittaavat siihen, että stressihermojärjestelmän sisäinen säätely on traumaperäisessä stressireaktiossa tunnusomaisella tavalla poikkeava. Käytännön kliinisessä työssä näitä lavoratoriotutkimuksia ei kuitenkaan voida käyttää diagnostiikan apuna, koska niihin liittyy runsaasti potilaskohtaisia sekoittavia tekijöitä. (Lönnqvist 2011, 277-278.)
Fysiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että traumaperäiseisestä stressireaktiosta kärsivillä on tunnusomaisia autonomisen hermoston toiminnan piirteitä, muun muassa suurempi sydämen lyöntitiheys, korkeampi verenpaine ja ylipäätään lisääntynyt sympaattisen hermoston aktiivisuus sekä lepotilassa että stressivasteena. On arvioitu, että samanaikainen keskimääräistä pienempi lisämunuaisen kortisolivaste ja suurempi sympaattisen hermoston toiminta aiheuttaisivat traumaattisen kokemuksen biologisen lukkiutumisen. (Lönnqvist 2011, 278.)
Traumaperäiseen stressireaktioon näyttäisi liittyvän samanlaisia noradrenergisen järjestelmän sensitiivisyyden muutoksia kuin paniikkihäiriöön ja muihin ahdistuneisuushäiriöihin. On myös viitteitä siitä, että häiriö voisi jakautua alatyyppeihin noradrenergisen ja serotonergisen sensitiivisyyden suhteen. Myös muiden välittäjäainejärjestelmien hypersensitiivisyyteen viittaavia löydöksiä on todettu. (Lönnqvist 2011, 278.)
Aivojen kuvantamistutkimuksissa on osalla traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivistä todettu hippokampuksen alueen merkittävää pienentymistä. PET-tutkimuksissa on havaittu, että traumasta muistuttavien ärsykkeiden ja mielikuvatehtävien aikana oikeaan aivopuoliskoon painottuva limbisten ja paralimbisten alueiden sekä näköaivokuoren aktiivisuus lisääntyy ja vasemman aivopuolikson aivokuoren temporaalialueiden sekä frontaalisen Brocan alueen aktiivisuus vähenee. On kuitenkin epäselvää, mitkä aivojen rakenteelliset tai toiminnalliset muutokset ovat syntyneet traumaattisen kokemuksen tai traumaperäisen stressireaktion alkamisen jälkeen ja mitkä jo ennen traumaa. (Lönnqvist 2011, 278.)
Kaksoistutkimusten mukaan traumaperäisten oireiden kehittymiseen vaikuttavat myös perinnölliset tekijät. (Lönnqvist 2011, 278.)
Hoito
Pitkäaikaisesta tai vaikeasta traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivät tulisi ohjata psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Lieviä ja lyhytkestoisia 1-2 kuukautta kestäneitä oireyhtymiä voidaan hoitaa psykiatristen konsultaatioiden tuella myös perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa tai mahdollisten fyysisten vammojen hoidosta ja kuntoutuksesta vastaavassa yksikössä, jos hoitava lääkäri ja työryhmä hankkivat asiaan liittyvää lisäkoulutusta. Hoito voi yleensä olla avohoitoa, ellei monihäiriöisyys tai hyvin voimakas toimintakyvyn lasku edellytä tutkimusta ja hodion aloitusta sairaalassa. Monissa maissa on vaikeiden traumaperäisten stressireaktioiden hoitoon ja erityisryhmiin perehtyneitä avohoidon erityisyksiköitä kuten Suomessa kidutettujen kuntoutusyksikkö Helsingin Diakonissalaitoksella. (Lönnqvist 2011, 278.)
Traumaperäisen stressireaktion huolellinen diagnostiikka ja myös asiamukainen fyysiten vammojen ja sairauksien tutkiminen ovat sinänsä hoitoa. Traumaattisen kokemuksen kärsivällinen ja myötäelävä läpikäynti on välttämätöntä sekä häiriön tunnistamisessa että hoidon aloitusta varten. Tältä osin häiriön hoidossa noudatetaan akuutin kriisihoidon periaatteita myös silloin, kun hoitoon tulo on viivästynyt ja traumaattisesta tapahtumasta on kulunut pidempi aika (ks. edellä tässä luvussa traumaattisen kriisin kulku ja hoidon periaatteet). Monet pelkäävät, että hoitava henkilö ei ehdi tai ei pysty riittävästi kuuntelemaan niitä järkyttäviä kokemuksia, joista oireilu on saanut alkunsa. Alkuselvittelyihin onkin varattava riittävästi aikaa. (Lönnqvist 2011, 278.)
Traumaattiseen tapahtumaan mahdollisesti liittyvien fyysisten vammojen huolellinen tutkiminen, hoitaminen ja kuntouttaminen sekä potilaalle annettava asianmukainen tieto vammoihin liittyvistä löydöksistä antaa turvallisuudentunnetta, joka edistää traumaperäisestä stressihäiriöstä toipumista. Tietyille potilasryhmille, kuten esimerkiksi kidutuksen uhreille, on kehitetty fyysiatrisia kuntoutusmuotoja, jotka ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myös psyykkiselle toipumiselle. (Lönnqvist 2011, 278-279.)
Samanaikaisten muiden psyykkisten häiriöiden tunnistaminen on tärkeää: erityisesti traumaperäiseen stressihäiriöön kohdistuvaan psykoterapiaa ei voida toteuttaa, jos potilas kärsii vaikeasta masennustilasta tai päihderiippuvuudesta. Tällaiset tilat onkin yleensä arvioitava hoidollisesti ensisijaisiksi traumaperäiseen stressireaktioon nähden. (Lönnqvist 2011, 279.)
Kriisipsykoterapia ja myös psykodynaaminen lyhytpsykoterapia, jossa käydään läpi traumaattista tapahtumaa ja sen merkitystä ihmisen psyykkisessä kokonaiskehityksessä, on todettu muutamissa kontrolloiduissa tutkimuksissa tehokkaiksi äkillisessä, vain muutamia kuukausia kestänessä traumaperäisessä stressireaktiossa. Pitkäaikaisemmissa ja vaikeammissa oireyhtymissä kriisi-inverventiohoito ei ole yleensä riittävä, eikä psykodynaamisen psykoterapian tehokkuudesta ole vakuuttavaa näyttöä. Yksittäisissä tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia hypnoosihoidolla, jossa traumaattisiin muistikuviin yhdistetään suggestion avulla rentoutumistekniikoita. (Lönnqvist 2011, 279.)
Pitkäaikaisten traumaperäisten stressihäiriöiden hoidossa kognitiivis-behavioraalista lähestymistapaa käyttävän psykoterapian tehokkuus on osoitettu hyvin. Hyviä tuloksia on saatu useilla erilaisilla kognitiivis-behavioraalisilla hoitomuodoilla, joissa kaikissa on yhtenä hoidon osana aktiivinen vähittäinen uudelleen altistuminen traumaattiselle tapahtumalle joko mielikuvissa, mielleyhtymiä tuottavien ärsykkeiden avulla tai tapahtumapaikalla. Tähän altistumiseen yhdistetään syntyneiden ajatus- ja tunnereaktioiden jäsentämistä ja erilaisia oireherkkyyttä vähentäviä eli desensitoivia rentoutumistekniikoita. Hoidon määrätietoisena tavoitteena on, että potilas pystyy aktiivisen harjoittelun avulla vähitellen voittamaan välttämisoireensa ja hallitsemaan traumaattisiin muistikuviin liittyvää ahdistuneisuuttaan. Samanlaisen trauman kokeneilla potilailla hoito voidaan toteuttaa myös ryhmässä. (Lönnqvist 2011, 279.)
Kognitiivis-behavioraliisen lähestymistavan puitteissa on kehitetty myös erityistekniikoita kuten silmanliikkeiden ja poisherkistämisen yhdistämistä hyväksikäyttävä EMDR (eye movement desensitization and reprocessing). Vaikka EMDR:n vaikutusmekanismit ovat vielä epäselviä, sen vaikuttavuus on hyvä, joskaan ei välttämättä parempi kuin muiden traumaan fokusoituvien kognitiivis-behavioraalisten hoitomuotojen teho. EMBR:n käyttö vaatii oman koulutuksensa, eikä tätäkään hoitoa tule käyttää ilman potilaan kokonaisarviota. (Lönnqvist 2011, 279.)
Traumaattisen kokemuksen psykodynaaminen ymmärtäminen ja kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan pikemminkin potilaan kokemus ymmärretyksi tulemisesta on edellytys aktiiviselle hoitoyhteistyölle. Kaikissa psykoterapiamuodoissa on syytä ottaa huomioon traumaattisen tilanteen muistikuviin mahdollisesti liittyvät häpeän- ja syyllisyydentunteet ja tukea potilaan itsearvostusta. (Lönnqvist 2011, 279.)
Merkittävä osa, 10-20 %, kroonisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivistä ei pysty hyötymään kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta eikä muustakaan tiiviistä psykoterapiasta. Heitä voidaan kuitenkin merkittävästi auttaa tukea antavalla hoitusuhteella, toiminnallisella psykiatrisella kuntoutuksella ja lääkehoidolla. Suuri osa kaikista traumaattisen tapahtuman kohdanneista ihmisistä ja myös niistä, jotka kärsivät traumaperäisestä stressihäiriöstä, voi merkittävästi hyötyä hyvin toteutetuista vertaistukiryhmätapaamisista, kunhan muustakin tarpeenmukaisesta hoidosta on huolehdittu. (Lönnqvist 2011, 279.)
