Zen ja juoksu : Vammat

Zen ei auta kehoa paranemaan, mutta se voi tarjota apua juoksijan itsesääliin, huoleen kunnon menettämisestä ja juoksemisen puutteesta kärsimisestä. Nämä kolme kärsimystä (dukkhaa) johtuvat eri tavoin takertumisesta. (Shapiro 2010, 192-194.)

Zenjuoksija ymmärtää, että hyvä juoksukunto ja fyysinen valmius ovat vain väliaikaisia vaiheita elämässä. Ne ovat hyviä asioita, ja niiden vuoksi kannattaa nähdä vaivaa riippumatta siitä, kuinka kauan ne kestävät. (Shapiro 2010, 200-201.)
"Juoksijan peukalosääntö: jokaista väliin jätettyä juoksuviikkoa kohti tarvitaan kaksi viikkoa menetetyn kunnon palauttamiseen (Shapiro 2010, 186)."
"Ne, jotka ovat katkerista ajatuksista vapaat, varmasti löytävät rauhan (Buddha teoksessa Shapiro 2010, 198)."
"Mielen ja kehon terveyden salaisuus ei ole menneiden haikailu eikä tulevista huolehtiminen vaan eläminen läsnä olevassa hetkessä viisaasti ja vakavissaan. (Buddha teoksessa (Shapiro 2010, 187)."
"En usko kohtaloon, joka lankeaa ihmisten osaksi, toimivat he miten tahansa. Mutta uskon kohtaloon, joka lankeaa heidän osakseen, elleivät he toimi (Buddha teoksessa Shapiro 2010, 197.)"
"Kaikki asiat syntyvät ja häviävät (Buddha teoksessa Shapiro 2010, 200)."Pahoja asioita tapahtuu ja ihmisen on elettävä niiden seurausten kanssa. Vaikeudet ovat osa elämää. (Shapiro 2010, 222.)

Elämässä tapahtuvat muutokset eivät ole askel "huonompaan suuntaan", vaan ne luovat uusia elämiä. Näissä on hyväksyttävä uusia haasteita ja asetettava uusia päämääriä. Se ei ole paha, niin vain on. (Shapiro 2010, 224.)

Loukkaantumiset kuuluvat elämään. Niitä tapahtuu, siinä kaikki. Juoksijan loukkaantuminen on vain yksi lukemattomista tapahtumista jatkuvan muutoksen maailmassa. (Shapiro 2010, 197-198.)

KIRJALLISET LÄHTEET:
Shapiro, Larry. (2010). Zen ja juoksemisen taito. Suomentanut Lauri Porceddu. Engl. alkuperäisteos Zen and the Art of Running. Tallinna: Basam Books. Viisas elämä -sarja. ISBN 978-952-57354-91-1.