Rajuotteinen leikki on tyypillistä etenkin ala-asteikäisille pojille. Seuraavia tekijöitä voidaan käyttää arvioitaessa sitä, onko kyseessä rajuotteinen leikki vai yhteisöväkivalta:
Leikki on hauskaa yleensä kaikkien osallistujien mielestä.
Sivustakatsojien määrä (raju leikki ei yleensä kiinnosta ulkopuolisia, kiusaamista on yleensä seuraamassa yleisö).
Osallistujien määrä (rajussa leikissä voi olla enimmillään 10 osallistujaa).
Roolien vaihtaminen (rajussa leikissa hyökkääjän ja kohteen rooli vaihtuu).
Voimankäytön rajoittaminen (rajussa leikissä esim. iskua ei viedä perille asti).
Episodin päättymisen jälkeiset tapahtumat (rajun leikin jälkeen osapuolet tavallisesti pysyvät yhdessä, kiusaamisen tai tappelun jälkeen he yleensä erkanevat toisistaan). (Michael Boulton 1994, 120 teoksesta Salmivaara 1998, 32-33 ja Salmivaara 1998, 32-33.)
Hyökkäävyyttä käytetään poikien ryhmässä sosiaalisen arvojärjestyksen selvittämiseksi, ja jotta poika tulisi hyväksytyksi, hänen odotetaan ainakin jonkin verran osallistuvan rajuotteiseen leikkiin, muiden "testaamiseen" heitä haastamalla ja kiusaamiseen. (Salmivalli 1998, 60.)
Yleensä kouluikäiset lapset kykenemään rajuotteisen leikin väkivallan käytöstä, mutta monilla aikuisilla on todellisia vaikeuksia erottaa milloin kyse on leikistä ja milloin väkivallan käytöstä. Myös se, että mahdollinen aikuinen ei ole nähnyt episodiin johtavia tapahtumia vaikuttaa tilanteen arviointia vaikeuttavasti. (Salmivaara 1998, 33.)
KIRJALLISET LÄHTEET:
Boulton, Michael. (1994). How to prevent and respeond to bullying behavioiur in the junior/middle school playground. Teoksesta S. Sharp & P. Smith (ed.): Tackling bullying in your school. A practical handbook for teachers. London: Routledge, 103-132.
Salmivalli, Kristina. (1998). Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Tampere: Yliopistokustannus University Press Finland. ISBN 951-662-726-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.