Lääkehoito on traumaperäisen stressireaktion hoidossa toissijainen psykososiaaliseen hoitoon nähden. Lääkehoidosta voi olla jopa huomattavaa psykologista haittaa, jos henkilö kokee lääkemääräyksen vain lääkärin keinon välttää traumaattisen kokemuksen myötätuntoista kuuntelemista. Lääkehoito on kuitenkin aiheellinen ainakin niille potilaille, joilla on itsepintaisia, hyvin voimakasta oireilua tai toimintakyvyn jatkuvaa alentumista tai vain osittainen hoitovaste psykoterapeuttiseen hoitoon. Osalla oireyhtymään liittyy niin vakava psyykkisten voimavarojen väheneminen, että he eivät pysty aktiiviseen psykoterapiaan ennen kuin tilaa on lievitetty lääkehoidon avulla. On erityisen tärkeää kertoa potilaalle lääkehoidon tavoitteista ja perusteista: lääkehoidon tavoitteena ei ole traumaattisen kokemuksen kieltäminen tai sammuttaminen vaan oireiden hallinnan lisääminen psyykkistä työtä varten. (Lönnqvist 2011, 279-280.)
Kun lääkehoitoa käytetään, masennuslääkkeet ja niiden ryhmässä SSRI -lääkkeet eli serotoniinin takaisinoton estäjät ovat ensisijaisia. Useat korkeatasoiset lumekontrolloidut tutkimusket ovat osoittaneet SSRI-lääkehoidon vaikuttavuuden traumaperäisen stressireaktion hoidossa. Paraoksetiini ja setraliitti on osoitettu selvästi tehokkaiksi näissä tutkimuksissa, joissa potilaat olivat sekä miehiä että naisia ja he olivat kohdanneet siviilielämään kiittyviä traumaattisia tilanteita ja kärsineet myös vähemmän kroonisista häiriöistä. Myös fluoksetiini on osoitettu tehokkaaksi. Noin kaksi kolmasosaa potilaista on kliinisesti erittäin merkittävästi hyötynyt SSRI-hoidosta sekä itse traumaperäisessä stressioireyhtymässä että samanaikaisissa muissa häiriöissä. Mirtatsipiini-hoidon vaikuttavuudesta on saatu näyttöä, ja tämä lääke soveltuu väsyttävän vaiktutuksensa vuoksi erityisesti niille potilaille, jotka kärsivät vaikeasta unettomuudeta. Myös venlafaksiini saattaa olla tehokas traumaperäisen stressihäiriön lääkehoidossa. Jo aiempina vuosina trisyklisistä masennuslääkkeistä saatiin jonkin verran vaikuttavuusnäyttöä, mutta ne ovat haittavaikutusten vuoksi uudempiin masennuslääkkeisiin nähden toissijaisia PTSD:n hoidossa. (Lönnqvist 2011, 280.)
Masennuslääkitys aloitetaan pienellä annoksella, ja sitä suurennetaan asteittain samaan tapaan kuin paniikkihäiriön lääkehoidossa. Depressiolääkkeen vaste traumaperäisen stressireaktion oireille tulee hitaammin kuin keskimäärin masennsutiloissa, vas neljän viikon hoidon jälkeen. Depressiolääkkeen todellinen hoitovaste voidaan tässä häiriössä arvioida aikaisintaan vasta 6-8 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta. Lääkehoidon toteuttaminen edellyttää siis hyvää tukea antavaa hoitosuhdetta. Lääkeannoksen tulee olla vähintään yhtä suuri kuin masennustilojen hoidossa. Jos jollekin masennuslääkkelle, kuten esimerkiksi sertraliinille, ei saada hoitovastetta, on perusteltua tehdä hoitokokeilu ainakin yhdellä tai kahdella toisen ryhmän lääkkeellä esimerkiksi venlafaksiinilla tai amitriptyylillä, ennen kuin lääkehoidosta luovutaan. Sekä tutkimusnäyttö että kliiniset kokemukset viittaavat siihen, että asianmukainen depressiolääkehoito edesauttaa traumaperäräisen stressihäiriön psykorerapian toteuttamista. (Lönnqvist 2011, 280.)
Vaikka traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivä on joko ajoittain tai jatkuvasti ahdistunut, ei ahdistuksen lieventäminen bentsodiatsepiinihoidolla ole riippuvuusriskun vuoksi vuoksi yleensä suositeltavaa. Bentsodiatsepiineillä ei ole todettu hoituvastetta trauman uudelleen kokemisen oireisiin tai välttämistäyttäytymiseen. Bentsodiatsepiimihoitoa tulisi mieluimmin käyttää vain ajoittain tarvittaessa tai lyhytaikaisesti, jos ollenkaan. Jakuvampaan bentsodiatsepiinihoitoon tulsi mennä vain, jos potilas kärsii jatkuvasta sietämättömästä tuskaisuudesta, joka ei lievity psykososiaalisella hoidolla tai depressiolääkkeillä. Useissa avoimissa tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia propranololista ja klonidunista häiriöön liittyvein autonomisten hermoston oireiden hoidossa. Propranololia annoksella 20-80 mg/vrk voidaan suositella häiriöön liittyvän sydämentykytyksen ja vapinan hoitoon tarvittaessa tai määräaikaisesti. Joidenkin potilaiden painajaisunia propranololi voi kuitenkin pahentaa. (Lönnqvist 2011, 280.)
Osa psykoosilääkkeistä saatta lisälääkityksenä lievittää vaikean traumaperäisen stressihäiriön oireita, mutta antipsykootit eivät yleensä kuulu traumaperäisen stressihäiriön hoitoon, ellei potilaalla ole myös samanaikaisesti psykoottinen häiriö tai voimakasta vihamielistä käytöstä. Avoimissa tutkimuksissa, tapausselostuksissa ja joissakin pieniä aineistoja käyttäneissä kontrolloiduissaq tutkimuksissa on kuvattu myönteisiä vasteita lukusilole muillekin lääkeaineille, joista erityisesti lamotrigiini saattaa olla hyödyllinen, mikäli oireisiin yhdistyy impulssikontrollin ongelmia, raivonpuuskia tai voimakasta mielialan vaihtelua. Epilepsialääkkeet saattavat olla hyödyllisiä vaikeden dissosiatiivisten palaumaoireiden eli flashback-tilojen hoidossa. Kun traumaperäisen stressihäiriön hoidossa käytetään psykoosilääkkeitä, mielialan tasaajia tai epilepsialääkkeitä, potilas kuuluu erikoissairaanhoitoon tai vähintäänkin erikoislääkärin konsultaatioon. (Lönnqvist 2011, 280.)
// Oulun mielenterveystoimisto, lue huuliltani: "traumaperäistä stressireaktiota ei hoideta psykoosilääkkeillä", vaikka niitä on kiva määrätä paidatonta juoksua harjoittavalle oululaiselle.
Toipumisen kannalta olisi suositeltavaa, että potilas voisi palata mahdollisimman nopeasti työhönsä tai muihin järkytyskokemusta edeltäviin normaaleihin toimintoihinsa. Tämä olisi otettava huomioon jo äkillisessä stressireaktiossa, koska pitkään jatkuva sairausloma altistaa välttämiskäyttäytymisen urautumiselle. Useissa työpaikoissa on saatu hyviä kokemuksia työterveyshuollon valvomasta nopeasta ja parin viikon aikana asteittain tapahtuvasta palaamisesta työpaikalle, jossa ei aivan heti edellytetä täyttä työpanosta voimakkaiden traumaattisten tapahtumien jälkeen. Tapahtumassa mahdollisesti syntyneet fyysiset vammat saattavat tietenkin pitkittää työkyvyttömyyttä ja vaikeuttaa myös psyykkisen työkyvyn palautumista. Traumaperäisestä stressireaktiosta kärsivien kohdalla olisi pyrittävä siihen, että potilas saisi tapahtumaan liittyvän mahdollisen rahallisen korvauksen aktiivisen hoidon ja kuntoutuksen korvauksena eikä niinkään pysyvänä haitta-päivärahana. Joillakin häiriö voi johtaa hvyin pitkään työkyvyttömyyteen. Tehokkaan hoidon lisäksi olisi tutkittava myös työtehtävien muuttamista tai uudelleenkoulutuksen mahdollisuudet. Vakuutusoikeudellisen käsittelyn venyttäminen haittaa hoitoa ja valitettavan usein edistää tilan kroonistumista. (Lönnqvist 2011, 280-281.)
Ennaltaehkäisy
Yksittäinen jälkipuintitilaisuus ei estä traumaperäisen stressireaktion syntyä, mutta äkillisen stressireaktion hyvällä yksilötason hoidolla ilmeisesti on pidempikestoiselta oireilulta ennaltaehkäisevää vaikutusta. (Lönnqvist 2011, 281.)
Pelastushenkilöstön sekä terveydenhuoltoalan työntekijöiden hyvä ammattitaito sekä työyksiköiden asianmukainen koulutus, harjoittelu ja muu varautuminen poikkeustilanteiden hoitoon ovat omiaan ehkäisemään työstä johtuvia traumaperäisiä stressireaktioita. Poikkeustilanteita koskeva koulutus ja valmiussuunnittelu onkin myös osaltaan ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, samoin myös kaikki se yhteiskunnan turvallisuutta lisäävä toiminta, jolla pyritään estämään onnettomuuksia ja muita traumaattisia tapahtuma. (Lönnqvist 2011, 281.)
KIRJALLISUUTTA:
Ahola, K, Honkonen, T, Isometsä E, Kalimo R, Nykyri R, Aromaa A, Lönnqvist J. The relationship between job-related burnout and depressive disorders - results from the Finnish Health 2000 Study. J Affecti Disord 2005; 88: 55-62.
Ahola K, Honkonen T, Isometsä E, Kalimo R, Nykyri R, Koskinen S, Aromaa A, Lönnqvist J. Burnout in the general population. Results from the Finnish Healt 2000 Study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2006; 41: 11-17.
Bisson J, Andrew M, Psychological treatment of post-taumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2007; Issue 3. Art No: CD003388.
Casey P, Maracy M, Kelly B D, Lehtinen V, Ayuso JL. Can adjustment disorders and depressive epidisode be distinguished ? Results from ODIN. J Affect Disord 2006; 92: 291-297.
Charney D S. Psychobiological mechanisms of resilience and vulnerability: implications for successfull adaption to extreme stress. Am J Psychiatry 2004; 151: 195-216.
Haravuori H, Suomalainen L, Marttunen M. Jokelan ja Kauhajoen nuorten psyykkinen hyvinvointi - miten nuoret voivat tänään. Duodecim 2010. s. 70-85.
Honkonen, T. Työ ja mielenterveys. Kirjassa: Martimo K P, Antti-Poika M, Uitti J, toim. Työstä terveyttä. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010, s. 70-85.
Korkeila K, Törmä M. Psyykkisesti traumatisoitunut potilas yleislääkärin vastaanotolla -diagnosoi, tue ja seuraa. Doudecim 2010; 126: 2645-543.
Kähärä K, Ala-aho S, Hakala A-L, Toivonen T, Turunen T. (2010). Koulusurmien jälkeinen psykososiaalinen tuki - mitä Kauhajoen tapauksesta opittiin. Duodecim; 126: 2654-2660.
Leppävuori A, Paimio S, Avikainen T, Nordman T, Puustinen K & Riska M. (2009). Suuronnettomuustilanteiden kriisityö. Helsinki: Tammi.
National Collaborating Centre for Mental Health. (2005). Post-taumati stress disorder: the managemetn of PTSD in primary and secondary care. London: National Institute for Health and Clinical Excellence (NICE).
Pelkonen M, Marttunen M, Henriksson M, Lönnqvist J. (2007). Adolescent adjustment disorder: precipitant stressors and distress syptoms of 89 outpatients. Eurepean Psychiatry 2007; 22: 288-295.
Saari S, Kantanen I, Kämäräinen L, Parviainen K, Valoaho S & Yli-Pirilä P (toim). (2009). Hädän hetkellä - psyykkisen ensiavun opas. Helsinki: Duodecim ja Suomen punainen risti.
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2009). Traumaattisten tilanteiden psykososiaalinen tuki ja palvelut. Opas kunnille ja kuntayhtymille. STM:n julkaisuja 2009: 16.
Stein D J, Ipser J C & Seedat S. (2006). Pharmacotherapy for posttraumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2006; 1: CD002795.
Www.kaypahoito.fi. Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Dudecim ja Suomen Psykiatriayhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Luettavissa 24.8.2009.
Tuunainen A, Akila R & Räisänen K. Osaatko tunnistaa työuupumuksen ja hoitaa sitä? Cuodecim 2011; 127: 1139-1146.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Lönnqvist Jouko. (2011). Potilaan tutkiminen. Teoksesta Lönnqvist Jouko, Henriksson Markus, Marttunen Mauri & Partonen Timo (toim). Keuruu: Duodecim.
Lönnqvist Jouko. (2011). Psyykkiset kriisit, sopeutumishäiriöt ja stressireaktiot. Teoksesta Lönnqvist Jouko, Henriksson Markus, Marttunen Mauri & Partonen Timo (toim). Keuruu: Duodecim.
Järjetön rakkaus ja järjettömiä kielikuvia
Järjetön rakkaus on syksyn sävel 2012 voittajakappale, jonka esitti eräs laulunopettaja, nimeä en nyt muista, ei ole jotenkin jäänyt mieleen. Mielestäni laulussa on joitakin rakkauslaulun tyylilajina sopimattomia rivejä, sekä loppusoinnuttomia rivejä, joita kommentoin seuraavassa:
Niinpä, Juice Leskinen, Reino Helismaa ja Juha Vainio ovat kuolleet. Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia.
Lähdet / jonkun toisen matkaan,
soitat mulle yöllä... / vuoden päästä taas. // loppusoinnuttomia rivejä; parempi esim. "soitat kun loistaa tähdet / vuoden päästä uudestaan.
Voit olla varma, / hetkeekään en mieti
ehdoitta mä saavun / sua noutamaan. // loppusoinnuttomia rivejä; parempi esim. "oon sun kohtalos' ja karma / sä valo ilon jonka aina saan.
Sinä oot, / se päätös jonka pyörrän,
takki jonka käännän, / vaikka pelottaa.
Sinä oot, / se mihin loppuu kohtuus,
missä alkaa hulluus, / järjetön rakkaus. // outoja sanavalintoja; parempi esim. "oot läheisyys ja hulluus, / tämä järjetön rakkaus."
Cr.
Miksi se uskoo? / miksi se toivoo?
Miksi se kärsii? / mutta kestää? // nämä kaksi riviä ovat viittaus Raamatun "usko, toivo, rakkaus" -fraasiin. Viimeinen rivin voisi korjata muotoon "kun aika kiirehtii."
Miksi se vain riuhtoo? / miksi se vain ei irtoo? // tyylirikos sanassa "riuhtoo"; parempi esim. "Miksi se elää tahtoo?
Miksi se kärsii? / mutta kestää? // puuttuu loppusointi; parempi esim. "Ei voi surua estää, / mutta kestää."
Miksei sitä hengiltä saa? // väkivaltainen kielikuva; parempi esim. "miksi sydän tahtoo rakastaa?"
Loukkaa / tuhat kertaa vielä,
väitä ettet tiedä / miestä huonompaa. // eivät rakastavat ihmiset loukkaa toisiaan, he kilpailevat toistensa kunnioituksesta. Vihamielisyyden hyväksyminen ei kuulu rakkauteen, vaan "virtahepoon olohuoneessa."
Voit olla varma, / anteeksi saat aina // jos rakastaa, ei loukkaa, eikä tarvitse pyydellä tai antaa anteeksi.
ei kai ole sulla / sen helpompaa. // väkivaltaisessa elävän ihmisen "Tukholman-syndrooma"-puhetta.
Minä oon, / se päätös jonka pyörrät,
takki jonka käännät, / kun me suudellaan.
Sinä oot, / se mihin loppuu kohtuus,
missä alkaa hulluus, / järjetön rakkaus.
[ Repeat Cr. ]
Cr 2: Järjetön rakkaus / pelottavan vahva
Puhdistava voima / sano miksi se kaiken / yhä uskoo?
Miksi se toivoo? Miksi se kestää?
Miksi sitä hengiltä ei saa? // väkivaltainen kielikuva; parempi esim. "miksei se voi koskaan luovuttaa?"
Lähde uudelleen, / sinä tiedät kuinka kaipuu kiskaisee
Surun / ketjustansa rakkkaus riuhtaisee.
Sut takaisin aina / aina!
[ Repeat Cr. ]
[ Repeat Cr 2. ]
tiistai 6. marraskuuta 2012
Pohjois-Scandinavian pääkaupunni - Oulu
Pohjois-Scandinavian pääkaupunni - Oulu -brändistä. Oulu on tyly, kylmä ja tylyistä ja kylmistä asukkaistaan tunnettu kyykyssä olevaa hyttystä pienempi keskustapuoluelainen maalaistaajama (henkisesti) Perämeren rannalla Hailuodon itäpuolella. Paidaton juoksija oulu on syntyisin Hailuodosta (ja ylpeä siitä).
Alors (ransk. niinpä), Pohjois-Scandinaviassa on vain poroja, eskimoita, lunta, jäätä, lunta ja jääkarhuja (sekä NATOn Hercules-kuljetuskoneita, jotka lentävät sokkona päin tuntureita), ja Oulu on osa Fenno-Scandiaa, jotta että miten itsensä nimeäminen (kuten Oulun Karjasillan asukkaat nimesivät itsensä Suomen parhaimmaksi kaupunginosaksi tässä jonakin vuonna) voi nostattaa Oulu-Cityn (sekin Oulu-brändäyksen tulos) Pariisin (eräs josssin määrin tunnettu ranskalainen kaupunni, esim. "maailman rakkauden pääkaupunki") tasolle. Vastaus : Ei per#&/#%% mitenkään ! Tästäkin huolimatta, jatketaan lajinmukaisia harjoituksia juoksijat (juoksentelijoista ei ole mitenkään väliä, eihän?)
Ainoan ystäväsi rakastavin terveisin
paidaton juoksija oulu
(kun juoksurakkaudesi vuoksi sinut viedään tarkkailtavaksi ouluMielisairaalaan ja ouluPoliisi metsästää sinua tekaistujen ilmiantojen perusteella, silloin juoksurakkaus on totta).
Alors (ransk. niinpä), Pohjois-Scandinaviassa on vain poroja, eskimoita, lunta, jäätä, lunta ja jääkarhuja (sekä NATOn Hercules-kuljetuskoneita, jotka lentävät sokkona päin tuntureita), ja Oulu on osa Fenno-Scandiaa, jotta että miten itsensä nimeäminen (kuten Oulun Karjasillan asukkaat nimesivät itsensä Suomen parhaimmaksi kaupunginosaksi tässä jonakin vuonna) voi nostattaa Oulu-Cityn (sekin Oulu-brändäyksen tulos) Pariisin (eräs josssin määrin tunnettu ranskalainen kaupunni, esim. "maailman rakkauden pääkaupunki") tasolle. Vastaus : Ei per#&/#%% mitenkään ! Tästäkin huolimatta, jatketaan lajinmukaisia harjoituksia juoksijat (juoksentelijoista ei ole mitenkään väliä, eihän?)
Ainoan ystäväsi rakastavin terveisin
paidaton juoksija oulu
(kun juoksurakkaudesi vuoksi sinut viedään tarkkailtavaksi ouluMielisairaalaan ja ouluPoliisi metsästää sinua tekaistujen ilmiantojen perusteella, silloin juoksurakkaus on totta).
Harjoitus La 3.11.2012
Juostu puolikas (21.1 km) vanhan Terwamaratonin reitillä (lähtö ja maali Oulun pääkirjaston edessä). Juoksualusta Oulujoen pohjoispuolella sohjoinen, vasemman jalan isovarvas kastui ja paleltui, ja oli todella kipeä ("sattuu, vaan ei se haittaa ks. Eva W".). Kiruginveitsellä poistettu kuollut kudos, ja kipu hävisi. Loppukirin taisteluhuuto : "hop, hop, hop." Toimii.
Ainoan ystäväsi terveisin
paidaton juoksija oulu.
Päivän juoksusitaatti : "Tässä on sellainen juju, että kun alkaa palella, laitetaan vaatetta päälle (vastaus kysymykseen 'onko kylmä')."Ilmeisesti tuli taas peloteltua oululaisia (ja tehtyä karate-iskuja ja potkuja aivan tietämättä, jotka pelottavat oululaisia tatuoituja miehiä (valehehtelevia raukkoja) ja oulupoliisia (valehtelevia raukkoja). Tästäkin huolimatta, jatketaan lajinmukaisia harjoituksia, koska meillä ei ole muuta pelättävää kuin itse pelko (W.C. in 2. W.W.).
Päivän teemabiisi : "I'm highway to hell /../ Don't stop me (AC/DC)."
Ainoan ystäväsi terveisin
paidaton juoksija oulu.
torstai 18. lokakuuta 2012
Oulupoliisin opetukset : Pyllistämällä putkaan !
Kuten tiedämme, Tikun ja Takun donitsi- ja kahvityöelämä sisältää lukuisia haasteita. Tärkein niistä on Oulun kaupungin alueella tapahtuva pyllistämisen estäminen, varsinkin kun se kohdistuu vakaviin ja vastuullisiin harakka-auton kaksoisnolliin (James Bond -asia, lupa tappaa Cityjäniksiä, kun niiden pukeutuminen ei miellytä jokaista oululaista).
Ällös ole pelokas, oulupoliisin poika valveilla on, ainakin pyllistelyn suhteen (ihmisiä saa ampua, raiskata ja omaisuutta varastaa aivan vapaasti, sehän ei ole mitenkään tärkeää pyllistelyyn verrattuna, ainakaan aina epäystävällisen oulupoliisin mielestä). Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoistuksia, tytsit ja poitsit.
PS. Eikohän tästä nettiartikkelista irtoa taas jokin oulupoliisin tekaistu syyte tyylin "teki karateiskuja ilmaan", "pelotteli vanhuksia" tai "huusi tappouhkauksia lapsille", niin kuin oulupoliisilla on perinteisesti ollut tapana? (Vastaus on tietenkin: kyllä, ehdottomasti, nyt otetaan pa.ju.oululta luulot pois. Mutta miten voi ottaa luulot pois, koska pa.ju.oululla ei ole luuloja?)
"Kaduilla tapahtuvan pyllistelyn suhteen meillä on nollatoreranssi, vai tahdotko sitä, että käy siten kuin Tampereella (naispoliisi pamputti alastonta Hervannassa) (Oulupoliisin Tiku ja Taku laillinen uhkaus kesällä 2012)."Tätähän on harjoiteltu mm. Rovaniemellä poliisivankilan vartijan kanssa (aseharjoitus kahvilassa, poliisivankilan vartija kuoli). Jokainen seuraava harjoitus Oulun kadulla tuo putkaa, kuten Taku uhkasi kesällä 2012 pa.ju.oululle kesällä 2012 Oulun Raksilan S-Marketin takapihalla. Tiku ja Taku tehostivat vaatimustaan harakka-auton sinisillä vilkkuvaloissa ja piipaa-diskoäänellä. Nämä kolme liikettä (ja muutkin samansuuntaiset liikkeet poliisia kohtaan) ovat ehdottomasti, jyrkästi ja auttamattomasti kiellettyjä Oulu-Cityn kaduilla (Nokia-mokien iso-city, Kivisydän-kaupunni), joten alkää tehkö niitä (ellette halua tiiliaikaa Oulun polliisivankilassa):
PS. Eikohän tästä nettiartikkelista irtoa taas jokin oulupoliisin tekaistu syyte tyylin "teki karateiskuja ilmaan", "pelotteli vanhuksia" tai "huusi tappouhkauksia lapsille", niin kuin oulupoliisilla on perinteisesti ollut tapana? (Vastaus on tietenkin: kyllä, ehdottomasti, nyt otetaan pa.ju.oululta luulot pois. Mutta miten voi ottaa luulot pois, koska pa.ju.oululla ei ole luuloja?)
torstai 11. lokakuuta 2012
1# Pitkä ikä : Saavuttamista edistävät tekijät
Pitkän iän saavuttamista edistävät tekijät ovat ihmisen ominaisuuksia ja elämäntapoja ja -malleja jotka voivat hyvissä olosuhteissa edesauttaa häntä saavuttamaan keskimääräistä pidemmän eliniän. Tällaisia tekijöitä ovat mieleisensä liikunnan harrastaminen, yhteisöllisyys ja laaja sosiaalinen verkosto, läheiset ystävyyssuhteet tai hyvä parisuhde sekä mielekäs työnteko. (Friedman & Martin 2011, 10 ja 301.)
"Onnellisuus ei välttämättä johda pitkään elämään (Friedman & Martin 2011, 301.)
"Sosiaalinen rikkaus on tärkeä pitkälle elämälle ja pitää osata valita
oikea seura (Friedman & Martin 2011, 63 ja 237)".
"Optimismin suurin hyöty on siinä, että se edistää terveyttä edistävää käyttäytymistä, mutta optimismin on oltava realistista. (Friedman & Martin 2011,71-73.)
"Vanhimmat ovat onnellisimpia, mutta onnellisuus ei ole tehnyt heitä pitkäikäiseksi (Friedman & Martin 2011, 74)."
"Ihmisen täytyy saada elää (Anja K. Oulussa 8.10.2012)." Tunnollisuudella on myönteinen vaikutus elinikään, koska järkevyys ohjaa välttämään vaarallisia käyttäytymistapoja ja johtaa hyviin elämänvalintoihin terveydessä ja ihmissuhteissa. (Friedman & Martin 2011, 45-46).
Pitkän iän saavuttaminen perustuu useisiin elämän aikana tehtyihin valintoihin, jotka vaikuttavat yhdessä persoonallisuuden, lähtökohtien, sosiaalisten ryhmien, käyttäytymisen ja työn kanssa haasteiltaan muuttuvassa pitkäjänteisessä prosessissa. Pitkä ikä on pitkäjänteisen ja useita eri muuttujia sisältävän muutosprosessin riittävän hyvän hallinnan tulos. (Friedman & Martin 2011, 306.)
Pitkän elämän saavuttaneiden ihmisten ominaisuudet ja elämäntavat kuvaavat aktiivista tavoitteisiin suuntatumista, voimakasta suoriutumisen ja saavuttamisen tunnetta sekä syvää elämän tuottamaa tyydytystä. Elämän tarkoitus syntyy ahkerasta työstä, yhteisöllisyydestä sekä terveistä elämäntavoista. (Friedman & Martin 2011, 301.)
Friedmannin ja Martinin teos perustuu 80 vuotta kestäneeseen Lewis Telmanin vuonna 1921 aloittamaan seurantatutkimukseen johon osallistui 1528 henkilöä. Tutkimus aloitettiin, kun osallistujat olivat lähes kymmenvuotiaita. (Friedman & Martin 2011, 9-10, 300 ja 308.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
"Sosiaalinen rikkaus on tärkeä pitkälle elämälle ja pitää osata valita
oikea seura (Friedman & Martin 2011, 63 ja 237)".
"Optimismin suurin hyöty on siinä, että se edistää terveyttä edistävää käyttäytymistä, mutta optimismin on oltava realistista. (Friedman & Martin 2011,71-73.)
"Vanhimmat ovat onnellisimpia, mutta onnellisuus ei ole tehnyt heitä pitkäikäiseksi (Friedman & Martin 2011, 74)."
"Ihmisen täytyy saada elää (Anja K. Oulussa 8.10.2012)."
Pitkän iän saavuttaminen perustuu useisiin elämän aikana tehtyihin valintoihin, jotka vaikuttavat yhdessä persoonallisuuden, lähtökohtien, sosiaalisten ryhmien, käyttäytymisen ja työn kanssa haasteiltaan muuttuvassa pitkäjänteisessä prosessissa. Pitkä ikä on pitkäjänteisen ja useita eri muuttujia sisältävän muutosprosessin riittävän hyvän hallinnan tulos. (Friedman & Martin 2011, 306.)
Pitkän elämän saavuttaneiden ihmisten ominaisuudet ja elämäntavat kuvaavat aktiivista tavoitteisiin suuntatumista, voimakasta suoriutumisen ja saavuttamisen tunnetta sekä syvää elämän tuottamaa tyydytystä. Elämän tarkoitus syntyy ahkerasta työstä, yhteisöllisyydestä sekä terveistä elämäntavoista. (Friedman & Martin 2011, 301.)
Friedmannin ja Martinin teos perustuu 80 vuotta kestäneeseen Lewis Telmanin vuonna 1921 aloittamaan seurantatutkimukseen johon osallistui 1528 henkilöä. Tutkimus aloitettiin, kun osallistujat olivat lähes kymmenvuotiaita. (Friedman & Martin 2011, 9-10, 300 ja 308.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
2# Pitkä ikä : Strategia
Strategia on elämän kokonaismalli, jolla ihminen voi ylläpitää terveyttä ja mahdollistaa pitkäikäisyyden muiden tekijöiden sen salliessa. Strategioita on useita ja yleisimmät ovat seuraavat (aakkosjärjestyksessä):
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
- Eksentrikon tie: Vakava ihminen, joka tarttuu hänelle tarjoutuviin tilaisuuksiin.
- Humoristin tie: huumoria käytetään vaikeuksien voittamiseen lämminsydämisellä ja mielekkäällä tavalla, ei tuhoavasti tai ongelmia vähätellen.
- Huolestuneen tie: Harkitseva suunnittelu, hallinnan ja saavutuksen tunne ja sisu. Ei välttämättä unelmien toteutumista.
- Liikunnallisen tie: Liikunta on osa elämäntapaa.
- Murehtijan tie: Johtaa terveydestä huolehtimiseen.
- Opetuslapsen tie: Vapaaehtoinen palveleminen uskonnollisessa yhteisössä.
- Tavoitteellisen tie: Ihmisistä välittäminen vaikka ei olekaan sosiaalinen.
- Tunnollisen tie: Lapsena ja aikuisena.
- Tutkijan tie: Luovuus, tieteen tekeminen ja tutkijakollegat.
- Uutteran tie: Kova työnteko, ankara stressi ja suuret saavutukset.
- Yhteisöllisen tie: kyky solmia hyviä ihmissuhteita. (Friedman & Martin 2011, 290-300.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
3# Pitkä ikä : Elämäntapa
Elämäntapa on ihmisen itselleen luontaisiksi kokemista toiminnoista koostuva hänelle tyypillinen ajankäyttömalli, joka määrää suurelta osin hänen terveytensä ja sitä kautta myös hänen elinikäodotuksensa. Onnellisuutta lisäävät elämänohjeet ovat useissa tapauksissa samoja kuin pitkään ikään tähtäävät elämänohjeet, joita ovat mm.
katsotaan televisiota harkiten
vietetään aikaa ystävien kanssa
liikutaan riittävästi
ollaan yhteisöllinen ja vahvistetaan sosiaalisia siteitä
opiskellaan (Friedman & Martin 2011, 83-85.)
Edellinen viiden kohdan lista on osa pitkäaikaisia ja -jänteisiä arjen toimintamalleja, joilla on mahdollista lisätä terveyttä ja onnellisuutta. Tunnollisella ihmisellä on paljon terveitä ajatuksia ja toimintamalleja joiden yhteisvaikutuksesta hän todennäköisesti on pitkäikäinen. (Friedman & Martin 2011, 84 ja 106.)
Pitkän elämän mahdollistava elämäntapa kulkee mielekkään ja mielenkiintoisen elämän läpi ja sisältää itsekorjausmekanismin, jonka avulla palataan terveellisiin elämäntapoihin. Ihmisen tie luodaan sitkeydellä, harkinnalla, kovalla työllä ja tiiviillä ystävyys- ja yhteisösuhteilla. (Friedman & Martin 2011, 301.)
"Ihminen, joka keskittyy elämään, voi elää iäkkääksi. Oman kuoleman ajatteleminen unohtuu kun tarttuu hetkeen, mutta kuolemasta puhuminen on elämäntavan seuraus, kuolemasta puhumisen välttäminen ei yksin pidennä elinikää. (Friedman & Martin 2011, 101-102.)"
"/../ Haluan vielä toistaa ja painottaa tätä väitettäni: Me emme voi saavuttaa korkeaa ikää kulkemalla jonkun toisen ihmisen tietä. Minun tapani suojelevat minun elämääni, mutta sinut ne ottaisivat hengiltä. (Mark Twain 70-vuotispäivillään teoksesta Friedman & Martin 2011, 147.)"
"Pienten päätösten ja reaktioiden kumuloituminen johtaa [elämässä] suuriin ja merkittäviin seurauksiin (Friedman & Martin 2011, 268.)
"Elämä voisi olla vieläkin parempaa, jos vastaan tuleviin haasteisiin tartuttaisiin rohkeammin (Friedman & Martin 2011, 104)." "Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia (p.j.o.)." Useimmiten sekä onnellisuutta että terveyttä edistää se, että tekee oikeita asioita. Tärkeintä on aluksi muuttaa vanhoja toimintatapoja pitkäjänteisesti koska kestävä muutos tapahtuu ja toteutuu pienin, mutta etenevin askelin. (Friedman & Martin 2011, 51 ja 86.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
Pitkän elämän mahdollistava elämäntapa kulkee mielekkään ja mielenkiintoisen elämän läpi ja sisältää itsekorjausmekanismin, jonka avulla palataan terveellisiin elämäntapoihin. Ihmisen tie luodaan sitkeydellä, harkinnalla, kovalla työllä ja tiiviillä ystävyys- ja yhteisösuhteilla. (Friedman & Martin 2011, 301.)
"/../ Haluan vielä toistaa ja painottaa tätä väitettäni: Me emme voi saavuttaa korkeaa ikää kulkemalla jonkun toisen ihmisen tietä. Minun tapani suojelevat minun elämääni, mutta sinut ne ottaisivat hengiltä. (Mark Twain 70-vuotispäivillään teoksesta Friedman & Martin 2011, 147.)"
"Pienten päätösten ja reaktioiden kumuloituminen johtaa [elämässä] suuriin ja merkittäviin seurauksiin (Friedman & Martin 2011, 268.)
"Elämä voisi olla vieläkin parempaa, jos vastaan tuleviin haasteisiin tartuttaisiin rohkeammin (Friedman & Martin 2011, 104)." "Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia (p.j.o.)."
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
4# Pitkä ikä : Yhteiskunnan toimenpiteet
Yhteiskunnan toimenpiteet ovat sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimenpiteet, jotka auttavat ihmisiä elämään terveinä mahdollisimman pitkään ja siten säästämään yhteiskunnan kustannuksia. Pitkä ikä perustuu muutamaan hyvää terveyssuositukseen ja niiden soveltamiseen henkilön oman tilanteen mukaan. (Friedman & Martin 2011, 306-309 ja 310.)
"Juoksu päivässä pitää lääkärin loitolla (esimerkki terveyssuosituksesta jota on osattava soveltaa oikein by p.j.o. 8.10.2012)."
"Yksinkertaistetut terveyssuosituslistat ovat yleensä suppeita ja harhaanjohtavia sekä joskus tappavan vaarallisia (Friedman & Martin 2011, 305-306.)
"Terve sielu terveessä kehossa (ASIC)."
"Hyvin sopeutuneista ja sosiaalisesti vakaassa yhteiskunnassa kasvaneista lapsista tulee todennäköisesti terveitä ja pitkäikäisiä aikuisia (Friedman & Martin 2011, 309-310)." Yhteiskunnan tapa suhtautua pitkän iän saavuttamiseen on uhka ja sairauksien hallitsema, lääkäri- ja ongelmakeskeinen, jolloin jätetään huomioimatta parhaat mahdolliset ratkaisut. Suurimmat virheet suhtautumisessa terveyteen ja elinikään ovat korostaa perimän ja virallisten terveyssuositusten ylivaltaa pyrittäessä parantamaan näitä muuttujia. (Friedman & Martin 2011, 305-306.)
Telmanin tutkimuksen mukaan yhteiskuntassa, jossa sen jäsenet ovat tunnollisia, tavoitteisiin suuntautuneita ja yhteisöllisiä, on ihmisillä todennäköisintä saavuttaa korkea ikä mahdollisimman terveinä. Fyysinen ja psyykkinen terveys liittyvät läheisesti toisiinsa. (Friedman & Martin 2011, 308-309.)
Friedmannin ja Martinin teos perustuu 80 vuotta kestäneeseen Lewis Telmanin vuonna 1921 aloittamaan seurantatutkimukseen johon osallistui 1528 henkilöä. Tutkimus aloitettiin, kun osallistujat olivat lähes kymmenvuotiaita. (Friedman & Martin 2011, 9-10, 300 ja 308.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
"Yksinkertaistetut terveyssuosituslistat ovat yleensä suppeita ja harhaanjohtavia sekä joskus tappavan vaarallisia (Friedman & Martin 2011, 305-306.)
"Terve sielu terveessä kehossa (ASIC)."
"Hyvin sopeutuneista ja sosiaalisesti vakaassa yhteiskunnassa kasvaneista lapsista tulee todennäköisesti terveitä ja pitkäikäisiä aikuisia (Friedman & Martin 2011, 309-310)."
Telmanin tutkimuksen mukaan yhteiskuntassa, jossa sen jäsenet ovat tunnollisia, tavoitteisiin suuntautuneita ja yhteisöllisiä, on ihmisillä todennäköisintä saavuttaa korkea ikä mahdollisimman terveinä. Fyysinen ja psyykkinen terveys liittyvät läheisesti toisiinsa. (Friedman & Martin 2011, 308-309.)
Friedmannin ja Martinin teos perustuu 80 vuotta kestäneeseen Lewis Telmanin vuonna 1921 aloittamaan seurantatutkimukseen johon osallistui 1528 henkilöä. Tutkimus aloitettiin, kun osallistujat olivat lähes kymmenvuotiaita. (Friedman & Martin 2011, 9-10, 300 ja 308.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
5# Pitkä ikä : Umpikujaan johtavat myytti
Umpikujaan johtava myytti on arkiajatteluun juurtunut väärä käsitys, tavanomainen neuvo, jolla ei ole tieteellistä pohjaa. Eräät myytit voivat johtaa kuolemantapauksiin, ja terveyttä koskevat neuvojen käyttökelpoisuus on aina harkittava henkilö- ja tapauskohtaisesti. (Friedman & Martin 2011, 12-14.)
Eräitä umpikujaan johtavia myyttejä ovat:
Naimisissa olevat elävät pitempään (myytti)
Hyvät kuolevat nuorina, pahat vanhoina (myytti)
Laiskat pysyvät terveinä (myytti)
Jää eläkkeelle mahdollisimman nuorena, niin elät pitempään (myytti)
Onnellinen ja huoleton ihminen elää pitempään (myytti)
Jos uskot, että sinua rakastetaan ja sinusta välitetään, pysyt terveenä (myytti)
Murehtiva ja vakava ihminen elää lyhyempään (myytti)
Tapauskovaiset elävät pitempään (myytti)
Liikunta on sitä tehokkaampaa, mitä rasittavampaa se on (myytti)
Mitä aikaisemmin lapsi aloittaa koulun, sitä paremmin hän menestyy elämässä (myytti)
Askeettinen elämä takaa pitkän eliniän (myytti) (Friedman & Martin 2011, 13.)
Nauru pidentää ikää (kun naurat yksin TV:tä katsellen ja syöt koko illan) (myytti) (Friedman & Martin 2011, 86).
Liikunta tekee hyvää -mantra (myytti) (Friedman & Martin 2011, 150).
Rentoudu. Vältä stressiä. Älä tee liikaa töitä (myytti). (Friedman & Martin 2011, 192).
Huumori tuottaa automaattisesti terveyttä (myytti) (Friedman & Martin 2011, 295)."
Hyvät ajatukset synnyttvät tarmoa ja elinvoimaa (myytti) (Friedman & Martin 2011, 71).
"Miellyttävä ihminen on ystävällinen, lempeä, yhteistyöhaluinen ja luottavainen", mutta pelkkä miellyttävyys ei ole pitkän iän tae, vaan hyvät sosiaaliset suhteet (Friedman & Martin 2011, 82).
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
Eräitä umpikujaan johtavia myyttejä ovat:
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
6# Pitkä ikä : Tunnollinen ja luotettava
Tunnollinen ja luotettava lapsi on henkilö ns. tiedemiestyyppi joka on hiukan pakkomielteinen ja huolestunut asioista. Tunnollisuus ennustaa pitkää elinikää myös aikuisiässä esiintyessään ja paras yhdistelmä on tunnollinen lapsi-tunnollinen aikuinen. (Friedman & Martin 2011, 37-38, 44 ja 448-49).
"Onnellinen voi nauraa, koska hän on (mahdollisesti) varakas, terve ja viisas (Friedman & Martin 2011, 85)."
"Kypsä velvollisuudentuntoisen aikuisen tärkein tehtävä on pitää mielenterveytensä hyvänä (Friedman & Martin 2011, 52)." Tunnollinen ja luotetteva ihminen suojelevat terveyttään ja pitävät siihen kohdistuvat riskit mahdollisimman pieninä, heidän hermorakenteensa ei lisää riskikäyttäytymistä sekä se, että tunnollisuudesta seuraa hyvälaatuiset ihmissuhteet. Tunnollinen ihminen luo itse valinnoillaan tien pitkään ikään. (Friedman & Martin 2011, 45-46.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
"Kypsä velvollisuudentuntoisen aikuisen tärkein tehtävä on pitää mielenterveytensä hyvänä (Friedman & Martin 2011, 52)."
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
7# Pitkä ikä : Fyysisen aktiivisuuden taso
Fyysisen aktiivisuuden taso on ihmisen valitsemaan elämäntapaan ja sen mieltymyksiin kuuluva säännöllinen liikunnan määrä joka pysyy yleensä samansuuruisena koko elämän ajan. Aktiivinen elämäntapa on henkilön valinta, jossa hän liikkuu henkilökohtaisen tyydytyksen vuoksi eikä ulkoisen pakon vuoksi. Hyväkuntoiset ihmiset ovat liikkumattomia terveempiä ja kuntoilun määrä mitoitetaan kunkin henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. (Friedman & Martin 2011, 148, 150, 160-161 ja 164-165.)
"En ole milloinkaan harrastanut minkäänlaista liikuntaa lukuunottamatta nukkumista ja lepämistä, enkä koskaan aiokaan harrastaa. Liikunta on inhottavaa. Eikä siitä voi olla hyötyä jos on väsynyt; ja minä olen aina väsynyt. Haluan vielä toistaa ja painottaa tätä väitettäni: Me emme voi saavuttaa korkeaa ikää kulkemalla jonkun toisen ihmisen tietä. Minun tapani suojelevat minun elämääni, mutta sinut ne ottaisivat hengiltä. (Mark Twain 70-vuotispäivillään teoksesta Friedman & Martin 2011, 147.)"
"Älä juokse, jos et pidä juoksemisesta. Jos nautit jostain muusta fyysisestä aktiviteetista tee sitä ja pidä siitä kiinni. (Friedman & Martin 2011, 165)."
"Marathoninpuute ei ole sairaus (Friedman & Martin 2011, 158-160)." Tällä hetkellä ei tiedetä, mikä on keskivertoihmisen optimaalinen fyysisen aktiivisuuden taso eikä sitä, mikä on nykyisten liikuntasuositusten mukaisesta liikunnasta saatava hyöty. Henkilön tasoon nähden liiallinen liikunta on haitallista. (Friedman & Martin 2011, 158-160.) [liikarasitus eli ns. ylikunto].
Ihmisen tulisi valita sellainen liikuntamuoto joka sopii hänen mieltymyksiinsä ja elämäntapaansa. Ihmisen olisi hyvä lisätä fyysistä aktiivisuuttaan niissä liikuntamuodoissa joiden parissa hän viihtyy ja joita hän haluaa jatkaa pitkäjänteisesti. (Friedman & Martin 2011, 165.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
"Älä juokse, jos et pidä juoksemisesta. Jos nautit jostain muusta fyysisestä aktiviteetista tee sitä ja pidä siitä kiinni. (Friedman & Martin 2011, 165)."
"Marathoninpuute ei ole sairaus (Friedman & Martin 2011, 158-160)."
Ihmisen tulisi valita sellainen liikuntamuoto joka sopii hänen mieltymyksiinsä ja elämäntapaansa. Ihmisen olisi hyvä lisätä fyysistä aktiivisuuttaan niissä liikuntamuodoissa joiden parissa hän viihtyy ja joita hän haluaa jatkaa pitkäjänteisesti. (Friedman & Martin 2011, 165.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
8# Pitkä ikä : Kova työnteko
Kova työteko on henkilön sisäisestä innostuksesta ja elämän haltuun ottamisen asenteesta kertova toiminta, jolla älykkyys ja tieto ohjataan tuottavaan toimintaan. Haasteiden vastaanottaminen ei yleensä merkitse terveysriskiä. (Friedman & Martin 2011, 215-216.)
"Todellinen työstressi syntyy henkilösuhteista (Friedman & Martin 2011, 202)." Ihmisen kyky sietää stressiä riippuu stressin tyypistä ja siitä, miten hän sitä käsittelee ja pitkäkestoinen sietokyvyn ylittävä stressi (sota, vuosikausia kestävä kiusaaminen) on aina ongelma. Ponnistelu tavoitteiden saavuttamiseksi, uusien tavoitteiden asettaminen kun edellinen on saavutettu sekä sitoutuminen ja tuottavana pysyminen on yksi useiden pitkäikäisten elämäntavan osatekija. (Friedman & Martin 2011, 193-194 ja 215-216.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
9# Pitkä ikä : Uskonnollisuus
Uskonnollisuus lisää naisen pitkäikäisyyttä jos siihen kuuluu aktiivinen toiminta uskonnollisessa yhteisössä ja sosiaalisesta yhteenkuuluvaisuudesta. Miehen pitkäikäisyydelle uskonnollisuuden vaikutus on merkityksetön. (Friedman & Martin 2011, 227-228.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
10# Pitkä ikä : Yhteisöllisyys
Yhteisöllisyys on henkilön vastavuoroisten sosiaalisten siteiden luoma yhteenkuuluminen muiden ihmisten muodostamaan ryhmään ja sillä katsotaan olevan voimakas myönteinen vaikutus pitkäikäisyyden ennusteeseen. Sosiaalisten verkostojen luominen ja ylläpitäminen on tärkein tekijä elämän laadun ja pituuden kannalta. (Friedman & Martin 2011, 239.)
Pisimpään elävät ne joilla on useita toiminnallisia siteitä sosiaalisissa verkoissaan ja jotka toimivat aktiivisesti muiden auttamiseksi (mm. vapaaehtoistyö). Yhteisön palvelujen kuluttajien eliniän odotus on lyhyempi. Aktiivinen työ vapaaehtoisessa sosiaalisessa verkossa on tärkein ihmisen elämän laatua parantava tekijä. Friedman & Martin 2011, 240.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
Pisimpään elävät ne joilla on useita toiminnallisia siteitä sosiaalisissa verkoissaan ja jotka toimivat aktiivisesti muiden auttamiseksi (mm. vapaaehtoistyö). Yhteisön palvelujen kuluttajien eliniän odotus on lyhyempi. Aktiivinen työ vapaaehtoisessa sosiaalisessa verkossa on tärkein ihmisen elämän laatua parantava tekijä. Friedman & Martin 2011, 240.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
11# Pitkä ikä : Juoksemisen turhuus
Juokseminen josta henkilö ei nauti on hukkaan heitettyä aikaa. Parempi tehdä sen sijaan jotain josta pitää. Toisaalta, ihmiselle on sallittava juoksu, jos hän kokee sen tärkeäksi itselleen. (Friedman & Martin 2011, 153-155 ja 158-161.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
12# Pitkä ikä : Katastrofipelko
Katastrofipelko on henkilön elämänasenne, jolla hän ajatuksillaan tulkitsee tai selittää ikävät tapahtumat kielteisiä odotuksia lisäävinä jolloin pessimistiset ajatukset kuluttavat psyykkistä energiaa ja vaikuttavat tunteisiin ja käyttäytymiseen, ja voivat kohonneeseen kuolemanriskiin väkivallan, sydänkohtauksen, syövän, onnettomuuden tai infektion vuoksi. Katastrofipelkoinen voi itse aiheuttaa itselleen ongelmia. (Friedman & Martin 2011, 87-88 ja 90.)
"Jokainen pikku kompurointi ei ole elämää suurempi katastrofi tai maailmaloppu tai 'kaikki on menetetty' -tilanne (Friedman & Martin 2011, 88, 90 ja 100)." Katastrofipelkoisella (erityisesti miehillä) on riski kuolla ennenaikaisesti, heillä on pinnalliset suhteet muihin ja kyvyttömyys vastata ongelmien esittämiin haasteisiin. Lisäksi he eivät pysty jättämään niitä taakseen niin kuin pitäisi. (Friedman & Martin 2011, 90.)
Tottumukseksi muodostuneiden ajatuskuvioiden muuttaminen tapahtuu hitaasti ja se edellyttää päättäväisyyttä, sisua ja kärsivällisyyttä. Katastrofipelkoon liittyy negatiivisiä ajatteluprosesseja joita voidaan muuttaa mm. kognitiivisen terapian, rationaalisen tarkastelun tai "mikä on pahinta mahdollinen tilanne?" -harjoituksen avulla. Mikäli henkilöllä on pitkäaikainen mielenterveysongelma, voi ainoa apu löytyä ammattihenkilöstön suunnalta. (Friedman & Martin 2011, 107-109.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
Tottumukseksi muodostuneiden ajatuskuvioiden muuttaminen tapahtuu hitaasti ja se edellyttää päättäväisyyttä, sisua ja kärsivällisyyttä. Katastrofipelkoon liittyy negatiivisiä ajatteluprosesseja joita voidaan muuttaa mm. kognitiivisen terapian, rationaalisen tarkastelun tai "mikä on pahinta mahdollinen tilanne?" -harjoituksen avulla. Mikäli henkilöllä on pitkäaikainen mielenterveysongelma, voi ainoa apu löytyä ammattihenkilöstön suunnalta. (Friedman & Martin 2011, 107-109.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
13# Pitkä ikä : Traumaattinen stressi
Traumaattinen stressi on pitkittynyt stressireaktio ja suuri uhka terveydelle. Henkilöt, jotka kykenevät löytämään mielekkyyttä traumaattisen stressin kokemuksista (mm. sota, terrorismi) ja pystyvät palauttamaan oman turvallisuudentunteensa maailmassa voivat yleensä elää terveellisesti. (Friedman & Martin 2011, 269 ja 280-281.)
Mikäli stressin epäterveet ratkaisut (ailahtelevaisuus, juominen, ylensyönti, tupakointi, unihäiriöt, jne.) jotka yleensä ilmenevät samanaikaisesti ja toisiaan vahvistaen saavat vallan, eliniän odotus yleensä laskee merkittävästi. (Friedman & Martin 2011, 280.)
Paras tapa selvitä traumaattisesta stressistä on elämänhallinnan tunteen lisääminen ja käyttökelpoisten taitojen opetteleminen auttaen yhteisön muita jäseniä. Lisäksi tulee huolehtia fyysisestä kunnosta ja tehdä haasteellista työtä jonka tuloksen kokee itselleen tärkäksi. (Friedman & Martin 2011, 281.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
Mikäli stressin epäterveet ratkaisut (ailahtelevaisuus, juominen, ylensyönti, tupakointi, unihäiriöt, jne.) jotka yleensä ilmenevät samanaikaisesti ja toisiaan vahvistaen saavat vallan, eliniän odotus yleensä laskee merkittävästi. (Friedman & Martin 2011, 280.)
Paras tapa selvitä traumaattisesta stressistä on elämänhallinnan tunteen lisääminen ja käyttökelpoisten taitojen opetteleminen auttaen yhteisön muita jäseniä. Lisäksi tulee huolehtia fyysisestä kunnosta ja tehdä haasteellista työtä jonka tuloksen kokee itselleen tärkäksi. (Friedman & Martin 2011, 281.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
14# Pitkä ikä : Medikalisaatio
Medikalisaatio on lääketieteen ylikorostaminen ihmisen terveyden ylläpitäjänä jolloin jokainen vajavuus, vaiva ja haitta tulkitaan lääketieteelliseksi ongelmaksi. Tämä johtaa terveydenhuollon resurssien siirtymiseen pois sairauksien hoidosta terveyden kannalta merkityksettömiin toimenpiteisiin sekä tarpeettomiin potilasvahinkoihin. (Friedman & Martin 2011, 284-285.)
"Nykyaikainen lääketiede auttaa vain vähän pitkään ikään pyrkiviä ihimisiä, enemmän apua on terveyspsykologiasta, lääketieteellisestä sosiologiasta, epidemiologiasta, genetiikasta ja elämän kaaren kehityksestä. (Friedman & Martin 2011, 27)."
"Terveyden ylläpidon tulee keskittyä yksilön ominaisuuksiin, ei sairauksien ominaisuuksiin (Friedman & Martin 2011, 28-29.)
"Ihminen vastaa itse pitkään ikään johtavista valinnoista (Friedman & Martin 2011, 27)." Aikaisemmin pienet kehon toimintahäiriöt on hoidettu esim. ystävien, valmentajien, metoreiden, vanhempien, hygieenikoiden, papiston tai pomojen toimesta mutta medikalisaatio on aiheuttanut sen että lääkäreiden tulisi hoitaa ne mieluiten pillereillä. Ihminen voi, medikalisaation unohtaen, rakentaa elämäntavallaan oman terveytensä pyrkiessään hyvään elämänlaatuun ja pitkään ikään. (Friedman & Martin 2011, 285-286.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
"Terveyden ylläpidon tulee keskittyä yksilön ominaisuuksiin, ei sairauksien ominaisuuksiin (Friedman & Martin 2011, 28-29.)
"Ihminen vastaa itse pitkään ikään johtavista valinnoista (Friedman & Martin 2011, 27)."
KIRJALLISET LÄHTEET:
Friendman, Howard S. & Martin, Leslie R. (2011). Pitkän iän salaisuus – Kahdeksan vuosikymmenen tutkimus paljastaa yllättäviä polkuja terveyteen ja pitkään ikään. (alkuperäisteos The Longevity Project – Surprising Discoveries for Health and Long Life from the Landmark Eight-Decade Study) suomentanut Ritva Hellsten. Tallinna: Basam Books. ISBN 978-952-260-033-2.
15# Pitkä ikä : Merry Chrismas
(Joulukortti Anja K. Campridge 10.10.1988)
These are
my Christmas Wishes for You
Joy
in your heart, your mind, your soul.
Peace
with youself and with the universe.
Harmony.
Courage
to feel, to need, to reach out.
Freedom
to let yourself be bound by love...
Friendship.
Wisdom
to learn, to change, to let go.
Acceptance
of the truth and beauty wihtin yourself.
Growth.
Pleasure
in all that you see, and touch and do.
Happiness
with yourself and with the world.
Love. (Maureen Doan. )
Merry Christmas
These are
my Christmas Wishes for You
Joy
in your heart, your mind, your soul.
Peace
with youself and with the universe.
Harmony.
Courage
to feel, to need, to reach out.
Freedom
to let yourself be bound by love...
Friendship.
Wisdom
to learn, to change, to let go.
Acceptance
of the truth and beauty wihtin yourself.
Growth.
Pleasure
in all that you see, and touch and do.
Happiness
with yourself and with the world.
Love. (Maureen Doan. )
Merry Christmas
torstai 4. lokakuuta 2012
Tämä on siilin elämää, ei vähempää, ei enempää
Tämä suomalaisen miehen tie on siilin elämää. Kirsi Kunnas sanoo seuraavaa:
KIRJALLISET LÄHTEET:
Helakisa, Kaarina. (1999). Pikku Pegasos - 400 kauneinta lastenrunoa. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-05618-2.
Oi, sanoi siili,Voiko ihminen itkeä väärin? Anyway, jatketaan harjoituksia tytöt ja pojat. N'oublier jamais: "Ihminen tekee sen, mikä on ihmiselle oikein (p.j.o. 4.10.2012)."
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta !
Ja se on aivan totta.
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli. (Kirsi Kunnas teoksesta Helakisa 1999, 182.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Helakisa, Kaarina. (1999). Pikku Pegasos - 400 kauneinta lastenrunoa. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-05618-2.
Haikuja : Elämä, valo; Syyskuu; Elämän tie
Kirjoita haiku. Tavuja riveillä viisi, seitsemän, viisi. Siis tehtävä iisi.
ELÄMÄ, VALO
SYYSKUU
ELÄMÄN TIE
Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia. Pitäkää itsenne miehinä, tytöt ja pojat.
ELÄMÄ, VALO
Hiljainen talo.
Kirsikankukka valvoo.
Elämä, valo.
SYYSKUU
Aika laulaa.
Sade etsii sinut.
Syyskuu.
ELÄMÄN TIE
Askel turha,
toinen, kauas vie.
Elämän tie.
Tästäkin huolimatta, jatketaan harjoituksia. Pitäkää itsenne miehinä, tytöt ja pojat.
Oulukiusaaminen : Normi
Normi on kaikkia ryhmän jäseniä koskeva velvoittava odotus siitä, miten ryhmän sosiaalisissa tilanteissa pitää olla ja käyttäytyä. Yhteiset normit ovat yksilöitä sitovia ja rajoittavat toimintamallien määrää. (Salmivalli 1998, 50.)
"Ryhmän jäsenet ovat normien tartuntalähteitä ja levittäjiä (Salmivalli 1998, 51)."
Ryhmän normi voi olla tiedostamaton, ääneen lausumaton tai määrämuotoinen. Ryhmän jäseninä toimivat yksilöt vaikuttavat yhdessä muodostamansa yhteisön normirakenteeseen ja normit tulevat näkyviksi ja vaikuttavat yksilöiden toiminnan kautta. (Salmivalli 1998, 51.)
Normien rajoittava vaikutus ei ole aina negatiivinen, vaan ne mahdollistavat sujuvan vuorovaikutuksen. Joissakin ryhmissä normit voivat johtaa yhteisöväkivaltaan. (Salmivalli 1998, 51.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
Ryhmän normi voi olla tiedostamaton, ääneen lausumaton tai määrämuotoinen. Ryhmän jäseninä toimivat yksilöt vaikuttavat yhdessä muodostamansa yhteisön normirakenteeseen ja normit tulevat näkyviksi ja vaikuttavat yksilöiden toiminnan kautta. (Salmivalli 1998, 51.)
Normien rajoittava vaikutus ei ole aina negatiivinen, vaan ne mahdollistavat sujuvan vuorovaikutuksen. Joissakin ryhmissä normit voivat johtaa yhteisöväkivaltaan. (Salmivalli 1998, 51.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
Oulukiusaaminen : Osallistujarooli (participant role)
Osallistujarooli (participant role) on yhteisöväkivaltatilanteessa henkilön status, joka ilmaisee hänen odotetun käyttäytymisensä vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa tietyssä ryhmässä ja tilanteessa. Osallistujaroolit ovat väkivallan tekijä (kiusaaja), väkivallan kohde (uhri), pahoinpitelijän apuri, pahoinpitelyn vahvistaja, väkivallan kohteen puolustaja ja ulkopuolinen. (Salmivalli 1998, 46-50.)
"Luokkayhteisössä on mm. syntipukin, järjestysmiehen ja mielistelijän rooli (Syrjäläinen teoksesta Salmivalli 1998, 49)."
"Ihminen ei ole roolinsa ikuinen vanki (Salmivalli 1998, 50)."
Käsite osallistujarooli on lähtöisin sosiaalipsykologiasta ja se kuvaa yhteisöväkivallan toimintamallia hyvin. Ryhmän normit ja roolit syntyvät ryhmän jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa ja ne määräävät muodostumisensa jälkeen kaikkien jäsenten käyttäytymisen. Henkilö ei toimi välttämättä saman mallin mukaisesti kaikissa niissä ryhmissä johon hän kuuluu. (Salmivalli 1998, 47-48.)
Osallistujarooleilla ei ole tekemistä henkilön persoonallisuuden kanssa ja lapset ovat yleensä melko hyvin tietoisia omasta roolistaan väkivaltaprosessissa. Yhteisöväkivallan osallistujaroolit ovat:
väkivallan tekijä (kiusaaja): aloittaa väkivallan, yllyttää ja pakottaa muita väkivaltaan.
pahoinpitelijän apuri: ei tee aloitetta väkivaltaan, mutta on tekijän tukena.
pahoinpitelyn vahvistaja: antaa hyväksyvää palautetta väkivallan tekijöille.
väkivallan kohde (uhri): toistuvan ja järjestelmällisen väkivallan kohde.
väkivallan kohteen puolustaja: asettuu kohteen puolelle, tukee häntä.
ulkopuolinen: ei ota kantaa tilanteeseen, pysyy pois. (Salmivalli 1998, 52 ja 61.)
Koulukiusaamisessa tyttöjen ja poikien yhteisöväkivaltaan liittyvissä rooleissa on eroja. Nämä erot on esitetty alla olevassa taulukossa.
/* KUVA LISÄTÄÄN MYÖHEMMIN, KS. ALKUPERÄISTEOS S. 60 */
Henkilö voi toimia yhteisöväkivaltaa vahvistavaksi tiedostamattaan. Henkilön rooli ryhmässä on usein mahdollista vaihtaa tai muuttaa toiseksi, mutta rooli voi muodostua itsensä toteuttavaksi ennustukseksi, jolloin ryhmä palkitsee roolin mukaisesta käyttäytymisestä ja rankaisee sen vastaisesta käyttäytymisestä. Henkilöön kohdistuvat odotukset määräävät paljon siitä, minkä roolin mukaan hänen tulisi käyttäytyä ryhmässä. (Salmivalli 1998, 49 ja 53.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
"Ihminen ei ole roolinsa ikuinen vanki (Salmivalli 1998, 50)."
Käsite osallistujarooli on lähtöisin sosiaalipsykologiasta ja se kuvaa yhteisöväkivallan toimintamallia hyvin. Ryhmän normit ja roolit syntyvät ryhmän jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa ja ne määräävät muodostumisensa jälkeen kaikkien jäsenten käyttäytymisen. Henkilö ei toimi välttämättä saman mallin mukaisesti kaikissa niissä ryhmissä johon hän kuuluu. (Salmivalli 1998, 47-48.)
Osallistujarooleilla ei ole tekemistä henkilön persoonallisuuden kanssa ja lapset ovat yleensä melko hyvin tietoisia omasta roolistaan väkivaltaprosessissa. Yhteisöväkivallan osallistujaroolit ovat:
/* KUVA LISÄTÄÄN MYÖHEMMIN, KS. ALKUPERÄISTEOS S. 60 */
Henkilö voi toimia yhteisöväkivaltaa vahvistavaksi tiedostamattaan. Henkilön rooli ryhmässä on usein mahdollista vaihtaa tai muuttaa toiseksi, mutta rooli voi muodostua itsensä toteuttavaksi ennustukseksi, jolloin ryhmä palkitsee roolin mukaisesta käyttäytymisestä ja rankaisee sen vastaisesta käyttäytymisestä. Henkilöön kohdistuvat odotukset määräävät paljon siitä, minkä roolin mukaan hänen tulisi käyttäytyä ryhmässä. (Salmivalli 1998, 49 ja 53.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
Oulukiusaaminen : Sosiaalinen älykkyys
Sosiaalinen älykkyys on taito havaita ryhmän ihmissuhteiden rakenne ja käyttää niitä itsensä tai ryhmän jäsenten suhteen hyvään tai pahaan vuorovaikutustilanteissa. Naiset/tytöt ovat sosiaalisesti älykkäämpiä verrattuna miehiin/miehiin. (Salmivalli 1998, 39-40.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
Oulukiusaaminen : Suora hyökkäävyys (aggressio)
Suora hyökkäävyys (aggressio) on väkivallan muoto, jossa toista ihmistä vahingoitetaan tarjoituksellisesti käyttäen kehollisia (fyysisiä) ja sanallisia (verbaalisisa) toimintamalleja (strategioita) joissa väkivallan kohde tietää, kuka on väkivallan harjoittaja. Suoraa hyökkäävyyttä harjoittavat molemmat sukupuolet kaikissa ikäluokissa, mutta se on tyypillisempää miehille kuin naisille. (Salmivalli 1998, 35-39.)
"Otetaan lippalakki, heitetään se jonnekin tai viedään vessaan tai roskikseen /../ haukkumista, esimerkiksi siitä mitä sillä on päällä /../ talvella lumipesuja /../ nimitellään /../ tönitään /../ joskus lyödään /../ (kuudesluokkalainen poika teoksesta Salmivalli 1998, 35)."
On turha pohtia sitä, kumpi on haitallisempaa, sanallinen vai kehollinen kiusaaminen, vaan yhteisöväkivaltaan on puututtava mahdollisimman nopeasti. (Salmivalli 2012, 38.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
On turha pohtia sitä, kumpi on haitallisempaa, sanallinen vai kehollinen kiusaaminen, vaan yhteisöväkivaltaan on puututtava mahdollisimman nopeasti. (Salmivalli 2012, 38.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9.
Oulukiusaaminen : Rajuotteinen leikki (rough-and-tumble play)
Rajuotteinen leikki (rough-and-tumble play) on mm. fyysistä kontaktia, hyökääviä eleitä ja takaa-ajoa sisältävä ajankäyttötapa, jossa tarkoituksena ei ole leikkiin osallistujan vahingoittaminen.
Rajuotteinen leikki on tyypillistä etenkin ala-asteikäisille pojille. Seuraavia tekijöitä voidaan käyttää arvioitaessa sitä, onko kyseessä rajuotteinen leikki vai yhteisöväkivalta:
Leikkiin osallistujien ilmeet ja eleet,
Leikki on hauskaa yleensä kaikkien osallistujien mielestä.
Sivustakatsojien määrä (raju leikki ei yleensä kiinnosta ulkopuolisia, kiusaamista on yleensä seuraamassa yleisö).
Osallistujien määrä (rajussa leikissä voi olla enimmillään 10 osallistujaa).
Roolien vaihtaminen (rajussa leikissa hyökkääjän ja kohteen rooli vaihtuu).
Voimankäytön rajoittaminen (rajussa leikissä esim. iskua ei viedä perille asti).
Episodin päättymisen jälkeiset tapahtumat (rajun leikin jälkeen osapuolet tavallisesti pysyvät yhdessä, kiusaamisen tai tappelun jälkeen he yleensä erkanevat toisistaan). (Michael Boulton 1994, 120 teoksesta Salmivaara 1998, 32-33 ja Salmivaara 1998, 32-33.)
Hyökkäävyyttä käytetään poikien ryhmässä sosiaalisen arvojärjestyksen selvittämiseksi, ja jotta poika tulisi hyväksytyksi, hänen odotetaan ainakin jonkin verran osallistuvan rajuotteiseen leikkiin, muiden "testaamiseen" heitä haastamalla ja kiusaamiseen. (Salmivalli 1998, 60.)
Yleensä kouluikäiset lapset kykenemään rajuotteisen leikin väkivallan käytöstä, mutta monilla aikuisilla on todellisia vaikeuksia erottaa milloin kyse on leikistä ja milloin väkivallan käytöstä. Myös se, että mahdollinen aikuinen ei ole nähnyt episodiin johtavia tapahtumia vaikuttaa tilanteen arviointia vaikeuttavasti. (Salmivaara 1998, 33.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Boulton, Michael. (1994). How to prevent and respeond to bullying behavioiur in the junior/middle school playground. Teoksesta S. Sharp & P. Smith (ed.): Tackling bullying in your school. A practical handbook for teachers. London: Routledge, 103-132.
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9
Rajuotteinen leikki on tyypillistä etenkin ala-asteikäisille pojille. Seuraavia tekijöitä voidaan käyttää arvioitaessa sitä, onko kyseessä rajuotteinen leikki vai yhteisöväkivalta:
Leikki on hauskaa yleensä kaikkien osallistujien mielestä.
Sivustakatsojien määrä (raju leikki ei yleensä kiinnosta ulkopuolisia, kiusaamista on yleensä seuraamassa yleisö).
Osallistujien määrä (rajussa leikissä voi olla enimmillään 10 osallistujaa).
Roolien vaihtaminen (rajussa leikissa hyökkääjän ja kohteen rooli vaihtuu).
Voimankäytön rajoittaminen (rajussa leikissä esim. iskua ei viedä perille asti).
Episodin päättymisen jälkeiset tapahtumat (rajun leikin jälkeen osapuolet tavallisesti pysyvät yhdessä, kiusaamisen tai tappelun jälkeen he yleensä erkanevat toisistaan). (Michael Boulton 1994, 120 teoksesta Salmivaara 1998, 32-33 ja Salmivaara 1998, 32-33.)
Hyökkäävyyttä käytetään poikien ryhmässä sosiaalisen arvojärjestyksen selvittämiseksi, ja jotta poika tulisi hyväksytyksi, hänen odotetaan ainakin jonkin verran osallistuvan rajuotteiseen leikkiin, muiden "testaamiseen" heitä haastamalla ja kiusaamiseen. (Salmivalli 1998, 60.)
Yleensä kouluikäiset lapset kykenemään rajuotteisen leikin väkivallan käytöstä, mutta monilla aikuisilla on todellisia vaikeuksia erottaa milloin kyse on leikistä ja milloin väkivallan käytöstä. Myös se, että mahdollinen aikuinen ei ole nähnyt episodiin johtavia tapahtumia vaikuttaa tilanteen arviointia vaikeuttavasti. (Salmivaara 1998, 33.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Boulton, Michael. (1994). How to prevent and respeond to bullying behavioiur in the junior/middle school playground. Teoksesta S. Sharp & P. Smith (ed.): Tackling bullying in your school. A practical handbook for teachers. London: Routledge, 103-132.
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9
Tilaa:
Kommentit (Atom)